Aallon arkkitehtuuria etsimässä

Turun keskustassa vastaani käveli armeijanvihreään maiharitakkiin pukeutunut japanilainen miesturisti. Pyöreät ohutsankaiset silmälasit ja kaulassa kallis, hieno ja laadukas kamera. Sillä kameralla otetaan tarkkoja lähikuvia kaupunkien hienosta arkkitehtuurista. Kuvia maailmankuuluista kohteista, rakennuksista, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.

Miesturisti pysäytti anteeksi pyydellen kysyen japanilaisittain englanniksi.
- Missä on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Vakuudeksi hän kaivoi esille pienen vihon, johon oli kirjoitettu suomeksi Turun Sanomat.
Me seisoimme viidenkymmenen metrin päässä kyseisestä rakennuksesta. Osoitin sen hänelle.
Kiitosten jälkeen hän kulki kohti hakemaansa paikkaa.

Minua hävetti ja harmistutti. Tämä maailmankuulun arkkitehdin suunnittelema rakennus elää rappiokauttaan. Se on kaupunkilian peittämä, rappaukset ovat haljenneet, julkisivut kaipaavat kipeästi ehostusta. Turkuhan on EU:n kulttuuripääkaupunki vuonna 2011.
Turussa on toinenkin Alvar Aallon suunnittelema rakennus, kerroin siitä Keltaista -Aaltoa-blogissani vuosi sitten. Silloinkin kukkivat keltaiset syyshohdekukat.
Ellei näitä kahta Alvar Aallon suunnitelemaa rakennusta saada kuntoon vuoteen 2011 mennessä, Turku saa hävetä koko EU:n edessä. Tiedän, että arkkitehtuurista kiinnostuneet turistit tulevat etsimään noita rakennuksia.

Ymmärrän, että japanilaisturisti ei ollut löytänyt rakennusta sen rappiotilan takia. Voin vain kuvitella, mitä hän kertoo kotimaassaan näyttäessään valokuvia kuuluisan suomalaisen arkkitehdin suunnittelemasta rakennuksesta.

Minun piti kuvata tämä rakennus tänne, mutta en tietyistä syistä tehnyt sitä. Käykääpä katsomassa, kertokaa mitä näitte.

Kaislikossa suhisee

Kuulen kaislikon suhisevan.

Rahapussiaanko kahisuttaa
vaiko korttia vinguttaa
pankille, luotolle

Räpistellen lehahtaa
lintupari kodistaan.
Kuuntelen hiljaisuutta
kesäpäivän vapautta,
suhisevaa, kahisevaa.

Kukaan ei ole koditon.
Ötököiden, sääskien,
itikoiden , sammakoiden
kaislikossa koti on.

Kaislat siilaa auringon,
suojaa sateen kosteuden,
tuulenviiman kylmyyden.
Sellainen on koti kaislikon.

Elän hetken
kesäpäivän vapautta, raukeutta.
Linnun lailla, huolta vailla
kaislikossa nauttien,
vingutukset unohtaen
suhinaa vain kuunnellen.

Saaristoreittiä Iniöön

Turun saaristoreitillä en ollut vielä kulkenut, joten varasimme tälle kesälle aikaa pienelle saaristomatkalle. Tänään se toteutui. Ajoimme Kustavin Heponiemen lauttarantaan ja nousimme Iniöön lähtevälle lautalle.

Matka kesti 25 minuuttia. Meri kimalsi, päivä oli tyyni ja aurinkoinen.

Iniön Kannvikin lauttarannasta ajoimme saaren uumeniin. Kokemattomina matkailijoina luulimme, että olimme jo määränpäässä. Käännyimme soratielle. Odotimme koska kirkko ilmaantuu eteemme. Päättelimme olevamme kirkkopihalla saaren ytimessä. Kirkothan on aina rakennettu keskelle kylää. Toisin kävi. Nyt tiedämme, että jopa pikkusaarella voi eksyä. Pysäytin tiellä kahta lastaan taluttavan äidin. Olin jo kysymässä ruotsiksi opastusta, kun kuulin äidin puhuvan suomea. Auliisti hän opasti meidät oikealle reitille lossirantaan.

