perjantai 20. helmikuuta 2009

Vätys iloinen nautiskelija

Pakinaperjantai 117.haaste Vätys


Vätys nimitystä olen kuullut käytettävän miespuolisista henkilöistä. En väitä feminiinisesti etteikö vätyksiä ole naistenkin joukossa. Vätysmäisistä naisista vain käytetään eri nimitystä. Mieleeni tulee lapsuudesta äitini käyttämä nimitys liekolaiska. Tosin hän käytti sitä nimitystä sekä poikien että tyttöjen kohdalla. Pitkään luulin, että äitini oli keksinyt koko sanan. Myöhemmin kuulin sitä käytettävän muuallakin.

Isossa sisarusparvessa kasvaneena opin tekemään työtä jo pienestä pitäen. Jokaiselle tarpeeksi isolle oli määrätty erilaisia kotitöitä. Tyttönä minulle ja sisarelleni lankesivat siivoustyöt. Minä sain usein hoidettavakseni yläkerran makuukamareiden siivouksen. Oikeastaan pidin siitä tietystä syystä. Yläkerran hiljaisuudessa oli ihanaa aloittaa siivous lukemalla kirjoja tai lehtiä. Usein uppouduin täysin tähän mielipuuhaani, että ajantaju hämärtyi ja siivoukset unohtuivat. Silloin kuului askelia ja kontrolli pudotti minut haavemaailmastani maanpinnalle.
Täällä sinä makaat liekolaiskana ja siivoamisesta ei ole tietoakaan, äitini havahdutti minut todellisuuteen.

Vätyksen tai vätyksiä tapasin koulussa. Erityisesti mieleeni on jäänyt Leo-niminen poika. Hieman pulska, joka rakasti pullaa. Se oli hänen äitinsä syytä, joka leipoi melkein joka päivä. Leolla retkottivat vaatteet päällä, pusero oli auki ja kengän nauhat sitomatta. Hänen kävelytapansa oli löntystävän laahaava. Hidashan hän oli, aina joukon viimeisenä. Hän oli iloinen ja huumorintajuinen poika, jolla oli paljon hauskoja juttuja ja kepposia. Siitä varmaan johtui, että hänellä oli paljon kavereita.

Urheilutunneilla Leo ei ollut suosiossa, joukkueisiin hänet valittiin aina viimeisenä. Iloisena poikana hän osasi kääntää tämänkin edukseen. Hän oli pelien innonnostattaja iloisilla letkautuksillaan. Huono pelionni unohtui viimeistään kotona, kun Leon äiti kattoi herkkuja pöytään.

Leon vätysmäinen olemus muuttui kertaheitolla murrosikäisenä, kun tytöt alkoivat kiinnostamaan. Leosta tuli salskea tyttöjen suosikki, jolla oli aina hymy huulilla ja sanat valmiina. Myöhemmin Leosta tuli insinööri. Hän meni naimisiin, muutti perheineen Australiaan ja eleilee siellä edelleenkin. Uskon, että onnellisena.

Vätys on iloinen ja onnellinen nautiskelija. On mukava vätystellä silloin tällöin.
Otsikon kuvassa nallekarhu vätystelee lempeän hitaasti mopon selässä. Veistos on Pirkko Nukarin Sirkuskarhu joka ajelee Hyvinkään Taidemuseon pihassa.

25 kommenttia:

  1. Peikkokin tuntee yhden insinöörin. Ne taitavat olla justiinsa tuollasia :) Vätyksiä :)

    VastaaPoista
  2. Mukava pakina.Vätyksiä on tullut tavattua....

    VastaaPoista
  3. Hyvä tarina. Vätys on tuttu sana, muttei tuo liekolaiska.. Vätyksiä on tullut tavattua elämänsä aikana, useampia.

    VastaaPoista
  4. Oikeanlainen vätystely on suuri lahja - itselle ja lähimmäisille ja yhteiskunnalle. Liian tiukka pipo kiristää, ahistaa ja on usein ihan turha.

    Hyväntuulen tarina - ja vielä tosi - kirkastaa mieltä. Aurinko paistaa.

    VastaaPoista
  5. ai niin, ja vielä: hieno kuva :D

    VastaaPoista
  6. Hyvänen aika kun nämä kanat nyt kummittelevat silmissäni, luin täältäkin että: liekolais-kana :)
    Kiva sana tuo liekolaiska.
    Tämä oli lämminhenkinen ja niin sympaattinen tarina, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Isopeikko,
    Voi minäkin tunnen monta iloista insinöörinautiskelijaa, joita passaa sanoa myös vätyksiksi ei kuitenkaan laiskoiksi.

    Yaelian,
    Juu niiltä ei voi välttyä, eikä ne aina ole insinöörejä.

    VastaaPoista
  8. Sooloilija,
    Sama täällä, tavattu on ja oiskohan tälläkin hetkellä yksi tuossa aivan lähietäisyydellä.

