Kuluneella viikolla tulvahtivat mieleeni lapsuuteni mansikkapaikat. Muistelin punaisia ahomansikoita ja mietin kasvavatko mansikat vielä siellä aurinkoisen kangaspellon ojanpientareella. Niitä kypsyi ojanpiennar punaisena. Meillä oli aina astiat mukana, kun menimme poimimaan niitä. Heinänkorsi ei olisi riittänyt, oli niitä niin paljon.
Toinen mansikkapaikka oli kotini pihalla. Vanhan maakellarin katolla kasvoivat ahomansikat. Ne söimme suoraan suuhun sitämukaa kuin ne kypsyivät. Alkukesästä kävin lapsuudenkodissani ja etsin maakellarin katolta mansikkamättäitä. Ei niitä enää ollut. Maakellarikaan ei ollut enää käytössä.
Tänään olin mustikoita poimimassa. Ajoimme sattumanvaraisesti outoon metsään. Mustikoita siellä oli ollut paljonkin, mutta poiminnan jälkeen olivat enää rippeet jäljellä. Poimin metsätien reunassa mustikoita ja sattumaako, edessäni loistivat punaiset ahomansikat kuin silloin ennen. Ne maistuivat yhtä makeilta kuin lapsuudessa. Sain ikuistettua kuviksi nämä muistellut mansikat. Se olikin paras anti marjareissulta, mustikoita tuli vain piirakan verran.
Metsään ajoimme kaunista kukkien reunustamaa tietä ja ohi keltaisten peltojen. Maalaismaisema oli rentouttavan kaunista. Metsässä solisi lintujen laulu ja puiden suhina.
Kuluneella viikolla tulvahtivat mieleeni lapsuuteni mansikkapaikat. Muistelin punaisia ahomansikoita ja mietin kasvavatko mansikat vielä siellä aurinkoisen kangaspellon ojanpientareella. Niitä kypsyi ojanpiennar punaisena. Meillä oli aina astiat mukana, kun menimme poimimaan niitä. Heinänkorsi ei olisi riittänyt, oli niitä niin paljon.
Toinen mansikkapaikka oli kotini pihalla. Vanhan maakellarin katolla kasvoivat ahomansikat. Ne söimme suoraan suuhun sitämukaa kuin ne kypsyivät. Alkukesästä kävin lapsuudenkodissani ja etsin maakellarin katolta mansikkamättäitä. Ei niitä enää ollut. Maakellarikaan ei ollut enää käytössä.
Tänään olin mustikoita poimimassa. Ajoimme sattumanvaraisesti outoon metsään. Mustikoita siellä oli ollut paljonkin, mutta poiminnan jälkeen olivat enää rippeet jäljellä. Poimin metsätien reunassa mustikoita ja sattumaako, edessäni loistivat punaiset ahomansikat kuin silloin ennen. Ne maistuivat yhtä makeilta kuin lapsuudessa. Sain ikuistettua kuviksi nämä muistellut mansikat. Se olikin paras anti marjareissulta, mustikoita tuli vain piirakan verran.
Metsään ajoimme kaunista kukkien reunustamaa tietä ja ohi keltaisten peltojen. Maalaismaisema oli rentouttavan kaunista. Metsässä solisi lintujen laulu ja puiden suhina.
Voi että kuin ihania mansikoita, on ne kyl niin makoisii, nam. On mustikatkin hyviä, kyllä kohta tarviikin saada mustikkapiirakkaa.
VastaaPoistaMaailma muuttuu, uskoako sen hyvyyteen? Ehkä se on paras vaihtoehto :)
VastaaPoistaMansikat ja mustikat kuuluvat suomen kesään, ihania, nam. Kaunista, kaunista, maaseutua...
VastaaPoistaMinä poimin juuri eilen metsämansikoita tuosta muurin vierestä. Laitoin jäätelön päälle ja aah, olivat tosi herkullisia.
VastaaPoistaMetsä on hieno, rauhoittava paikka. Se kuiskii, kysyy ja poistaa kaikki paineet.
Kaunis tuo alimmainen kuva. Kesän rehevyyttä parhaimmillaan.
VastaaPoistaHarvoin olen montaa mansikkaa kerralla suuhun löytänyt, aivan yksittäisiä vain lenkkipolkujen reunoilta. Maku on aina yhtä sykähdyttävä!
VastaaPoistaMutta mustikoitten suhteen olen aito kerettiläinen ja tykkään enemmän pensasmustikoista.
Eija,
VastaaPoistaNiin ovatkin, makeita ahomansikoita
isopeikko,
Totta, niin pieni asia kuin mansikkapaikan katoaminen ja maakellarin autius ovat pieniä, mutta omalla kohdalle peruuttamattoman ikäviä.
SuviAnniina,
Todettiinkin, että kyllä maaseutu on oikean kesän näköistä.
Uuna,
Metsässä on minulle jotain juhlavaa. Sen aistin joka kerta.