Pieni matka lossilla ja muutama kilometri ajoa.

Edessämme oli Iniön kaunis kivestä rakennettu saaristolaiskirkko. Yksinkertainen ja karu. Olimme Iniön keskustassa.

Risteilimme koko saaren läpi. Näimme lehmät niityllä, postin, kaupan, Nordea-pankin, metsätiet ja venevajat merenrannalla. Kävimme syömässä kalakeittoa ja salaattia hirsimajaravintolassa venesatamassa. Meri ja saaren karun kaunis luonto tekivät päivästä leppoisan lomapäivän.

Rentouttavan uinuvan kesäpäivän muistot ovat tallentuneet sekä kameralla että mieliimme.
Palasimme kaunista saaristoreittiä takaisin mantereelle. Poikkesimme vielä Laura Peterzenin venesatamassa ja Kustavin Savipajassa. Niistä käynneistä kerron myöhemmin.

Kukkaniitty maalaismaisemassa

Tein pienen retken maaseudun rauhaan. Halusin nähdä viljapeltoja tuleentumassa. Valitsin reitin sattumanvaraisesti. Ajoin mutkittelevalle kylätielle, seudulle, jossa en ole aikaisemmin käynyt.
Keltaiset ja tuleentumista vasta aloittavat viljapellot levittäytyivät tien molemmin puolin. Vehnäpellossa kukki sinistä ruiskaunokkia. Ajattelin kuvata niitä paluumatkalla.

Yhtäkkiä, ennalta arvaamatta eteeni levittäytyi harvinainen näky, iso kukkapelto. Se ei ollut tavanomainen suomalainen luonnonkukkia kasvava pelto. Erivärisiä unikoita, malvaa, ruiskanokkia, mataroita, kellokukkia, en edes tunnistanut kaikkea mitä pellossa kukki. Pelto rajautui kahdelta sivulta metsään ja oikealla sivulla lainehti tuleentumisen aloittanut ohrapelto.

Pyöräretkellä oleva mies pysähtyi katselemaan kukkapeltoa, jota hetken ihastelimme yhdessä.
Hän kertoi eilen huomanneensa kukkapellon ja oli päättänyt retkeillä tämän reitin uudelleen.
Minä löysin tämän sattumalta ja halusin kuvata kauniin pellon, kerroin. Pohdiskeltiin, mikä tarkoitus kukkapellolla on. Kuivakukiksi niistä sopivat useat lajikkeet. Unikon siemenkodat varsinkin ovat näyttäviä kukka-asetelmissa.

Taidemaalari Claude Monet ja hänen kukkamaalauksensa tulivat mieleeni pellon äärellä. Suomalaisessa maalaismaisemassa on inspiroiva pelto taiteilijoille.
Tällä kertaa jäivät viljapellot kuvaamatta, samoin ruiskaunokit vehnäpellossa. Ajattelin tulla vielä uudelleen katsomaan mitä kukkapellolle kuuluu.

Unikekopäivän aamu-uutisia

Tänään alkoi Unikeon päivä kello 8.15. Makuuhuoneen ikkunasta katsoi kukkiva päivänsini. Voiko ihanammin päivä enää alkaa. Näpsäytin Aamuteeveen auki.

Ylen Aamuteeveen uutiset kertoi: Säästä senttejä pyöristämällä.

Mikrosäästämisellä voit pyöristämällä säästää omalle E-possutilille ostoksien yhteydessä. Hetkinen. Pyörittelin asiaa mielessäni, ostamalla säästöön. Ostan kasvovoiteen 59,50 eurolla ja ilmoitan kassalla, että laitan säästöön 50 senttiä. Ojennan pankkikortin (sirukortti) ja kassalla näppäillään summaksi 60 euroa. Säästinkö nyt E-tilille 50 senttiä.
Miten tämä onnistuu vai onko tämä mätäkuun juttu ?
Ei kai taas pidä kaikki pankkikortit uusia ja mikä pahinta myös liikkeiden korttilukijat.