    Lastu,
    Samaa mieltä iloinen nautiskelija, ikuinen optimisti, jolla pipo ei kiristä. Sellaisia kun olisi vielä enemmän, olisi aika mukavaa kaikinpuolin.

    Pirkko Nukari teokset nostattavat usein hymyn huulille.

    VastaaPoista
  9. Kutuharju,
    Niin tuota näkökulmaa en ole ennen ajatellutkaan tai no tuon sanankin kuulemisesta on niin pitkä aika.
    Liekolais kana, se sopisi ehkä nyt oikein hyvin.

    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  10. Onneksi minusta ei tullut insinööriä.. no eipä tullut isoakaan... tai mistä sitä vielä tietää...

    VastaaPoista
  11. Naureskelen tuota liekolais kanaa.. on ihan uusi sana minulle yhteenkin kirjoitettuna. Vätys sen sijaan on minun murteessani enemmän negatiivista saamattomuutta. Urbaanissa sanakirjassa sille oli annettu synonyymiksi munaton.
    Sinun tarinasi vätys oli kuitenkin postitiivinen tapaus ja loppukin oli onnellinen.

    VastaaPoista
  12. Mukava vatys-kirjoitus. Olen nahnyt tuon patsaan ;)

    VastaaPoista
  13. Pullaa rakastava vätys josta kehkeytyi salokikelpoinen leijona (Leo)! Hauska kertomus.

    VastaaPoista
  14. Hieno tarina. Ja mitä tästä opimme; vätystelyllä voittaa aina :)
    Allekirjoitan täysin.
    Nykyisin kai sivistynyt vätystely on hienommin "slow life"?

    VastaaPoista
  15. Mukavan lämminhenkinen vätystarina!

    VastaaPoista
  16. Lepis,
    mutta sitähän ei vielä tiedä, sen näkee sitten kun kasvat isoksi

    Sirokko,
    Vätykset ob iloisia ja positiivisia. Jos ottaisimme oppia vätyksistä voisivat masennustilastot pienetä kummasti.

    Munattomaksi ei vätystä voi moittia, hänhän on nautiskelija kaikinpuolin.

    Susa,
    Samoilla kulmilla on liikuttu, mutta eri aikaan. Hauska veistos, siitä tulin oikein hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  17. Krisu,
    Niin kyllä niistä äitien hoivaamista iloisista pullukoista on iloa isompanakin.
    Leo olikin sopiva sattuma salonkileijonan nimeksi.

    Helinä,
    Vätystellään hyvällä omatunnolla ja otetaan aina välillä rennosti. Elämä maistuu makealta.

    jl,
    Kiitoksia ja vätystellään.

    VastaaPoista
  18. Nuorena mailla ei saanut olla vätys, se oli todella negatiivista, mutta maailma muuttuu. Ei taida silti vätys vieläkään nautiskelija olla. Kokonaan ei ole kielteisestä sävystä päässyt.
    Mutta tarinasi oli oikein positiivinen. Kuva on hieno, muutta itse patsaassa on karhun olemuksessa jotain surullista.

    VastaaPoista
  19. "Vähemmän ja hitaammin!"

    Joskus ihan pitää olla vätys, liekolaiska tai pyhittää lepopäivänsä. Sitä ei näinä ruuhkavuosien aikoina tahdo muistaakaan.

    Kunhan ei ole vätys silloin, kun pitää nousta barrikadeille ;D

    Ihana kirjoitus! Minunkin kouluaikaani ilostutti eräs nuori poika, jonka kiharapilvi, iloiset silmät ja nauravat jutut voittivat mennen tullen "nörtit" ja muut.

    VastaaPoista
  20. Uuna,
    Vätys on olemukseen perustuva nimitys ei suinkaan luonteen mukaan saatu. Vätystely taas on leppoisan persoonan mukaista rentoa asennetta.

    Siis tässä pakinassa, jossa takana piilee huolenpitoa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta sekä iloista huumoria.

    VastaaPoista
  21. Haa, tuttu karhu. tuon mopoilijan ohi kuljen harva se päivä :)
    ja joo, vätyksiä on tavattu...

    VastaaPoista
  22. Susanna,

    Just noin, tuota tarkoitan minäin.
    Välillä vätystellään ja sitten taas totaalisesti toimitaan.

    Sanna,
    Samoilla nurkilla missä sinäkin kävin viikko sitten.

    VastaaPoista
  23. Liekolaiska onkin hauska sana, ja aivan uusi minulle.
    Aikansa kutakin, niin vätyksenä kuin insinöörinä.
    Ja totta myös että maalla kasvaneena vätystelyä on vaikea ajatella mitenkään positiivisessa mielessä.

    VastaaPoista
  24. Onpa valloittava kuva ja valloittava on kertomuskin. Kuinka ollakaan muuta kuin mukava, kun ei itseään liikaa ressaa tässä oravanpyörässä.

    VastaaPoista
  25. Mk,
    Vätytelyn voi kääntää positiiviseksi, kuten tässä.

    Allyalias,
    Se olisikin hyvä muistaa, ei stressaannuta.

    VastaaPoista