torstai 22. heinäkuuta 2010

Elämää pihalla

Kartiokuusen takaa kurkistaa pupujussi. Ensin pilkistää esiin korva, sitten molemmat. Onko reitti selvä, hän kuulostelee. Apila-ateria kiinnostaa.  Nälkä kurnii vatsassa. Nyt uskallan jo hypätä aamiaispöytään, tuumaa.  
Varmistan vielä, että vaara ei vaani puiden takana. Joku kolahti, se oli vain terassinovi. Kyllä siellä häilyvä hahmo näkyy. Jaahas, se on se sama tuttu henkilö taas. 
Aurinko lämmittää mukavasti. Makuuasennossa on helppo herkutella. Samalla kertaa lepo ja ruokailu, sitten jaksan taas pomppia pitkin rantoja. 
En oikein malttaisi lopettaa. Nyt riittää, tulen illalla taas takaisin 
 
Nyt pitää tarkistaa, että reitti on selvä. Katse sivuille, eteen ja nyt hyppelen suoraan tuonne metsikköön.

17 kommenttia:

  1. Mainio kesävieras teillä. Kivasti onnistuit pupua kuvaamaankin.

    VastaaPoista
  2. Vai sellainen vieras teidän puutarhassanne ruokailee. Toivottavasti ei käy kukkapenkeissä:)

    VastaaPoista
  3. Ihania nuo pupujussit,
    vaiks varmaan josskin tekevät "tuhojaan" mutta täytyyhän heidänkin syödä..=)
    kivat kuvat!

    VastaaPoista
  4. HYvin sait kuvattua pupun.Tuollaisia näkyi lähellä Helsingin kotianikin silloin muutamia vuosia sitten.

    VastaaPoista
  5. Unelma,
    Pupusta on tullut jo vakituinen vieras aamuin illoin.

    pioni,
    Ei ole tietääkseni kukkapenkeissä vieraillut.

    hanne,
    Yllättävää, mutta en ole rekisteröinyt sanottavia tuhoja, ei ainakaan mitään joka olisi johtanut lopulliseen tuhoon.

    isopeikko,
    Jänispaistia en ole koskaan syönyt. En ole varma pystyisinkö edes syömään nyt, kun olen tutustunut pupuun lähemmin.

    Yaelian,
    Tästä pupusta on tullut jo rohkea vieras, ainakin meidän pihalle.

    VastaaPoista
  6. Lähelle onkin uskaltautunut, taitaa jo olla tottunut poseeraaja. Pupuja loikkii täällä kerrostalojen pihoillakin, viime vuonna näimme miten kettu tuli ja nappasi pikkupupun, emo sitä etsi ympäriinsä, melkoista draamaa keskellä kaupunkia.

    VastaaPoista
  7. Sirokko,
    Niin ne eläimetkin urbanisoituvat. Ruoka ja asutusten leviäminen laajemalle kaupungin liepeille vetää eläinten reviiritkin sisään kaupunkeihin.
    Se ei ole oikeastaan mukava asia, nämä kuten puputkin kuuluisivat metsiin ja luontoon. Mutta minkäs tälle enää voi.

    VastaaPoista
  8. Täälläkin ovat ketut parin vuoden aikana muuttaneet isolla porukalla kaupunkiin, kai rusakoiden perässä. Se voi omenapuiden kannalta olla ihan hyväkin juttu.

    VastaaPoista
  9. Aika kesy jänis, kun antaa kuvata noin vain. Kiva sarja :)

    VastaaPoista
  10. Pupu on tullut käymään teillä vaihteeksi kylässä :D

    VastaaPoista
  11. Aivan ihania kuvia taas.
    Pupuli on niin hellyttävä vieras, toisenlaisiakin mielipiteitä on, luulen niin.

    VastaaPoista
  12. Demetrius,
    Maaltapakoa sitä näyttää eläimillä olevan. Ehkä ei aina niin hyvä eläinten kannalta katsottuna. Villi luonto on paras koti.

    Zilga,
    Tänään, kun istuin olohuoneessa ja terassinovi oli sepposen selällään, kurkisti pupu sisään ei ovesta, vaan terassin kukkapenkin takaa. Juttelin jonkun aikaa sille, höristeli korviaan ja loikkasi sitten matkoihinsa. Kuvia siitä saa otettua vaikka joka päivä.

    Ari,
    Meillä se käy aamuin illoin ja näyttää ehtivän teillekin jossain välissä.

    Kaanon,
    Jos se pahojaan tekee pihassa ei siitä kai kukaan tykkää, mutta tämä on oppinut talon tavoille on viisas eikä ole mitään tuhoja ainakaan meillä tehnyt.

    VastaaPoista
  13. Sinulta löytyy näitä ihastuttavia ystäviä :)

    VastaaPoista
  14. mm,
    Joka aamu saan seurustella niiden kanssa, se on tosiaan mukavaa

    VastaaPoista
  15. No kukapa nyt pihapupuja raatsisikaan syödä.
    Isännän pihassakin käy yksi herkuttelemassa, koirat sitä aikansa haukkuivat kunnes totesivat että turha vaiva, ei se mihinkään katoa.
    Oman taloni rusakot vielä väistelevät meitä, ensimmäiset unikon nuput ne popsivat mutta uudemmat jättivät jo rauhaan.

    VastaaPoista
  16. Mk,
    Nekö tykkäävät unikoista, huumaantuvatkohan ne.

    VastaaPoista