Uutistulva jatkui: Mistä töitä sellun keittäjälle.
Leena Pakkasen haastateltavana oli Paperiliiton liittosihteeri Petri Vanhala, joka vastaa näin.

- Paperiteollisuus on nyt globaalisoitunut ja vaikutusmahdollisuudet ovat muuttuneet. Enää ei vaikuteta työtaisteluilla, vaan neuvottelemalla tuomalla esiin kehitysehdotuksia.
- Mitä konkreettisia esityksiä ja ehdotuksia olette tehneet ?
- Paikallisesti on neuvoteltu tuotannon kehittämisestä ja tehostamisesta. Työpaikkojen määrä on supistunut 50000:sta alle 20000:een. Jäsenet ja kaikki metsäteollisuuden parissa työskentelevät ovat venyneet ja tuoneet oman kortensa kekoon.

Mitä konkreettisesti oli ehdotettu ja esitetty, sitä jäin miettimään. Tuntui aivan paperin pyörittämiseltä. Mitähän sinne kekoon on kannettu. Ajattelin, eikö tarkoitus ole säästää mahdollisimman paljon työpaikkoja eikä vähentää niitä.
Nyt on Unikeonpäivä mätäkuussa. Menköön tämäkin sen piikkiin.

Vilkaisin ulos. Sieltä hymyilivät aurinkoisen keltaiset syyshohdekukat. Aurinkoista päivää luvassa kaikesta huolimatta.

Kupla täynnä toivoa

Joka viikko kauppareissulla hän pysähtyi Veikkauspisteellä. Vakiorivi rastittiin ensimmäiseksi lottokuponkiin. Siihen ruksattiin lasten, oma ja miehen syntymäpäivät. Sen jälkeen ruksattiin vielä kaksi ruudukkoa mielivaltaisesti. Vuosien kuluessa ensimmäisen ruudukon jälkeen toiseen ruudukkoon ruksattiin lastenlasten syntymäpäivät. Sitä mukaa kun lastenlapsia syntyi. Kolme ruudukkoa joka viikko.

Koko viikko oli toivoa täynnä. Hän haaveili mitä rahoilla tekisi. Ensin hän ajatteli jakaa kaikille lapsilleen tasapuolisesti yhtäpaljon. Kun voittopotti on iso, riittäisi jokaiselle opinto- ja asuntolainojen poismaksuun. Hän näki jo etukäteen lastensa velattoman elämän. Hän nautti tästä tunteesta ja eli jo yhdessä lastensa iloa ja onnea. Itselleen hän ei varannut paljon. Enhän minä enää mitään tarvitse, kun kaikkea on jo yllinkyllin. Vain lapsilleni, heillä on elämä edessä, minulla se on jo takana.

Lauantaina aina kello yhdeksän hän istui tiiviisti television ääressä. Kynä ja paperi olivat valmiina. Vapisevin sormin hän piirsi voittonumerot. Tärppääköhän nyt. Kolmen ruudukon numerot hän tarkasti hitaasti ja huolella. Ei vielä tärpännyt, hän sanoi. Toiveen kupla puhkesi. Lamaannus iski hetkeksi. Jo maanantaina, kauppareissulla, hän pysähtyi Veikkauspisteellä. Piirsi vapisevin käsin kolme lottoriviä. Taas on viikko toivoa edessäpäin.

Nyt on aika päättynyt. Sitä ei ollut tarpeeksi toiveen toteutumiseen.

Pakinaperjantai 139. haaste - Kuplamaailmat

Keijukaisen sipsutusta

Meillä kävi keijukainen.

