Valkoapilaa kasvavaa ruohikkoa ei ole tarvinnut viikkoon leikata, jos helteet jatkuvat saa mennä vielä toinenkin viikko leikkaamatta. Antaa apilan kukkia.Ruohikko muistutti mieleeni tapahtuman kauan sitten. Tämä ei ole mannevitsi, vaikka toinen osapuoli onkin tummaa heimoa.
Se oli toukokuun loppua, kun luokseni saapui hieman alle 20-vuotias komea tumma nuorimies. Asunnosta oli puhetta, mutta puhe kiertyi kuitenkin työhön ja rahaan. Rahastahan on aina kaikilla puutetta. Sitä ei ole koskaan tarpeeksi. Ei ollut tällä nuorella miehelläkään. Hän valitteli, kun muilla on rahaa ja hänellä ei.
- Työtä tekemällä sitä rahaa saa, totesin hänelle.
- Kukaan ei anna minulle töitä. Tekisin jos vain saisin, kuului vastaus.
- Minä tarjoan sinulle töitä. Saat aloittaa heti huomenna.
Vastapäätä istunut hölmistyi todenteolla. Katse oli kauhistuneen hämmästynyt.
- Aivan totta. Ruohokenttien leikkaamista koneella. Mukavaa kesähommaa ja opastus annetaan.
Katselin työtä vailla olevaa miestä ajatellen, että työhaaveet vihdoinkin toteutuvat.
- En minä kesällä töihin. Haluan pitää kesälomaa, vasta myöhemmin.
- Mutta ei ruoho kasva enää syksyllä, kesällä on ruohonleikkuun aika.
Nyt nuorelle miehelle tuli kiire ja hän syöksyi ulos. Valitukset loppuivat siihen. En ole tavannut miestä sen koomin. Luulen, että kesälomat jatkuvat edelleenkin.
Yöllä kuului satavan ja vieläkin sade ropisee ikkunaan. Tätä maa on kaivannutkin. Sateen mentyä leikataan nurmikko. Valkoapilat saavat aloittaa taas alusta.
Hauska pikkuinen tarina elävästä elämästä. Sai hymyn huulille.
VastaaPoistaIhmisluonteeseen kai kuuluu, että aina haaveilee jostakin. Kun haaveensa saavuttaa tulee toisia tilalle. Tai sitten käy kuten nuorelle miehelle. ;O)
VastaaPoistaValkoapilat nurmikolla ovat kauniita.
Hyvä tarina, heh ;)
VastaaPoistaTaisi olla pojalla alan valinta hakusassa ;)
VastaaPoistaJotkut tykkäävät, että valko-apila on rikkakasvi nurmikolla. Minusta se on kaunis.
Tollanen meilläkin on nurmikko tällä hetkellä, ja jo vähän liiankin pitkää toisin paikoin.
VastaaPoistaMutta antaa nyt apiloiden kukkia.
Hauska oli tarinasi tummasta työtä kaipaavasta miehestä.
Tuli kiirus kesälomille, kun töitä olikin saatavilla! he..:-D
Meillä pääsi eilen leikkaamaan nurmikon muutaman sadepäivän jälkeen ja nyt apilat tosiaan ovat mennyttä. No kukkivat varmaankin vielä uudelleen:)
VastaaPoistaOlipa hauska juttu! Vaikka nuorimies varmaan ajatteli, että onpa siinä ikävä ihminen...
VastaaPoistaValkoapilat ja voikukat ovat samanlaisia: niitä joko vihataan tai ihastellaan. Minä pidän kummistakin kukinnan alkuvaiheessa, mutta sitten kun kukat muuttuvat ruskeiksi ja voikukkien hapsut ovat lentäneet, ei nurmikko enää ole kaunis näky. Leikkaamaan siis kuitenkin.
VastaaPoistaHyvä tarina työstä. On helppo valittaa, ettei sitä ole, mutta sitten iskee pakokauhu, kun sitä olisikin.
Kuulostaa kovin nykyaikaiselta. Oikein joutui hymyilemään. :)
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaSe jäi mieleeni ja tätä on kerrottu aina tarpeen tullen ja tullen mennen.
Kesän Lapsi,
Nuori mies kuvitteli, että rahaa vain tulee jostain, työnteko taisi olla mielessä vain tarpeeton paha.
Satu,
Tallaista sattuu jossain ryhmässä.
lepis,
Ei ole alaa tainnut löytyä, luulisin tuosta suhtautumisesta.
Minäkin tykkään ja tuoksu on ihana.
Harakka,
Kesälomaa taitaa viettää kesät talvet.
pioni,
VastaaPoistaSitä toivon minäkin.
Kuusirannan emäntä,
Luulen myös, että suosiopisteitä en saanut, kun meinasi työt lukätä päälle kesän tullessa.
Uuna,
Kukkivina minäkin tykkään niistä.
Helppo on valittaa, mutta vaikea tarttua työhön.
Isopeikko,
Tätä päivää edelleen.
Valkoinen vasten vihreää – aina yhtä kaunista ja rauhaisaa.
VastaaPoistaMikäs nuoren miehen työnhalut tappoi? Työ johon olisi pitänyt tarttua :D.
Lastu,
VastaaPoistaEi kai niitä työhaluja ollutkaan eikä taida olla edelleenkään.
Nyt ovat apilat saaneet vettä, vieläkin ropisee ikkunassa.