lauantai 11. heinäkuuta 2009

Retki karuun pohjolaan

Maamme Suomi on osa karua pohjolaa. Metsät suot, rämeet ja korvet kätkevät kuitenkin sisäänsä paljon luonnonrikkauksia.

Vihreää kultaa sisältävät metsät näyttävät täyttävän lähes koko maan. Tähän saakka hyvinvointimme perusta on ollut metsä. Nyt on uudelleen arvioinnin aika. Metsäteollisuus lopettaa tehtaitaan, puu on liian kallista täällä jalostettuna. Suomi on sellunkeittäjämaa ja paperille on riittänyt kysyntää, mutta nyt kysyntä on muuttunut. Puuta pitäisi jatkojalostaa muilla tavoin. Emme ole vielä keksineet, mikä meille sopisi nyt paperin tilalle.

Mitä metsistä löytyy

Karun pohjolan metsissä katse kannattaa laskea puiden latvoista alas maan pintaan. Siellä näyttää kasvavan jotain arvokasta. Juuri nyt kypsyvät tuoreissa kangasmetsissä ja lehdoissa tummansiniset mustikat. Mustikoiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen on tehty tutkimuksia. Todettu on se, mitä ruohonjuuritasolla on tiedetty pitkään, mustikat vaikuttavat suotuisasti terveyteen ja hyvinvointiin.

Suomuuraimet, lakat tai nevamarjat, rakkaalla lapsella on monta nimeä, kypsyvät heti mustikoiden jälkeen. Lakka sisältää C-vitamiinia enemmän kuin appelsiini. Keltaista kultaa koko lakka.

Seuraavana on kangasmetsien herkku punainen puolukka. Se kypsyy syyskuulla. Puolukka sisältää yhdeksää eri vitamiinia, lisäksi valkuaisaineita ja lukuisan määrän hiven- ja kivennäisaineita. Luonnonmukainen terveystuote koko punainen marja.

Isokarpalon poiminta-aika on syksyllä ja vielä aikaisin keväällä. Karpalo on kirpeä marja, mutta sen terveydelliset vaikutukset munuais- ja rakkotulehduksiin sekä vatsan happohäiriöihin ovat tutkitun totta.

Joukkoon sopivat vielä: variksenmarja, mesimarja, juolukka, metsävadelma, tyrni, tuomenmarja, pihlajanmarja, koivunmahla. Listaa saisi jatkettua vielä pitkään.

Sadon seuranta

Marjojen kehitystä seurataan tiiviisti kevään kukinta-ajasta lähtien. Koko seurantakausi uutisoidaan kaikissa tiedotusvälineissä, joten marjastajien on helppo arvioida sadon kehittymistä etukäteen.

Ensin pelätään hallan purevan kukintaan ja sato kärsii. Kesällä mitataan, saadaanko sateita riittävästi marjojen kasvuun. Lakan kukinnan aikaan pelkäämme rankkasateita, jotka voivat viedä koko kukinnan mennessään. Kun nämä pelot on selvitetty seurataan tuholaisten etenemistä. Kuulostaa kuin vaalisimme marjojemme hyvinvointia suurella rakkaudella.

Pelotta eivät marjamme kypsy. Sensijaan ne kypsyvät ilman euronkaan sijoituksia. Parhainkaan pörssisijoitus ei ole marjojemme antaman tuoton veroinen. Jokaisen marjalitran poimiminen metsästä tuottaa voittoa litrasta saatujen eurojen verran. Liikevaihto on sama kuin saatu voitto.
Lisäksi tuotto on verotonta.

Tästä huolimatta emme retkeile tarpeeksi metsissä marjoja poimimassa. Yritykset lennättävät Suomeen poimijatkin kaukaa Thaimaasta saakka, kun meillä ei poimijoita omasta takaa ole.
Suurin osa marjasadosta mätänee metsiin satoseurannasta ja hyvästä tuotosta huolimatta.
Meillä on ilmeisesti varaa tähän.

