lauantai 3. heinäkuuta 2010

Maija ja Matti, siilipariskunta

Erään kaupungin ydinkeskustan liepeillä rivitalon pihapensaan alla asuu Maija Siili. Kaupungin urbaani sykkivä elämä on Maijan mieleen. Kun kiihkeä ja meluisa syke iltaisin hiljenee, Maija aloittaa yöelämänsä. Päivät hän torkkuu varjoisassa pensaikossa ja katselee unia poikaystävästään.
Varovasti Maija avaa pienet silmänsä ja tökkää pitkän kuononsa ulos aistiakseen keväisen illan tuoksua. Läheisestä puistosta kantautuu lintujen konsertointi. Ruoho kahisee, kun Maija kipittää nurmikon poikki. Aivan oikein, ruoka jo odottaa. Se on suolatonta, laktoositonta ja vähärasvaista. Ruokajuomana on vesi.  Miten terveellistä. Maija ei halua rasvamaksaa eikä ripulia ja kilotkin on pidettävä oikeassa kurssissa. Vain talven ajaksi on varustauduttava pienellä painonnousulla, mutta kevääseen mennessä se on jo huvennnut.
Kaupungin kulttuuriympäristössä on paljon houkutuksia, mutta Maija on tarkka siinä mitä suuhunsa laittaa. Ruokailun jälkeen Maija lähtee kävelylle sipaisten suuhunsa jälkiruuaksi sirittävän kaskaan.

Kappas vaan,  Matti Siili oodottaa jo pihapolulla. Kevään huumasta on mukava nauttia  yhdessä Matin kanssa. Rakastunut pari vaeltelee nurmikoilla. Naukkaavat välillä heinikosta hyönteisiä ja puraisevat ruohoa palan painikkeeksi. Kulku johtaa kohti puistoa. Siellä visertelevät vielä linnut viimeisiä kappaleitaan ennen yön tuloa.

Maija pysähtyy, edessä on leveä katu. Sen kaistoilla kiitävät isot autot.  Maija katsoo oikealle ja vasemmalle, nostaa kaikki piikkinsä pystyyn ja syöksähtää kadulle - nopeasti, nopeasti jyskyttää päässä. Kuuluu auton jarrujen kirahdus. Hätääntyneenä Maija kurkistaa taakseen. Hän huomaa Matin makaavan ajoväylällä murskautuneena. Mitään ei ole enää tehtävissä. Jäykistyneet tassut ja piikit sojottavat ruhjoutuneesta vartalosta.  Maija huokaisee syvään. Onni loppui lyhyeen vain ihanat kevätmuistot jäivät.
Muutamien viikkojen kuluttua, kun jasmikepensaat kukkivat, Maija  synnyttää neljä pientä siililasta. Niiden syntyessä Maija tunsi  kuinka Matti tiiraili jasmikepensaan katveesta. Matti näytti hymyilevän onnellisena.

Kesä on lämmin ja aurinkoinen. Maija hoitaa varmoin äidin ottein pieniä siililapsiaan. Hän varoittaa liikenteen vaaroista, opettaa oikeat ruokailutavat. Varoittaa liiallisesta herkuttelusta ja roskaruuasta.  Pienet siilit leikkivät kotipihassaan pensaikon suojassa. Kasvattavat talvea varten ravintovarastoaan, kuten äiti neuvoo.  Maija kertoo, että koko talvi vietetään nukkuen lämpimässä talvipesässä. Kun kevät koittaa ja aurinko lämmittää jo tarpeeksi, on aika herätä horroksesta ja aloittaa itsenäisen siilin elämä.     
*****

14 kommenttia:

  1. Onneksi syntyi lisää siilejä. Ne syövät niitä etanoitakin, joita ihmiset eivät halua puutarhoihinsa. Ja ovat muutenkin hirmu somia.

    VastaaPoista
  2. Voi Mattia.
    Elämä jatkuu, onneksi.

    VastaaPoista
  3. Surku tuli Mattia. Siilivauvat kuitenkin lohduttavat Maijaa.

    VastaaPoista
  4. Huh,jännitti... kuitenkin tavallaan onnellinen loppu:)

    VastaaPoista
  5. Huonosti kävi Matille, kuten monelle muullekin siilille tänäkin kesänä. Osaisipa Maija opettaa pienoisensa karttamaan autoteitä.

    VastaaPoista
  6. Isopeikko,
    Nuo etanat unohdinkin. Muuten meillä ei ole näkynyt etanoita ollenkaan tänä kesänä. Siilit ovat suloisia.

    SusuPetal,
    Suku jatkuu ja uusia Matteja on kasvamassa.

    Unelma,
    Maijalla on puuhaa, luulen ettei enää sure Mattia.

    Anja,
    Tositarinan saduilla on aina onnellinen loppu. Se on tärkeää, jos lapsetkin lukevat tätä.

    Famu falsetissa,
    Siili on jo niin kaupunkieläin, ja liikenteen vaarat koskettavat päivittäin.

    VastaaPoista
  7. Tähän tarinaan mahtui iloa, surua ja äidinrakkautta. Elämän todellisuutta.

    VastaaPoista
  8. minne ovat siilit kadonneet?
    Kaipaan heitä!

    VastaaPoista
  9. Zilga,
    Sitä kaikkea niinkuin elämässä pitääkin olla

    hanne,
    Minäkin olen odottanut siiliä pihallemme. Pitää kutsua illalla siiliherkuilla, jos se tulisi piilostaan.

    VastaaPoista
  10. Kovat ovat välillä elämän opetukset :(

    Siilit ovat sympaattisia. Surku kun niitä liiskaantuu autojen alle!

    Kertomuksessasi oli suurta inhimillisyyttä. Melkein saattoi siiliksi eläytyä, paitsi ei silloin kun syötiin hyönteisiä :D

    VastaaPoista
  11. Oi joi Mattia.... elämä onneksi jatkuu : )

    VastaaPoista
  12. Rita,
    Siilit ovat urbanisoituneet ja liikkuvat liikenteen keskellä. Silloin niitä vahinkoja sattuu ja ihan likaa.

    Siilin ruokatottumuksista voisimme hyvin oppia ottaa hyönteisiä ja matoja lukuunottamatta.

    sariw,
    Siilien maailmassakin jäädään yksin leskeksi.

    VastaaPoista
  13. Kiva omat siililapset, ne tykkää kuulemma kissan kuivaruuasta, jos ei ehdi matoja poimii..

    VastaaPoista
  14. Hannele,
    Juu niin ole kuullut myös.

    VastaaPoista