SusuPetal,
Teiden reunat ovat usein niin kauniita kukkapenkkejä, että niitä ei passaa kuvaamatta ohittaa.
katriina,
Kyllä ne luonnonmustikat ovat makoisia. Pensasmustikat ovat aika makeita.
Metsämansikat ovat herkullisia. Niin kauniita ja tuoksuvia. ( minulle ne ovat metsämansikoita, sinulle ja monille muillekin ahomansikoita)
VastaaPoistaEn ole minäkään enää niitä paljoa löytänyt, muutamia suoraan suuhun. Ei voi keräämisestä puhua.
Mustikkani keräsin viime viikolla, jolloin olin useaan kertaan marjassa. Kuten sinä, nautin metsän rauhasta ja tunnelmasta.
Kauniita kuvia ahomansikoista. Onneksi ehdit kuvata tienvarren kukat ennen niittokoneen tuloa.
VastaaPoistaMansikat ja mustikat tuovat kesän kielelle ; )
VastaaPoistaKävin eilen peltoalueella ja siellä myös kukki saunakukka. Ojassa kukki mesiangervot ja niiden touksu oli aivan huumaava illalla.
kauniita, kesäisiä kuvia...ihanat mansikat, sylki herahti kielelle heti...
VastaaPoistalapsuus ja mansikat kuuluvat niin yhteen..
taidan itsekin mennä tänään mustikkaan, rakstan metsässä oloa...
aimarii,
VastaaPoistaMustikassa tai metsässä on mukava retkeillä, meillä oli kahvit mukana. Enemmän se retkeltä tuntui kuin marjamatkalta. Taitaa mustikat tulla ostetuksi torilta pakkaseen.
Unelma,
Luulen, että kylätien reunakukat saavat kukkia rauhassa. Tienvierus oli jo niitetty ja kukkapenkki jatkui rypsipellon reunassa.
sariw,
Mesiangervo tuoksuu ihan mesiltä, se tosiaan kukki ojanpientareilla.
hanne,
Mikään ei ole vahvempi kesämuisto lapsuudesta kuin ahomansikat ja marjaretket. Olivatko ne silloisia elämyksiä.
Nyt lapset viedään puuhamaahan ja seikkailupuistoihin. Mtsät ovat unohtuneet, eivätkä lapset haluakkaan enää marjamatkailla. Harmi.
Ahomansikka - fragaria vesca :) Kuului minunkin lapsuuteeni. Aivan ihanat kuvat!
VastaaPoistaKuvasi tuoksuvat ja maistuvat kesältä. Kukilta, metsäpoluilta ja auringolta!
VastaaPoistaVoi, kun tuli oma lapsuus mieleen mansikan hakuineen.
VastaaPoistaKauniin näköistä, kun on valkoista ja sitten keltaista kukkaa, ihan kuin kaikki olisi istutettu, kuin missä vaan hienoimmissa puutarhoissa!
Metsässä on hyvä olla, ja kuunnella ääniä, mitä siellä kuuluu.
Siellä on hiljaista, mutta silti on ääniä.
Tuonne metsään minäkin haluan! Soittelin juuri Suomeen vanhemmille ja he olivat keränneet 20litraa mustikoita! Voi onnekkaita. Täällä ei kasva, mutta kaupasta saa kiskurihintaan. Harvoin tulee ostettua.
VastaaPoistaIhania metsamansikoita! Taalla niita ei ole, eika ole metsiakaan.
VastaaPoistaMeidän kerrostalon takapihalla on kivinen mäki, joka on täynnä metsämansikoita. Lapset ovat käyneet niitä melkein joka päivä keräilemässä ja onhan niitä aina joskus meikäläisenkin suuhun eksynyt. :)
VastaaPoistaRita,
VastaaPoistaAhomansikat tosiaan yllättivät metsässä positiivisesti ja liikauttivat muistoja pintaan.
Kaanon,
Kiitos ihanasta kommentista.
Neiti Nimetön,
Täällä on mustikka-aika juuri nyt. Torilta aion kyllä ostaa pakasteeseen.
Kiitos käynnistäsi, sinulla on kaunis blogi.
Susa,
Niin siellä etelässäpäin niitä ei varmaan ole, mutta luulisin, että pohjoisemmassa kylläkin.
OoPee,
Mukava kun ovat säilyneet lasten iloksi ja vähän isompienkin.
Tuon keltaisen rypsipellon ja valkoisen päivänkakkarareunuksen kaltainen Suomen kesämaisema on kyllä hienoa katseltavaa.
VastaaPoistaTuon keltaisen rypsipellon ja valkoisen päivänkakkarareunuksen kaltainen Suomen kesämaisema on kyllä hienoa katseltavaa.
VastaaPoistaRita,
VastaaPoistaNiin minustakin ja lienee aivan sattumaa tai luonnon omaa sommitelmaa.
Värit sointuvat just nappiin.