Pienten jalkojen sipsutus kuuluu vielä korvissani.
Aurinkoinen hymy leijuu vierelläni.
Käden heilautus ja hän on poissa.
Ovenkahvassa unohtunut pehmeä pussukka.

Kuka sieltä tiirailee.
Nalle Puh oli halunut jäädä meille hetkeksi.
Kuulen korvissani filosofisia lausahduksia, mehiläisten surinaa ja Nipsun ihmettelyä.

Joku kulki keltaisten kukkien ohi nurmikolla.

Orvokinsiniset silmät katsovat ihmetellen.
Missä on Nalle Puh.

Joku hiipii häivyttäen vihreää

Kirsikka kypsyy

valkoiset kevään kukat.
Ennen rastaita
poimin yksi kerrallaan
punastuneet hedelmät.

Omenapuiden
pinkin kukkarunsauden
jälkeen hehkuvat
viininpunaiset marjat
syötäviksi linnuille.

Hiipien tulee
joku - sipaisemalla
kukkien kantaa
kypsyttäen satoa
häivyttäen vihreät.

Huomionosoitus

Tämä suloisia pienokaisia esittävän
Friend For Life- tunnustuksen ojensi minulle Rita blogissaan
Blogitoveruus ja kommentointi tuovat mukanaan yllättäviä yhteensattumia,
kuten unet. Mainitsin niistä blogissani ja unia oli nähnyt myös samanaikaisesti Rita.
Kiitos tunnustuksesta. Lähetän tämän blogissani kommentoiville,
jotka ovat kokeneet jotain samaa kuin mistä kirjoitan.

Lahjoja kanta-asiakkaalle

Puhelin soi.
- Arleena.
- Pekka Paukuttaja PP-mediasta päivää. Olette pitkäaikainen kanta-asiakkaamme ja haluamme palkita teidät. Lahjaksi annamme viisi kuukautta TT-lehteä veloituksetta. Onko lehti teille tuttu.

- Ei ole tuttu. Ilmaisia lahjoja ei ole, kuinka paljon minun pitää maksaa, että saan lahjanne.
- Viisi kuukautta on täysin ilmainen lahja teille.

- Tiedän, että ilmaisia lahjoja ei ole. Jos haluan lahjanne, mitä minun tulee maksaa.
- Me haluamme kiittää kanta-asiakkaitamme lahjalla. Saatte vielä lahjaksi kirjan.

- Mutta tiedän, joudun maksamaan lehdistä joita en ehdi lukemaan, että saan lahjat.
- Saisitte viiden kuukauden lehdet ilmaiseksi ja seitsemän kuukautta erikoisedulliseen kanta-asiakashintaan vain 51 euroa. Ja vielä kirjakin.

- Valitettavasti en voi ottaa lahjojanne vastaan ja tilata lehteä, jota minulla ei ole aikaa lukea.
- Maksu voidaan jakaa kolmeen osaan. Tämä on todella hyvä tarjous, jota ei kannata ohittaa.

- Mutta kun en ehdi lukemaan enää yhtään lisää. Valitettavasti en voi ostaa tarjoustanne ja vastaanottaa lahjojanne.
- Kolmessa osassa maksu ei ole kuukaudessa paljon ja lahjatarjous.....

- Valitettavasti en voi tilata lisää lukemista, kun minulla on sitä jo riittävästi.
- Mitä lehtiä teille tulee ?

- Kolme päivälehteä viikon jokaisena päivänä ja aikakausilehdet päälle. Ymmärrät kai, että en ehdi enää lisää lukemaan.
- Mitä aikakausilehtiä teille tulee ?

- Sisustuslehtiä ja sen sellaista.
Syvä parin sekunnin hiljaisuus.

- Toivotan teille hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Suljin puhelimen.
















