perjantai 2. heinäkuuta 2010

Toinen päivä Helsingissä

Helsingin rautatieasemarakennuksen tärkeimmät monumentit ovat kellotorni ja kuuluisa päädyn kaariosa, jonka molemmin puolin kiviukot ovat taas kunnostuksen jälkeen omilla paikoillaan maapallot käsissään. Rautatieaseman on suunnitellut 1904 arkkitehti Eliel Saarinen. 
Liikenne on kesäisen leppoisaa, aukiolla ei tähän aamupäivän aikaan ole kovinkaan vilkasta. Taustalla on Helsingin Tuomiokirkko, joka tunnetaan ehkä paremmin Suurkirkkona. Carl Ludvig Engel aloitti kirkon suunnittelun 1819 ja hänen kuoltuaan töitä jatkoi apulaisensa E B Lohmann. Kirkko valmistui 1840.   Nämä molemmat ovat Helsingin kuuluisimmat rakennukset. Niiden kautta muotoutuu kaupungin historiallinen arkkitehtuuri.
Mannerheimintie on kaupungin pääkatu, se alkaa Ruskeasuolta eli Hämeenlinnantien päästä ja päättyy Erottajalle, joka on kuvan yläosan katukaarteen  päässä. Katu on 5,5 kilometriä pitkä ja se on nimetty marsalkka Mannerheimin mukaan. Katua reunustavat ydinkeskustan alueella kolmella rivistöllä puuistutukset.
Mannerheimintieltä Simonkadun kulmasta kuljin kauppakeskus Forumin läpi Yrjönkadulle. Siellä Forumin takana on Amos Andersonin taidemuseo. Taidetta on viidessä kerroksessa ja ullakkokerroksessa on vielä Kolmen Sepän patsaan tekijän Felix Nylundin pienoisveistos- luonnosteosten näyttely.
Amoksen taidemuseon 1. kerroksen kesänäyttely on raikas läpileikkaus vanhoja klassikkomaalauksia mukana uutta ja modernimpaa.  Hanna Jaanisoon Suolainstallaatio (2009) pysäyttää. Teos on noin 40-50 neliötä. Tuntuu uskomattomalta, että taiteilija on onnistunut suolalla toteuttamaan näin ison teoksen systemaattisen tarkasti.
Näyttelyt jatkuivat Modernin kahdet kasvot-nimisenä 3-4. kerroksen verran. Mieleeni jäivät useilta taiteilijoita maalaukset torinäkymistä ja satamista. Erikoisesti mieleen jäivät Sakari Salokiven maalaukset.
Viidennessä kerroksessa olivat museon omista kokoelmista koottu näyttely sekä Kappeli ja sen teokset.
Seuraavaksi takaisin kohti Mannerheimin patsasta ja modernin taiteen museoon Kiasmaan. Kiasmasta kurkistin ulos isoista ikkunoista Eduskuntatalolle päin. Eduskunta oli juuri tänään 1.7.2010 enemmistöllä päättänyt kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta Suomeen. Uutisten mukaan noin 400 mielenosoittajaa oli osoittamassa ydinvoimalavastaista mielipidettään Eduskuntatalon portailla. Nyt puolen päivän aikaan portaat olivat aivan tyhjät ja talon ympärillä vallitsi rikkumaton rauha. Energiansaanti on tämänpäiväisellä päätöksellä turvattu tälle vuosisadalle
Kiasman ikkunasta näkyi myös uuden Musiikkitalon julkisivu ja taaempana  valkoinen marmoripintainen Finlandiatalo. Kauempana kohoaa taivasta kohti valkoinen Stadiontorni.  
Musiikkitalon pihapiiriin säilytettäväksi jää osia VR:n  vanhoista makasiineista. Tässä ovat meneillään kunnostustoimenpiteet.
Kiasman näyttelyistä  mielenkiintoisin teos on Kristina Muntzing:n Uusia ruotsalaisia (2009), jossa matkamuistojen ja populaarikulttuurin tavarataivaasta kerätyt nuket risteilevät keskenään. Tässä kollaasissa on  esineitä pikaisella arvioinnilla noin 300-400 kappaletta. Teos kuvastaa nykymaailman monimuotoisuutta ja maahanmuuton kysymysten identiteettien kirjoa.
Kiasman omien kokoelmien videoteoksia oli lukuisasti esillä, mutta valitettavasti en ymmärrä tätä taiteenlajia ollenkaan. Siihen pitäisi kai syventyä enemmän. Vai ymmärtäisinkö sittenkään.
Ilja Glazunovin näyttely on saanut jonkin verran etukäteisarvioita, joista yhdyn niihin arvioihin joissa taiteellinen arvo on vähäisemoi kuin saatu julkisuus. En näe teoksissa kovinkaan suuria taiteellisia arvoja. Näillä teoksilla on historiallista arvoa ja lähinnä Kekkosen osalta. Minua ilahduttivat Glazunovin näyttelyyn kerätyt vanhat valkoisiksi maalatut sukset, joita oli pitkä yhden seinän täyttävä rivistö. Osassa suksia oli ns rotanloukkusiteet. Tätä installaatiota ei oltu nimetty eikä tekijästä ole tietoa.

