Ristiin rastiin

Tänään ajeltiin pitkin Suomea täältä koilliseen ja takaisin. Retkireissu oli todellinen rengasmatka. Sillä taas jälleen kerran viileässä autossa oli niin mukavaa, että eksyminen oli mahdollista. Olimme jo kovaa vauhtia menossa kohti Helsinkiä  Lahden moottoritietä pitkin, kun ihmettelin moottoritien jatkumista ja erilaisia maisemia. Lahden paikkeilla olisi pitänyt kääntyä Hämeenlinnantielle. Onneksi Suomi on pieni maa ja ennen pitkää tulee joko meri tai naapurimaan raja vastaan. Eksymään ei siis pääse.

Moottoritien varrella ihastuttivat taideteokset, joista en saanut yhtään kuvaa. Kun ajonopeus on 120 km/h ja yhtäkkiä huomaat ruosteenpunaisesta metalliputkesta muotoillut hirvet, samantyyppinen veistos toistui muutaman kilometrin määssä hieman isommassa koossa. Siinä olivat hirvet, teos on Panu Patomäen Valliherra. Löysin kuvan Tiehallinnon sivuilta ja rohkenin lainata sen tänne.  Sitten tulivat ihmishahmot. On selvää, että kun saat kameran kuvauskuntoon, olet kiitänyt teosten ohi. Aloin oikein tarkkailla tienvierustoja ja huomasin, että betoniaidat oli somistettu kapeilla sinisillä ja turkooseilla  värikaistaleilla, joissakin kohdin kaiteen yläosan pleksit olivat sinisen eri sävyissä.

Seuraavaksi minut yllätti iso harjas, pari metriä korkea, metalliputkesta väännetty. Kyseessä on Paavo  Palokankaan Liehuva hevosenharja. Kivipaasiveistoskin vilahti ohi.
Tämähän on hieno oivallus Tiehallinnolta. Tienvarsilla on tilaa tarjota ohikiitäville kulkijoille taide-elämyksiä. Kiitos hänelle, joka on näiden hankintojen takana. Taide tulee todellakin kansan luo ja niiden nähtäville, joille museoiden ja gallerioiden kynnys on liian korkea.

Tämä kuvan esittämä tietoisku ei ole taideteos. Eteemme pysähtyi liikennevaloissa ruisjauholastissa oleva tankkiauto.  Kuulostaa hieman tuhdilta annokselta seitsemän palaa ruisleipää päivässä, mutta mainoksissa melkein kaikki on sallittua.
Palaan myöhemmin varsinaiseen matkamme kohteeseen eli Mäntyharjuun. Nyt kehittelen kuvat..