lauantai 25. heinäkuuta 2009

Keijukaisen sipsutusta

Meillä kävi keijukainen.
Pienten jalkojen sipsutus kuuluu vielä korvissani.
Aurinkoinen hymy leijuu vierelläni.
Käden heilautus ja hän on poissa.
Ovenkahvassa unohtunut pehmeä pussukka.

Kuka sieltä tiirailee.
Nalle Puh oli halunut jäädä meille hetkeksi.
Kuulen korvissani filosofisia lausahduksia, mehiläisten surinaa ja Nipsun ihmettelyä.

Joku kulki keltaisten kukkien ohi nurmikolla.

Orvokinsiniset silmät katsovat ihmetellen.
Missä on Nalle Puh.

23 kommenttia:

  1. Toivottavasti keijukainen ei kovin itke unohtaamansa pussukaa ja Puhia. Voi sitä jälleennäkemisen riemua sitten ensi kerralla :)

    VastaaPoista
  2. Juu, siitä voi kyllä nousta kotona häly kun huomataan että hello kitty ja puh on jäänyt jonnekkin...mutta voisiko parempaan paikkaan kukkien ympäröimään taloon päästää "kavereitaan" yökylään :-)

    VastaaPoista
  3. Muistelias hetki, kaikin puolin :)

    VastaaPoista
  4. Voi Keijua, ikävä tulee pussukkaa. Onneksi on tietopaikassa.

    VastaaPoista
  5. Kerro Keijukaiselle että sain iloa hänen unohtamastaan, sinun kuvaamastasi pussukasta koska se on niin kaunis ja pehmeä ja toi minulle joulun yllätykset mieleen ja hymyn kasvoilleni :)

    VastaaPoista
  6. Miten liikuttava kuvaus! Keijukaiset ovat ihania!

    VastaaPoista
  7. Elegia,
    Keijukainen jaksaa odottaa pian saavansa pussukan ja Puhin takaisin.

    SuviAnnina,
    Onneksi ne ovat tutussa paikassa ja hyvässä hoidossa.

    isopeikko,
    Luulen myös niin.

    SusuPetal,
    Jälleennäkemisen riemu lienee suloista.

    Rita,
    Vien terveisiä Keijukaiselle.

    Katilein,
    Niin ovatkin, niin kevyt askel ja sininen katse.

    VastaaPoista
  8. Keijukaiset jättävät aina tavaroita hyviksi todettuihin paikkoihin, jotta sinne pääsee pian uudelleen :)

    VastaaPoista
  9. Tuollaisten pienten keijukaisten vierailu on iloinen kokemus! Kaippa pian tulee keijukainen taas unohtuneita tavaroitaan hakemaan....

    VastaaPoista
  10. Voi, tuntuu kuin vasta olisi itsekin noita kirjoja lapsilleen lukenut. Aivan kaihoisa olo valtaa. Mielelläni lukisin niitä taas...vaan eipä ole pieniä keijukaisia vielä. Ihana on osasi.

    VastaaPoista
  11. Tulisipa meillekin keijukainen!!
    Tai voihan olla etten ole vain huomannut.

    VastaaPoista
  12. Meillä haettiin kerran Puhia koko joukolla, kun oli kotiin lähdön aika. Se mokoma oli hypännyt sohvan alle, emmekä meinanneet millään löytää.
    Ihania nämä pienet vieraat, jotka kulkevat ja katselevat kaikkialla ja kantavat rakasta pussukkaa kainalossa. Voih, Emmi täyttää jo kymmenen?

    VastaaPoista
  13. lepis,
    Niin minäkin uskon ja pian taas nähdään.

    Yaelian,
    Ellei keijukaista pian kuulu, menen itse keijukaisen luon.

    Rita,
    Niin sööttejä ja suloisia ja keveitä keijukaisia nämä.

    Eija,
    Ne tulevat joskus ihan yllättäen ja ennalta arvaamatta.

    Uuna,
    Kyllä niitä puheja joskus joutuu etsimään j joskus ovat niin piilossa, että jäävät hetkeksi iloksemme.

    VastaaPoista
  14. No voi, kun jäi pois kyydistä, mutta on ainakin tieto, missä on!
    Noi on niin kivojakin juttuja toisaalta, joskus ne puhit ja muut pussukat on niiiin tärkeitä, mutta sitten yhtäkkiä taas ei olekkaan.

    Johtuu varmaan mielialasta, koska niitä tarvitaan.
    Mutta kyllä ne pienet on vaan niin ihania.
    Meillä joskus pojanpojan kanssa kävi niin, kun hänellä oli sellanen pieni pehmeä tiikeri, mikä oli sellanen, että se piti olla nukkuessa, ja se olikin jäänyt kotiin. No, me löydettiin vintistä sitten pikkasen samanlainen, ja se kelpasi, ja kaikki oliki taas hyvin!Ja sen jälkeen täällä kelpasikin vaan se, mikä löydettiin vintistä! Kotiin lähti oma tikru!

    VastaaPoista
  15. Harakka,
    Niin se on, että keijukainen voi unohtaa, jos muutkaan eivät hoksaa.
    Mutta tallessa odottaa.

    VastaaPoista
  16. herttaiset nuo pikkukeijuset...
    Onneksi pussukka turvassa ja tallessa...

    VastaaPoista
  17. Kiva (minä kerran olin Turussa taiteiden yönä).

    VastaaPoista
  18. hanne,
    Jo pienilläkin keijukaisilla on omat pussukkansa ja siellä ne rakkaimat tavarat.

    Hannele,
    Kohtahan se taiteiden yö taas on, elokuun lopulla.

    VastaaPoista
  19. Toivottavasti ei keijukainen liikaa ikävöi noin ihanan pehmoista pussukkaansa... :) Ihanaa, että sait sellaisen vierailijan.

    VastaaPoista
  20. jl,
    Tiedotettu on ja pussukka palaa pian omaan kotiinsa.

    VastaaPoista
  21. Pienten jalkojen sisputus ja käsien pehmeys on ihanaista!

    VastaaPoista