22 kommenttia:

  1. Olisi hianoa jos kaikki päättäisivät yhtäkkiä kävellä...

    VastaaPoista
  2. Amod Andersonin museo on viehättävä. Sinebrychoffin taidemuseo Bulevardilla on myös käymisen arvoinen paikka, jos et ole ennen käynyt.

    VastaaPoista
  3. Hienoja 'ilmakuvia' ja aurinko paistaa komeasti kuvissa. Museot jäivät omalta osaltani tältä kertaa väliin, ei vain ehtinyt, joskus syksyllä voisi kiertää museoitakin.

    VastaaPoista
  4. isopeikko,
    Eipä silloin olisi autoruuhkaa, olisi kai kävelyruuhka. Tosin nytkin oli aika väljää autokaistoilla.

    SusuPetal,
    Olen käynyt muutaman kerran Sinebrycoffin taidemuseossa. Se on keskustasta sivussa ja päivä loppui klo 16sta junan lähtöön.

    Sooloilija,
    Taidemuseoissa on ihan antoisaa käydä. Kiasmassa oli nyt myös lapsia kiinnostavaa katseltavaa jonkin verran mm Kiven kokoelmat.

    VastaaPoista
  5. Sukset olivat varmaan jännän näköiset, etenkin jos niitä oli paljon.
    Hyviä ajatuksia taiteesta, minulla on vähän samanlaisia, etenkin videoista.

    VastaaPoista
  6. Kiitos näistä Helsinki postauksista! Juuri niitä mielenkiintoisia kohteita olet laittanut joissa olisi nautinto käydä. Minä rakastan Helsinkiä ja aivan kärsin jos en pääse muutaman kerran vuodessa siellä käymään. Parin viikon sisällä on suunnitteilla käväistä pääkaupungissa.

    VastaaPoista
  7. Oonagh,
    Katselin sitä suksirivistöä ja kysäisin valvojalta, kenenkäs työ tämä on. Ei tiennyt mitään ja luuli, että ovat ikäänkuin rekvisiittaa. Minusta ne olivat ihan mukava installaatio. Puusuksia menneeltä ajalta.

    Rita,
    Jo siinä keskustassa on niin paljon katsomista. Kävin myös Skannossa, joka on muuttanut takaisin keskustaan. Ja syömässä ihan mukavissa paikoissa mm Vanhan Kellarissa lounaalla ja Vaakunan Loisteessa illallisella.