Minulla ei ole myynti- ja markkinointityötä vastaan mitään. Ilman markkinointia ei olisi tuotteitakaan. Mutta myyntifirmat voisivat muuttaa myyntitaktiikkaansa ja palvella asiakaslähtöisemmällä tavalla huomioiden ostajan tarpeet.
Lahjojen ja kylkiäisten varjolla ei myydä luettavaa, sitä myydään lukemisen tarpeeseen. Oleellista olisi selvittää asiakkaan tarve jo ensimmäisellä taitavasti laaditulla lauseella. Kukaan ei upota rahaansa kylkiäisten takia. Kun asiakas kertoo, että hänellä ei ole tarvetta, sitä mielipidettävä on kunnioitettava ja uskottava. Aggressiivisella jankkaamisella myyjä menettää lopullisesti mahdollisen asiakkaansa.

Muistolehto Ristienkukkula

Liettuasta matkatessa kohti Latviaa on lähellä rajaa liettualaisten muistolehto Ristienkukkula. Se on syntynyt 1800-luvun puolivälissä Venäjän vastaisten kapinoiden aikana. Venäläistoimia vastaan käydyissä kapinoissa kuolleiden muistoksi liettualaiset aloittivat ristien pystyttämisen. Keskelle peltotasankoa on syntynyt alunperin liettualaisten lohduksi pystytetty muistolehto. Ristienmonumentti ilmentää uskoa, lohtua ja kapinaa alistajia vastaan. Monumentti kertoo kansakunnan vaikeista ajoista ja uhrauksista. Ristit välittävät sanatonta kieltään poismenneille läheisille.

Neuvostoliiton aikana liettualaiset jatkoivat Ristienkukkulalla käyntiä. Monet rukoukset kansakunnan itsenäisyyden puolesta kiirivät ylös ristien juurelta. Nevostovallan aikana ei katsottu paikkaa kommunistiseen ideologiaan sopivaksi. Muistolehto tuhotiin 1960-luvulla ja paikalle järjestettiin vartiointi. Siitä huolimatta liettualaiset jatkoivat öisin ja salaa ristien viemistä paikalle. Ristit nousivat uudelleen ja muutaman kerran kaivinkoneilla paikka aina tuhottiin.

Itsenäistymisen jälkeen paikka on saanut olla rauhassa ja ristien määrä on kasvanut laajentuen mäeltä alas pelloille. On laskettu, että ristejä on yli 50000.
Paavi vieraili paikalla 1993. Silloin rakennettiin paikalle pieni rukouskappeli.

Puuristien valmistaminen on perinne Liettuassa. Paikalla näkee kauniisti käsinkaiverrettuja ristejä ja yksinkertaisia pieniä puuristejä. Risteihin on kiedottu rukousnauhoja käyntien muistoksi. Pieniä ristejä voi ostaa kukkulan juurella olevasta myymälästä, jos haluaa lähettää oman viestin kukkulalta eteenpäin.
Nykyään ristejä pystytetään surussa, mutta myös kiitokseksi ja rukoukseksi onnellisen elämän puolesta. Kun vierailin paikalla, sinne kulki samanaikaisesti hääpari kantaen pientä ristiä.

Vaikuttava ja koskettava paikka.

Heinäkuun 20. päivä

Yöllä näin pariinkin otteeseen mielenkiintoiset unet. Ensimmäinen uni herätti minut valveille ja valvoin sen jälkeen pitkään mietiskellen. Kun nukahdin taas, hyppäsin uuteen uneen. Unia oli ihan mukava katsoa, eivät olleet painajaisia.

Aamu oli pilvinen, yöllä oli satanut ja ulkona tuoksui kostealta. Kiersin pihamaan ja katselin, kun räkättirastas etsi "keltaisella" nokallaan ruohikosta matoja. Päivänliljat kukkivat hehkeimmillään pehmeän keltaisina.

Villiviini näytti rehevältä kevätleikkauksen jälkeen. Muutama oksa on aloittanut karkumatkaa ylöspäin. Katkaisin niiden kulun heti alkuvaiheessa. Kasvua rajoittamalla sen saa pysymään hallinnassa.