Huolimatta siitä, että lukija on jo kyllästyneenä lopettanut lukemisensa, jatkan vielä hetken.
Karun pohjoisen maamme metsissä kasvaa kulinaristinen herkku, jota pidetään tryffelin veroisena jopa parempanakin. Tuoksuvalmuska (tricholoma matsutake) on muutamia vuosia sitten löydetty sieni. Sitä viedään Japaniin, jossa se on suuressa arvossa. Kuinka moni meistä suomalaisista on saanut maistaa tätä valmuskaa.
Vielä ei ole saatu selville kuinka paljon valmuskaa kasvaa metsissämme, lähinnä Kainuussa ja Lapissa. Tuttua taaskin on, että suurin osa sadosta mätänee metsiin.

Metsissämme itää ja kasvaa kymmeniä syötäviä sienilajikkeita, joista murto-osa tulee syödyksi ja poimituksi.
Herkkutatti on sienten joukosta myös vientiin yltänyt herkku. Sitä viedään kulinarian kehtoon Italiaan. Ei ole tainnut Berlusconi tietää, että popsimansa herkkutatit ovat Suomesta.

Sadon arviointi

Kun metsiemme sadon poimintakausi on syksyllä takanapäin, alkaa uutiskynnyksen ylittävä arviointi. Arvioidaan kuinka paljon marja- ja sienisatoa on jäänyt metsiin mätänemään.
Jää tuumailtavaksi, kuljemmeko metsissä väärään aikaan talvella, kun maa on jään ja lumen peitossa. Huristelemme autoilla, junilla ja lentokoneilla satoja kilometrejä muutaman tunturin juurelle. Siellä nousemme hisseillä huipulle ja kiidämme muutamassa minuutissa alas. Olemme tottuneet kiireiseen elämään. Meillä on niin kiire, että karun pohjolan luonnon tarjoamaa rikasta ja runsasta satoa emme ehdi nähdä saati kerätä.

Kuka keksisi järjestää herkkuretkiä metsiin.

16 kommenttia:

  1. Osuit arleena naulan kantaan. Totta joka sana. Voisimme jokainen kynnelle kykenevä poimia edes yhden litran marjoja metsästä. Miten ihmeessä saisimme nuorisommekin innostumaan metsäretkistä. Metsässä saisi monipuolista liikuntaa ja saisi ihailla luonnon kauneutta.

    VastaaPoista
  2. Hyvää asiaa käsittelit!
    Meidän perheessä marjoja poimin vain minä ja vain perheen omiksi tarpeiksi. Mustikat haen tuosta pellonreunasta lähimetsästä.
    Nautin metsässä olosta ja mustikoiden marjastamisesta. Litran pari kerrallaan kerään. Poimin käsin ja roskia ei juurikaan tule, sitten panen niitä pakkaseen. Metsässä mustikoita poimiessa koen positiivisia ajatuksia ja saan hyviä ideoita. Viimekesäisiä mustikoita ja mansikoita on vieläkin nautittavaksi.

    Mustikat kera mansikoiden ovat herkkua.Herkulliset mansikat olen vuosia hankkinut tutulta viljelijältä. Karpaloitakin tuossa tuvan takaa löytyy. Parina viime vuonna olen ostanut viljeltyjä vadelmia, jotka ovat osoittautuneet herkullisiksi.
    Mustaviinimarjat myös ostosena. Pari pensasta istutettu.

    Joo, tuota minäkin toivoisin, että lapseni ymmärtäisivät noiden marjojen merkityksen ja arvon. Hankkisivat/poimisivat niitä ja käyttäisivät niitä.

    VastaaPoista
  3. Ajankohtainen pakina, mustikoista saa jo yksittäin poimimalla piirakkamarjat ja ensimmäiset tatitkin nököttivät tienpientareella.

    Kyllä se nuorisokin innostuu marjoista muutaman vuoden päästä, minäkin muistan lapsuuden kurjat nmarjareissut keruu-urakkoineen mutta niin vain alkoi marjastus ja sienestys kiinnostaa kun perhettä tuli.