    VastaaPoista
  8. Kesäiseltähän tuo Hesa kuvissasi näyttää.
    Kamala tunnustaa, etten ole ikinä käynyt Kiasmassa. Ehkäpä asia korjaantuu jo tänä kesänä.
    Videotaidetta on onneksi monenlaista. Osa on jopa ihan siedettävääkin ;D

    VastaaPoista
  9. Olet kivasti kuvannut Helsinkiä.
    Lapsenlapsien kanssa olen käynyt Kiasmassa, mutta täytyy tunnustaa, että lapset olivat minua enemmän innostuneita. Olen kai sitten vaan jämähtänyt niihin vanhojen mestareiden töihin, joita ei tarvitse kovin vuolaasti selitellä. Enhän minä uuttakaan taidetta lyttyyn hauku, joskus ne vaan tuntuvat jotenkin väkisin väännetyiltä. Anteeksi kalkkiksen ajatukset. :)

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoisia postauksia sinulla Suomen kesästä ja paikoista. Näitä tulee kyllä luettua, mutta kommentoiminen, no jaa... se tahtoo jäädä. Taidetta on tarjolla siellä etelässä monipuolisemmin kuin täällä, niitä on kiva seurata ja samoin nuo kuva kertomukset paikkakunnista.
    Blogistasi löytyy paljon ja erilaista asiaa ja tietoa.

    VastaaPoista
  11. Jännittävät perspektiivit postauksesi alussa missä näkyy Helsingin rautatieasema ja Suurkirkko. En ole koskaan nähnyt niitä noista kuvakulmista.

    Hassu "suolasattuma": Osuin tänä aamuna netissä surffaillessani yhteen blogipostaukseesi jossa kerroit kristalli- eli ruususuolasta, ja nyt saamme ihailla ja ihmetellä suolainstallaatiota :)

    Aivan fantastinen tuo maahanmuuttoinstallaatio!

    Videoteoksia en edes halua ymmärtää. Opettaessani kieliä taidemuseon vartijoille, sain heiltä kuulla millaista on seistä tuntikausia vartioimassa teosta jossa tyyppi hyppii videolla, polkee jalkaa ja huutaa: Ei, ei ei!!! Sama otos peräperään... Kidutusta, ei taidetta.

    Erittäin mielenkiintoinen blogiposti, Arleena! :)

    VastaaPoista
  12. Helinä,
    Videotaide on nykytaiteen uusimmasta päästä ja siihen pitäisi syventyä, mutta nähdyt teokset eivät inspiroi ainakaan vielä.
    Onneksi valokuvataide on nyt aika hyvässä kiidossa, siitä taas olen kiinnostunut.
    Täytyy sanoa, että minua valokuvataiteessa kiinnostaa sisältö ei niinkään huippuhyvällä kuvaustekniikalla saatu täydellinen lopputulos.

    Unelma,
    Taide on tehty katsojia varten ja jokainen löytää tarjonnasta juuri sen omansa, sen joka miellyttää ja puhuttelee. Ei kaikesta tarvitse pitää.

    Pehmyt piirto,
    Kiitos käynneistäsi blogissani. Tykkään merkitä muistiin asioita ja ilmiöitä, joita kohtaan ja näen ympärilläni. On mukava, kun jotkut muutkin lukevat näitä.

    Rita,
    Otin 10. kerroksesta kuvat, joihin mahdutin ison osan kaupungin ydintä.
    Tuota suolainstallaatiota ihastellen ihmettelin minäkin.
    Ruususuolaa käytän taas nyt, välillä kristallisuolaa tai jauhettua hieno merisuolaa. Vähän mitä City-marketin hyllyllä kulloinkin näistä on.

    Uusia ruotsalaisi-teos oli tosiaan pysähdyttävä ja mielenkiintoinen.

    Videoteokset ovat sitä uusinta nykytaiteessa, enkä ole oppinut siitä vielä mitään. Enkä taida oppiakkaan. ellei sitten joku taiteilija kädestä pitäen selitä mitä se tarkoittaa.