Suikeroalpi on kukkinut jo jonkin aikaa. Se on levinnyt muiden maanpeitekasvien reviirille, mutta vasta syksyllä aloitan perkkauksen ja selvityksen, ajattelin.

Aamiaisen jälkeen aloitin kevyellä siivouksella. Viikko on mukava aloittaa, kun pölyt on pyyhitty ja paikat ojennuksessa.
Hyvä tuuleni katosi pian, kun iltapäivällä menin katsomaan vuokratun osakehuoneistomme putkiremontin vaihetta. Kylpyhuone oli jo valmis. Adrenaliinini nousi huippuunsa, kun näin keittiön. Se oli pölyn vallassa, jäteastiavaunu lojui pitkin lattiaa. Olimme pyytäneet, että keittiön Hans Grohen hana, kylppärin suihkuhana ja Volan allashana jätettäisiin osineen meille. Keittiön lattialla lojui osissa suihkuhana ja pesukoneliitäntähana, ei muuta. Kun kysyin missä ovat keittiön ja lavuaarin hanat, oli kuulemma heitetty roskiin. Ei muuten olisi ollut väliä, mutta ne olivat nyt asennettuja Oraksen hanoja huomattavasti kalliimmat muutaman vuoden vanhat. Olin ajatellut markkinoida ne eteenpäin. Eteisen komeron sisusta oli osittain purettu ja sikseen jätetty. Loppusiivouksesta ei ollut tietoakaan, vastaava mestari oli lähtenyt kesälomalle. Keräilin osia pitkin lattiaa, seinähyllyä, saippuatelineitä ja erilaisia ruuveja. Kukahan tämän sotkun selvittää.
Ja vuokralainen soitti. Ilmoitin, että saa muuttaa takaisin, mutta varoitin tilanteesta.

Nyt on jo tämän päivän ilta. Meille pelmahti vieraita ja ilta on kulunut ja kuluu edelleen rattoisasti keskustellen kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Muuten olen päättänyt joka kuukauden 20. päivä kertoa, mitä juuri sinä päivänä on sattunut tai
mitä olen puuhastellut. Seuraava 20. päivä on elokuun.

Ihan metsässä

Kuluneella viikolla tulvahtivat mieleeni lapsuuteni mansikkapaikat. Muistelin punaisia ahomansikoita ja mietin kasvavatko mansikat vielä siellä aurinkoisen kangaspellon ojanpientareella. Niitä kypsyi ojanpiennar punaisena. Meillä oli aina astiat mukana, kun menimme poimimaan niitä. Heinänkorsi ei olisi riittänyt, oli niitä niin paljon.

Toinen mansikkapaikka oli kotini pihalla. Vanhan maakellarin katolla kasvoivat ahomansikat. Ne söimme suoraan suuhun sitämukaa kuin ne kypsyivät. Alkukesästä kävin lapsuudenkodissani ja etsin maakellarin katolta mansikkamättäitä. Ei niitä enää ollut. Maakellarikaan ei ollut enää käytössä.

Tänään olin mustikoita poimimassa. Ajoimme sattumanvaraisesti outoon metsään. Mustikoita siellä oli ollut paljonkin, mutta poiminnan jälkeen olivat enää rippeet jäljellä. Poimin metsätien reunassa mustikoita ja sattumaako, edessäni loistivat punaiset ahomansikat kuin silloin ennen. Ne maistuivat yhtä makeilta kuin lapsuudessa. Sain ikuistettua kuviksi nämä muistellut mansikat. Se olikin paras anti marjareissulta, mustikoita tuli vain piirakan verran.

Metsään ajoimme kaunista kukkien reunustamaa tietä ja ohi keltaisten peltojen. Maalaismaisema oli rentouttavan kaunista. Metsässä solisi lintujen laulu ja puiden suhina.

Vihdoin

Keskikesä on parhaimmillaan. Ruusut ja syreenit kukkivat levittäen huumaavaa tuoksuaan. Vihreällä pihanurmikolla kilisevät kuohuviinilasit, salaattipöytä notkuu herkkuja. Ystäväjoukko juhlii kesää.

