Niin minä mieleni ilahdutin, kun ruusuni kukkaan aukesivat. Peesaan nyt Tuomas Kyröä, joka on uudessa kirjassaan tehnyt päinvastoin. Niin minä mieleni pahoitin, sanoo kirjan päähenkilö iäkäs mies. En ole vielä lukenut kirjaa. Ajaessani autoa juuri siihen aikaan, kun Antti Litja lukee Kyrön kirjaa, ilahdun joka kerta. Tämän kirjan ostan ja niin minä mieleni ilahdutan. Kuulostaa aika hullulta, että toisen mielipahalla voi ilahduttaa itseään. Tuomas Kyrö onnistuu tässäkin. Pidän Kyrön huumorista, ahmaisin talvella 700 grammaa -kirjan sisällön. Vaikka kirjan päähenkilöiden kohtalot olivat traagisia ja tragikoomisia niin ilahduin kirjasta.
Ilahdun edelleen, kun pikkupihassani helteellä kiertelen. Tutkailen ja katselen, välillä nyppäisen muutaman väärään paikkaan eksyneen rikkaruohon Hieman pahoitan mieleni, kun päivänliljojen kukat vain päivän ajan kukoistaa. Näyttäähän niitä nuppuja vielä jonkin aikaa kukkimiseen riittävän.
Palava rakkaus roihuaa tänä kesänä aika vaimeasti. Tosin kitkin niitä syksyllä penkistä pois. Siitä varmaankin mielensä pahoittivat. Kukkien väri on niin voimakkaan punainen, että tämä vähempikin riittää.
Pahoittelen kärhö, että vahingossa keväällä katkaisin versojasi. Eipä niitä enää takaisin saatu. Osaat ilahduttaa, kasvatit tilalle uudet rennot rungot ja nyt kukit. Arvaappas miten ilhaduin, kun aloit kasvaa.
Eilen ilahduin toden teolla, kun täällä satoi. Ensin taivas antoi vettä tihkutellen ikäänkuin valmistellen kuivaa maata tulevaan. Kohta vettä satoi tiheästi ja juuri sopivalla paineella maata kohti. Kaikki janoiset kiittävät.
Noita kukkia katsellessa ei voi kuin ilahtua! Ja sateestakin,joka saa ne voimaan vielä paremmin;-)
VastaaPoistaKauniita ovat kukkasi ja sade on nyt ollut tervetullutta.
VastaaPoistaPelkkää iloahan kukista on, ja enpä olisi uskonut että sateestakin! Olisipa vielä vaikka tuo tilateos-tuuletin...voisi vaikka ilmakin liikkua.
VastaaPoistaOi miten kauniita!
VastaaPoistaJa kukkiiko akileijakin vielä?
Siellä onneksi satoi, täällä vain hetken.
Iloa, iloa, monta kiloa! Kukista.
VastaaPoistaPalava rakkaus on meidän pihasta hävinnyt, ja sitä olen tänä kesänä kaipaillut. Kirkas punainen tekee säväyksen muitten värien joukossa. Pitää kysellä onko tutuilla sitä. Josko saisin vähän.
Sinun laillasi harmittelen sitä että liljat kukkivat niin pienen ajan... mutta onhan meillä se ratkaisu että ikuistamme ne kuviksi :)
Yaelian,
VastaaPoistaKukat tosiaan ovat kesän kauneimpia ilahduttajia.
Unelma,
Ja saisi vieläkin sataa.
Sirokko,
Tuulikin olisi paikallaan, se luonnon oma tilateostuuletin. Mutta ei kuitenkaan liian kova tuuli.
Mk,
Akilleija yllätti minutkin, kun jatkaa kukkimista edelleen.
Rita,
Palava rakkaus on peto leviämään, mutta tämä kesä on ollut pienoinen koettelemus sademäärän suhteen. Onko naapurin kukkapenkissä palavaa rakkautta, jos niin varmasti antaisivat. Minäkin leikkaan kukat kuihduttuaan heti pois, ehkä niistä saisi siemeniä.
Iloa, sitä kukista todella saa
Hihi, olet ilahtunut monista hyvistä asioista ja pahoittelet pikkujuttuja.
VastaaPoistaNäin sitä pitää elämää elää,
elää tässä hetkessä :)
Kauniit kärhöt ja raskas kirja... voi tulla mustelma otsaan jos sen kans nukahtaa :)
VastaaPoistaMinullakin tuo palavarakkaus on aikas vaimean oloinen tänävuonna, no eipä ne jaksa joka vuosi niin roihuta.
VastaaPoistaOlen kans kuunnellut tuota sarjaa, kun satun radiosta kuulemaan:)
Kaunis tuo hieman kerrottu päivänliljan kukka !
VastaaPoistaSataisipa meilläkin...
ihania kukkasia sinulla..
VastaaPoistaEniten tykkään tuosta hennon lilasta kärhöstä, niin sielukas kukka..
Kyllä se antoi anteeksi nyppäilysi =)
Tuollainen kukkiva piha antaa varmasti suurta iloa jokaisena kesäisenä päivänä! Nuo ruususi kukoistavat kauniin värisinä. Pidän myös vanhanaikaisesta palavasta rakkaudesta;)
VastaaPoistaZilga,
VastaaPoistaOikea järjestys asioille niin kyllä hyvin menee.
Hannele,
Kirja ei taida painaa ihan noin paljon, mutta keihäs kai,jota kirjassa heitetään.
Hyvä huomio, kirja voi ennalta arvaamatta kapsahtaa silmille jos nukahtaa.
Eija,
Silloin minä mieleni pahoitin on niin hauskaa kuultavaa, ettäsiitä tulee sekä hyvälle mielelle että panee ajattelemaan monta asiaa.
sariw,
Toivon jo uutta sadetta.
hanne,
Kukathan antaa anteeksi aina kasvamalla ja kukkimalla
Katariina,
Kukista on tosiaan iloa, vaikka pienessäkin mittakaavassa.
Juuri mennä viikolla tyttären kanssa kinnostuimme tuosta Kyrön kirjasta ja etenkin haluaisimme sen Antti Litjan lukemana äänikirjana. Tytär aikoi tutkia saako sen jostain hankituksi.
VastaaPoistaKyllä tuollaiset oman pihan kauniit kukkaset ovat suuri ilahduksen aihe.
Rita,
VastaaPoistaOstan kirjan ja nautin taas Tuomas Kyrön huumorista.
Kukat ilahduttavat aina.