    VastaaPoista
  4. Kertakaikkiaan hyvä, lähes tyhjentävä postaus. Luontoretkiä voitaisiin järjestää marjamaille, eväät mukana ja picnickiksi. Kun isäni lapsuudenkodissani rakensi yhden "kammarin" lisää, keräsimme sammalta eristeeksi lattian alle. Tuttua oli myös entisaikaan jäkälä tuplaikkunoiden välissä imemässä kosteutta. Täällä Usassa myöskin viljellään karpaloa alavissa paikoissa. Kun marjat ovat kypsiä, notkelma täytetään vedellä, karpalot kelluvat pintaan, ja ne on helppo siitä korjata. Tämä saattaisi toimia Suomessakin.

    VastaaPoista
  5. Unelma,
    Ihmiset pitäisi ohjata teemaretkellä marja-apajien paikoille.
    Pitäisikö järjestää marjan ja sienten poimintakursseja.

    Työtä vailla olevathan saavat poimia metsän antimia ilman, että korvaukset vähenevät. Tästä voisi olla terapiaksi asti.

    Rita,
    Teillä osataan arvostaa marjojen merkitys. Maalla on hieman helpompaa marjastaminen, kun metsät aukeavat korinurkilta. Van siitäpä huolimatta sielläkin elämä on muotoutunut koneiden myötäkö niin kiireiseksi, että metsiin ei lähdetä

    Demetrius,
    Jos nuorisoa ei metsään saada, pitäisi toreilla ja kaupoissa olla riittävästi tarjolla marjoja ja sieniä.
    Meillähän ei luonnonmarjojen ja sienien jalostusta ole vielä kovinkaan paljon. Tarkoitan siis marjojen ja sienen jatkokäsittelyä myytävään muotoon.

    VastaaPoista
  6. utukka,

    Muistin kyllä sammaleet ja jäkälät. Niiden kohdalla uusintkasvu on todella hidasta, joten massatuotteeksi ei niitä kannata kerätä.

    Mutta totta, että eristeenä ne ovat luonnonmukaisina parhaasta päästä.

    Marjat ja sienet kasvavat joka vuosi uudelleen poimittaviksi, joten metsään vaan pitäisi menneä tehokkaammin.

    VastaaPoista
  7. Pamfletti metsistämme. Tuli työpaikkani,koulu, mieleen, kutkuttavana näin kesken loman jolloin vielä mennään metsään vain koiruleiden kanssa.
    Mielenkiintoinen, asiapitoinen.

    terv. Anja

    VastaaPoista
  8. Anja,
    Puhutaan usein karusta pohjolan luonnosta, jossa on karua metsää, suota, rämettä ja lakeuksia.

    Halusin osoittaa kuinka herkullisia ja runsaita metsämme, suomme ja luon tomme ovat.

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus ja viisaita ajatuksia.
    Juuri olimme metsässä retkellä ja maistelimme ensimmäisiä mustikoita.
    Metsässä on ihana tuoksu ja mielenrauha.

    VastaaPoista
  10. Täytyy myöntää, olen huono metsässä liikkuja, suuntavaistokin on olematon. Pikkuriikkisen tulee sentään mustikoita poimittua pikkutien lähettyviltä.

    VastaaPoista
  11. Uuna,
    Jäikin pakinasta pois tuo, jonka mainitsit ja jota ei saa unohtaa, mielenrauha ja rentoutuminen luonnossa, metsässä.

    Pioni,
    Metsään marjaretkelle on paras mennä porukalla. Se on turvallista ja sosiaalista myös.

    VastaaPoista
  12. Enpä jättänyt lukemista kesken, oli niin hyvä kirjoitus näistä meidän luonnonantimista, jotka suurimmalta osin todellakin jäävät mätänemään.
    Yritän omalta osaltani täydentää talvivarastoja noilla antimilla, mutta se on tietenkin minimaalinen osa, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  13. zilga,
    Metsässä retkeillen tai torilla asioiden molemmista saa supisuomalaisia metsän herkkuja talvisäilöttäväksi.
    Niin tekevät monet, mutta enemmänkin olisi tehtävä.

    VastaaPoista
  14. Ajankohtainenkin. Mustikat kuulemma juuri kypsymässä.

    VastaaPoista
  15. Liisa,
    Ensimmäisiä mustikoita pitää lähteä torille ihastelemaan.
    Karhuja jo pelätään joka puolella, pitäisi olla iso porukka jos metsään lähtee.

    VastaaPoista