Nuori rakastunut pari kulkee käsikädessä. He ovat uppoutuneita toisiinsa, eivätkä edes huomaa muita juhlijoita. He upottavat katseensa vain toisilleen. Miehen kaihoisa, lempeä katse hyväilee tyttöystävää päästä varpaisiin. Kevyesti hän hipaisee huulillaan tytön rusottavaa poskea. Kädet puristuvat entistä lujemmin toisiinsa.

Huomaamatta askeleet vievät kohti pihan syreenimajaa. Kukaan ei huomaa heidän pujahtaneen majan vehreyteen. Nyt, kenenkään huomaamatta, huumaavassa syreenien tuoksussa tunteet purkautuvat valloilleen. Kädet koskettavat tytön pehmeää vartaloa hyväillen. Tyttö kietoutuu syvälle miehen syleilyyn. Huulet koskettavat toisiaan ja pari syöksyy hekumallisiin suudelmiin.

Pakinaperjantai 138. haaste - kosketusta vonkaamassa

Sorsaparin kesäelämää

Klikkaa kuvia

Tänään kävin tapaamassa sorsapariskuntaa, jonka kevätretkeä nurmikolle seurasin huhtikuussa. Silloin sorsapariskunnalla oli kevään ensimmäiset treffit rantanurmikolla.

Kaislikossa viettivät sorsat onnellista kesäpäiväänsä. Viileässä vedessä oli virkistävää uida. Toivoin, että olisin voinut hypätä raikkaaseen veteen niiden seuraksi.
Tiirailin sorsaparvea ja siellä uivat sorsaystäväni. Onnellinen sorsaäiti kahden poikasensa kanssa ja isäsorsa ui vierelle tervehtimään perhettään. Isän ylpeydellä se esitteli muille sorsalapsiaan. Uiskentelun jälkeen oli aika ohjata poikue päiväunille.

Kovaa vauhtia viilettäen sorsat hävisivät rantakaislikkoon. Kuljin rantapolkua ja luulin jo sorsaäidin poikasineen kadonneen, kunnes rantaheinikosta kuului kahinaa. Siellä sorsaemo oli asettumassa päivänokosille poikasineen. Hieman villejä poikaset näyttivät olevan, uni ei tullut silmään. Vai olisko tunkeileva kamera pelottanut poikueen. Huolehtivainen emo ohjasi poikueensa veteen. Etsitään rauhallisempi paikka, kuulin sen sanovan lapsilleen.

Jatkoin matkaani lenkkikaverini Kurren kanssa. Se viiletti kovin nopeasti juoksujalkaa, että minulla oli täysi työ pysyä perässä. Olipa sekin kasvanut sitten viime näkemästä, vaikka siitä on vasta muutama viikko.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kuva Riikan jugend-kaupunginosasta

Media tämän sopan keitti,
kuka sille kiven heitti.
Kiinnosta ei enää ketään,
media se puhua jaksaa
ja kansa turhasta maksaa.

Kuka sai eikä kertonut.
Kuka tarjosi ja kenelle.
Kuka oli mukana tai ei.
Kuka hyötyi.

Nova Group, Sukari, Kakkonen,
Saunamäki, Merisalo,
Keva, Keskusta,
tutkimattomat Kokoomus ja SDP.
Keva oli kahvilla
mukana eivät olleet vieraat.

Onko valtakunnassa kaikki hyvin.
Kansa vihaisena pauhaa,
kiinnosta ei rahan vaiheet.
Median mylly vain jauhaa.

Miten käy työpaikkojen,
asuntokaupan, korkojen,
talouden, viennin.
Hoidetaanko vanhukset, lapset ja sairaat.
Saako työtön työtä, köyhät leipää.

Loikatkaa jo lillukoista
tarttukaa taantumaan
kertokaa asioista
missä mennään.