Näenkö nyt vain keltaista ympärilläni Paimion kosketuksen jälkeen. Sattumaa, mutta syyskukat pihallani ovat funkkiksen keltaiset. Myrskyävänä pilvisenä päivänä tuntuu, että syyskukkien pitää olla aurinkoisia ja keltainenhan on kuin aurinko. Itseasiassa tämä keltainen valloitus oli sattumaa, kukat ovat hallitsemattomasti levinneet nurkan takaa tähän kukkapenkkiin, joka aloittaa keväisin pikkutulppaaneilla ja jatkaa lamotuijilla, edelleen karpaattienkelloilla ja vaaleankeltaisilla akileijoilla. Niin ja välissä on vielä valkoista sammalleimua. Miten yhden pikkupenkin tarjonta voikin olla näin runsasta.
Alvar Aalto on edelleen mielessäni Paimiosta lähtien. Nyt esittelen teille, en autiotaloa Elegian tapaan, vaan yhden unohtuneen näköisen Aallon talon. Onneksi talon kyljessä oleva signeeraus kertoo mistä on kysymys.
Nimikointikyltti ilmaisee minkälainen glamour tässä talossa piilee. Nyt rakennus on täysin laiminlyöty, rappiotilassa, ainakin julkisivusta päätellen. Vuosikymmenien saatossa talo on nähnyt parempiakin päiviä. Tänä vuonna on vietetty hiljaisuudessa rakennuksen 80-vuotisjuhlaa. Unohduksissa ja rappiotilassa. Standardivuokratalo on rakennettu vv 1927-28 ja se näyttää edelleen olevan vuokratalo. Oletan, että Turun kaupunki omistaa talon. Sisätiloihin en ole päässyt - vielä. Haluaisin nähdä ainakin porrashuoneet.Terveiset Turun kaupungin rakennusosastolle, vuoden 2011 Maailman kulttuuripääkaupunkina on jo kiire saattaa tämä kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus alkuperäistä vastaavaan kuntoon, ainakin julkisivujen osalta.
Rakennuksen ulko-ovet näyttävät alkuperäisiltä, säilyttämisen arvoiset. Kaunis takorautaportti johtaa sisäpihalle ja sieltä edelleen ylös Turun vehreälle Puolalanmäelle.
Hieno ulko-ovi tosiaan! Nykyään on niin vaikea löytää tuollaisia hienoja ovia. Asumme 70-luvulla rakennetussa talossa ja jouduimme luopumaan alkuperäisestä ovesta sen huonon kunnon vuoksi. Onneksi löysin tilalle Kaskipuun Kero-oven. Olemme olleet valintaamme erittäin tyytyväisiä. Toivottavasti tuo Aallon rakennus saa vielä uuden ja ehomman elämän.
VastaaPoistaValitettavasti tota yksinkertaista funkkista ei oikein osata arvostaa tarpeeksi, mutta se on ehdottomasti ehkä se tunnetuin suomalaisen arkkitehtuurin lahja maailmalle. Se on osa suomalaista kaupunkimaisemaa ja ehdottomasti kuuluisi säilyttää jo historiallisen arvonsa takia.
VastaaPoistaNykyiset betonilähiöt ovat tietysti kanssa osa suomalaista rakennushistoriaa, tosin nykyisten rakennusten laatu ei kestä kilpailussa näille vanhemmille rakennuksille.
elina,
VastaaPoistaSitä minäkin odotan, että saisin nähdä talon kunnostettuna.
Porrashuoneiden ulko-ovet saadaan huoltamalla, tiivistettynä toimimaan vallan hyvin.
itkupilli,
VastaaPoistase on totta, liian yksinkertainen ei aina oikein tunnu miltään ei ole minkään näköistä, mutta jujuhan piilee juuri siinä yksinkertaisessa. Se selkeänä ja harmonisena on rauhoittavaa ja kaunista.
Niin nythän ovat 1960-70-lukujen betonielementtitalot laajojen saneerausten alla. Osa betonielementeistä on vaurioitunut ja kosteus on päässyt rakenteisiin, toivottavasti teräkset ovat kestäneet ruostumatta ja toivottavasti ei ole käytetty mustaa ruostuvaa rautaa, epäilisin 1960-lukua tässä tapauksessa.
Nämä 1920-1950-lukujen talothan ovat paikalla valettuja, usein myös käsin muurattuja, lujia ja hyviä taloja, jos vain kunnosta huolehditaan säännöllisesti.