sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kaislikon varjossa

Kaislikko ei kahise. Se on aivan hiljaa ja kuuntelee.
Helle huokaa veden pinnalla.
Lokin siipi pärskäyttää väreet veteen.
Aurinko paahtaa, tyyneys pakahduttaa.
Tuuli on nukkumassa kaukana pilvien takana.
Herää tuuli, nostata pilvet,
anna sateen virrata alas.

xxxx
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

20 kommenttia:

  1. SusuPetal11. heinäkuuta 2010 klo 22.23

    Kaunis runo, tunnelmallinen, vaikka helle ei minua kiusaakaan.

    VastaaPoista
  2. Hippokampustaja11. heinäkuuta 2010 klo 22.46

    Kaunis kuva, runossa pidin erityisesti siitä, kun helle huokasi...

    VastaaPoista
  3. pappilan mummo11. heinäkuuta 2010 klo 22.57

    kaislat suhisevat - vesi peilaa

    VastaaPoista
  4. Demetrius12. heinäkuuta 2010 klo 0.06

    Herää tuuli, tuon toiveen jaan vaikka lämmöstä nautinkin.

    VastaaPoista
  5. Tapsu12. heinäkuuta 2010 klo 9.25

    Kaislikossa suhisee:)Oli ensimmäisen kirjan nimi jonka olen pikkupoikana lukenut, oli muuten jännä kirja!

    VastaaPoista
  6. Katja12. heinäkuuta 2010 klo 9.39

    Kaislikon suhina on ehkä rentouttavin ääni maailmassa.

    VastaaPoista
  7. Rita A12. heinäkuuta 2010 klo 11.30

    Kumma miten tyynnyttävää katsella kaislikkoa. Muistan katselleeni sitä nautinnokseni esim. suihkuverhon kankaassa :)

    Kauniisti sanottu tuo "helle huokaa"... ja mieli virkistyy kun lukee että "lokin siipi pärskäyttää väreet veteen". Tuulta minäkin odotan, se helpottaa oloa.

    VastaaPoista
  8. arleena12. heinäkuuta 2010 klo 12.48

    SusuPetal,
    Kiitos. Hellettää riittää.

    Hippokampustaja,
    Kiitos. Helee huokailee täällä edelleenkin.

    pappilan mummo,
    Nyt tuulenpuuskat kahistuttavat kaisloja. On juuri helletuuli nyt.

    Demetrius,
    Juuri nyt helletuuli lämpimästi tuivertaa.

    Tapsu,
    Minäkin muistan tuon kirjan.

    Tirlittan,
    Varsinkin iltaisin kaislikon kahina on musiikkia korville.

    Rita,
    Minustakin kaislikossa on salaperäistä tenhoa.

    Melita,
    Sadetta toivotaan nyt koko Suomessa, emme ole tottuneet aavikomaiseen kuivuuteen.

    VastaaPoista
  9. eem12. heinäkuuta 2010 klo 13.52

    Kuvaava kuvaus kaislikon varjosta, helteen hurjasti helliessä ennen rajuilman tuloa.

    VastaaPoista
  10. Korppi12. heinäkuuta 2010 klo 18.25

    Kyllä siellä voi pienet sammakonpojat suhista ;)

    VastaaPoista
  11. aino12. heinäkuuta 2010 klo 18.48

    Kaunis kuva kuin kaislikko ainakin. Ja todellakin, tässä paahtavassa helteessä kaislikon varjoista ei ole lainkaan haittaa.

    VastaaPoista
  12. arleena12. heinäkuuta 2010 klo 20.59

    Savu,
    Tallaista kaislikkoa helteellä.

    Korppi,
    Sammakonpojat ne piilossa pysyy kovalla helteellä

    aino,
    Kaislikossa veden alla on aika viileää.

    VastaaPoista
  13. Kuvatar13. heinäkuuta 2010 klo 14.00

    Kaunis kuva ja runo!

    VastaaPoista
  14. AURINGONKUKKA ;)13. heinäkuuta 2010 klo 17.58

    KAUNISTA NIIN KAUNISTA MOLEMMAT ;)
    mukavaa kesäpäivää!

    VastaaPoista
  15. AURINGONKUKKA ;)13. heinäkuuta 2010 klo 17.59

    OHO LINKKI UNOHTUI SIVUILLENI ;)

    VastaaPoista
  16. arleena13. heinäkuuta 2010 klo 22.27

    Kuvatar,
    Auringonkukka,

    Kiitoksia kommenteistanne

    VastaaPoista
  17. SuviAnniina14. heinäkuuta 2010 klo 10.20

    Kaislikossa suhisee, varjoa kaivataan,se on varmaa:-)

    VastaaPoista
  18. arleena15. heinäkuuta 2010 klo 10.16

    SuviAnniina,
    Sitä todella tarvitaan nyt jos koskaan.

    VastaaPoista
  19. Mx?15. heinäkuuta 2010 klo 14.00

    Herää tuuli, kaislikkokin kaipaa jo sadetta. Kaunis runo!

    VastaaPoista
  20. arleena16. heinäkuuta 2010 klo 19.28

    miiwille kiitoksia ja terveisiä.w

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)