    VastaaPoista
  13. Tässä ja edellisessä postauksessa mukavaa tietoa Helsingistä. Sinullakin on yläilmoista otettuja kuvia :-)

    VastaaPoista
  14. Näen sitä pääsee tutustummaan Helsinkiin pojalaenenki, ko on hyviä kaopunkiesittelijöetä.
    Kiitos Arleena :)

    VastaaPoista
  15. Satu,
    Korkealta näkee enemmän ja kun mahdollisuus oli, niin ei muuta kuin kuvaamaan.

    Zilga,
    Työpöydän ääressä onkin rauhallista tutustua kaupungin sykkeeseen.

    VastaaPoista
  16. Tajusin, että en olekaan käynyt Amos Andersonilla vierailulla. Olen vähän kuin Heli Laaksonen, noilla seuduille linja-autoasema ja rautatieasema saavat aikaan kotiinpaluukiirereaktion, vaikka aikaa olisi poiketa tuollakin. Täytyy parantaa tapansa.

    Kesimmäisemme muuten etsi innoittamanasi Lönnrotin puiston aaltoilevan penkin, jonka esittelit keväällä. Puitten aikaan se oli vaikeampi heti havaita.

    VastaaPoista
  17. Mukava katsella Helsinkiä ylempääkin kun tavallisesti näkee vain katutason.
    Kiasmassa en ole käynyt sisällä, pitäisi pitäisi.. tuo ruotsalaisteos on mahtava! Hauska idea.. kukahan siellä pyyhkii pölyt..

    VastaaPoista
  18. mm,
    Nyt tänä kesänä Amoksella on mukavat ja kiehtovat näyttelyt. Kannattaa käydä.

    Se aaltopenkki on minusta kaunis. Siinä on kiva istuskella.

    Sirokko,
    On siinä teoksessa ollut kova kerääminen ja kokoaminen. Pölyjä voi pyyhkäistä staattisella huiskulla, vaikka enpä tarkistanut onko esineet irrallisina tasostaan. Jos, niin minun tuurillani osa putoilisi lattialle siivousvimmassa.

    VastaaPoista
  19. Helsinki on yksi Suomen ja maailman kauneimmista kaupungeista. Ainakin senaatintorin tienoo on tosi kaunis. Jalat vaan tahtovat tulla kipeiksi, kun paikka paikoin joutuu kulkemaan ratikkakiskojen päällä.

    VastaaPoista
  20. Maria,
    Helsingissä on kesällä kaunista. Tuo Espa on minun suosikkini.

    VastaaPoista
  21. Oh, jännä nähdä tuttuja kulmia uudesta näkökulmasta: miten pääsit niin korkealle? Onko siellä Sokoksen katolla vielä jokin taivasbaari? Tornista saisi hyviä kuvia kanssa. Ja taidenäyttelykierros oli totisesti tarpeen: olen laiminlyönnyt omaa taiteentarvettani tosi pitkään.

    Tämä ei kyllä ilahduta yhtään:
    "Energiansaanti on tämänpäiväisellä päätöksellä turvattu tälle vuosisadalle", sillä sillä tarpeettomankin energian "turvaamisella" tehdään tulevien sukupolvien elämää vielä entistäkin turvattomammaksi. Energiaa pitäisi pihdata (säännöstellä) eikä tuottaa tuhlattavaksi.

    VastaaPoista
  22. Kutuharju,
    Kyllä Vaakunan kymppikerroksessa on Loisto-niminen ravintola terasseineen. Katolta ovat huikeat näkymät.

    Energiansaanti on kai teollisuuden toiminnan turvaamista, meille kotitaluksissa sähköä käyttäville riittä jo pelkästään uusiutuvien energialähteiden tuotanto, mutta ei kuulema teollisuudelle. Ja mehän elämme teollisen tuotannon tuomassa taloudenkehityksessä. Harvapa meistä haluaa kulkea palkoissa ja elintasossaan taaksepäin. Vaikka luonnon ja maapallon kannalta se olisi oikeutettua, mutta ihminen on lopulta itsekäs eikä hevin luovu saavutetuista eduistaan.

    Minua huolettaa ydinjätteen loppusäilytys eli varastointi.

    VastaaPoista