Turhake ja sydän, joka ei sitä ole

Minä sain Ugglan Floralta haasteen jo kesäkuussa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa vastauksen. Parempi myöhään kuin milloinkaan. Haaste on niin mukava ja helposti toteutettavissa, että oli oikein ilo vastata haasteeseen. Kyseessä on kodin turhake ja haaste kuulosti tältä.

Nyt kun haasteet on kesälomalla,meidän on kuitenkin mukava piipahtaa aina katsomassa kavereidemme postatuksia. Jokaisella on kaapissaan ostoksia, joita on tullut hankittua "ehkä" tarpeeseen.

Tiesin jo etukäteen, että minulle ei tuota suurtakaan vaivaa löytää kotini turhakkeet. Pitää vain avata laatikko tai kaappi, jossa turhakkeet asuvat vuodesta toiseen. Tiedän, että ne tuntevat itsensä turhautuneiksi, kun niillä ei ole mitään tekemistä. Ovat vain kaappien täytteenä.

Avasin keittiön lieden alla olevan ylimmän vetolaatikon ja sieltä löysin yhdellä silmäyksellä neljä turhaketta. En jatkanut enää etsintää, koska tämä blogikirjoitus olisi tullut liian pitkäksi ja ette jaksaisi sitä lukea.

Pistin, kuvassa vasemmalla. Pinnistelen muistiani mikä tarkoitus sillä on. Olen aikonut leipoa joskus leipää ja pistellä reikiä siihen. En muista olenko käyttänyt sitä viime vuosina.

Katajaiset juustonpidikkeet. Nämä ovat olleet liikelahjassa hienon juuston mukana, Pidikkeellä pidetään leikatessa juustopalaa paikoillaan käden koskematta. En muista että koskaan olen kattanut näitä juustopöytään.

Peltinen pyöreä muotti. Miksi olen sen ostanut. En ainakaan ole koskaan painellut sillä rinkeleitä. Vai painetaanko sillä rinkeleitä.

Tomaatin kannanpoistaja. Jos nyt se henkilö, joka euron budjetilla on joutunut etsimään hyödyllistä pikkujoululahjaa, lukee tämän älköön loukkaantuko. Olen ihan oikeasti poistanut tomaatista kantoja tällä pari vuotta sitten. Mutta nyt se on unohtunut laatikkoon, koska veitsellä homma hoituu nopeammin.

Tässä murto-osa turhakkeistani. Nyt haastan kaikki ne, joilla on keittiön laatikoissa turhakkeita, esittelemään turhakkeensa. Ellei kukaan esittele, uskon, että olen floran lisäksi ainoa jolla on turhakkeita.

Tämän sydäntä sykähdyttävän tunnustuksen sain jo monta viikkoa sitten Haaveilija-blogin Unalta

Tunnustus on ollut mielessäni monta kertaa. Nyt näytän sen teille lukijani.
Paljon, paljon utuisia pastellisia sydämiä. Tunnen nytkin pienen sipaisun sydämmeni kohdalla kun katson kuvaa ja muistan sen antajaa.
Samoin kuin lapsena annettiin kaunein kiiltokuva parhaalle ystävälle annan tämän tunnustuksen sinulle.