tiistai 10. helmikuuta 2009

Diiva-kissa vierailulla

Se oli kesäkuun seitsemäs vuonna 2003, kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä. Terassilla kukkivat orvokit ja unikot. Piha oli vihreä ja vehmas. Olimme saaneet vieraita. Diiva-kissa yhdessä emäntänsä kanssa oli tullut vierailulle. Olihan se isäntäkin mukana, mutta tässä tositarinassa hänellä on vain pieni sivurooli.

Diiva on valloittava harmaankirjava kissa, jolla on mannekiinimitat. Missään ei näy ylimääräistä lihaa ja läskiä. Diiva oli pukeutunut punaiseen samettiseen kaulapantaan. Tähän kaulapantaan pujotettiin aina talutushihna, kun lähdettiin ulkoilemaan. Diivaa ei voinut päästää vapaaksi ulos, koska hän voisi karata, eksyä, kadota tai pyydystää ja tappaa ihania pikkulintuja. Tässä emäntä oli aivan ehdoton.

Terassille Diiva laskettiin vapaana nuuhkimaan kesäpäivän tuoksuja. Hän oli aivan innoissaan ja syöksähteli terassille eksyneiden ötököiden ja kärpästen kimppuun. Hän selvästi piti niitä leikkikavereinaan. Ulkona näytti olevan paljon mielenkiintoista. Orvokkiruukun vierestä näkisi paremmin. Diiva hypähti penkille ja kurkotti katseensa ylös kohti taivasta, siellä kirmasivat linnut houkuttelevasti. Ne syöksähtelivät kiusoitellen kohti Diivaa. Sekös harmitti häntä. Kunpa saisi hieman tassulla sipaista linnun höyhenturkkia. Diiva kurkotti kovasti tassullaan raollaan olevan liukuoven pieltä. Liukuovi ei hievahtanutkaan.

Diiva loikoili terassilla ja hänen emäntänsä rupatteli niitä näitä kanssamme olohuoneessa. Jonkin ajan kuluttua emäntä päätti katsoa, onko Diivalla kaikki hyvin. Voi ei, missä Diiva on. Terassin ovi oli kaksitoista senttiä raollaan ja hän oli poissa, kateissa.

Seurasi laajamittainen kissan etsintä. Isäntä komennettiin johtamaan etsintää ja emäntä huhuillen perässä. Pihaa kierrettiin, naapuripihaan kurkattiin, epätoivo virisi emännän mieleen.
Jos se on kulkenut läheiselle tielle ja on varomattomana jäänyt auton alle.
Kurkistettiin pensaiden alle, katsottiin puiden latvuksiin. Oli aivan hiljaista, ei kuulunut naukaisuja. Muutama perhonen liiteli kukkaryhmässä. Irispenkistä iriksien lomasta pilkisti harmaa hännänpää. Se oli Diiva, joka makasi vainuasennossa matalana kukkien seassa. Hän halusi leikkiä perhosten kanssa. Siinä hän odotti sopivaa hetkeä sipaistakseen perhosen tassuunsa.

Juuri sopivan hetken koittaessa Diivan aikomukset keskeytyivät. Isäntä tarttui häneen lujalla, mutta hellällä otteella ja ojensi Diivan huolestuneen emännän syliin. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. Silityksiä sateli ja Diivaa toruttiin lempeällä äänellä varoitellen vaaroista, jotka piilevät tuntemattomassa maailmassa. Diiva pääsi vielä hetkeksi jaloittelemaan talutushihnassa ja hän oli oikein tyytyväinen.

Tämän kuvahaasteen sain Villa Kanervasta sanoin.
1. Avaa neljäs kansio,jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.
Kuvahaasteen annan edelleen niille, jotka haluavat sääntöjen mukaisesti julkaista kuvan ja kertoa siitä.

12 kommenttia:

  1. Kiva juttu kauniista Diva-kissasta! Meidän Otto-kissaamme viedään kesäisin talutushihnan päässä ulos.Täällä kun kerron sellaisesta niin se kuulostaa kummalliselta paikallisten mielestä.En ole koskaan nähnyt täällä että kissaa olisi sillä tavalla viety ulos!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kissa! Harmittaahan se, ettei kauniina kesäpäivänä lasketa pihalle. Onneksi neuvokas katti keinot keksii.

    VastaaPoista
  3. Olen varma että Diiva-kissa kiittäisi sinua jos lukisi kirjoituksesi. Niin eläytyen kuvaat kissan sielunelämää, perhosjahteineen, kaikkineen. Kyllä "ihmislukijakin" ihastelee sekä tarinaa että kuvia.

    Kissat ovat omaperäisiä ja fiksuja, m.o.t.

    VastaaPoista
  4. Yaelian,
    Näin se taitaa olla Suomessakin maaseudulla, ei kisää talutushihnassa pidetä. Saavat vapaasti juoksennella ympäri kyliä ja pentuja syntyy tiuhaan.

    VastaaPoista
  5. katriina,
    Kyllä kissa näköjään keinot keksii ja voimat löytää.

    VastaaPoista
  6. Lastu,
    Minä pidän kissoista, olen kissaihminen. Meillä oli Miuku-kissa 16 vuotta, mutta muutti viime kesänä kissojen taivaaseen.
    Täytyy myöntää, että hän oli viisas ja ymmärtäväinen kissa. Aina vastassa kun kotiin tultiin. Voi että on ikävä Miukua.

    VastaaPoista
  7. Aivan kuin meidän Hille-kissa. Ehkä Hille oli vähän vaaleampi, mutta samanlainen harmaankirjava.
    Olipa onni, että retki päättyi hyvin.
    Kaunis kissa ja kiva kertomus. Olen jo pari neljättä kuvaa julkaissut, joten nautin nyt vain sinun kuvastasi ja jatkan eteenpäin.

    VastaaPoista
  8. Uuna,
    Haasteita onkin tupsahdellut tiheään viime aikoina.
    Ja kohta on taas tulossa lisää.

    Mukavahan näitä on lukea ja itsekin innostuin nyt näin peräjälkeen.

    VastaaPoista
  9. Mukava tarina ja onnellinen loppukin.Kiva. :)

    VastaaPoista
  10. Ihana kissa :) Hyva ettei Diiva kerennyt pidemmalle.

    VastaaPoista
  11. Marja-Leena,
    Kiitos kun tulit käymään blogissani.

    Susa,
    Se on todella ihana kissa ja on edelleenkin.
    Ajattelin, että tämä olisi pieni eläinsatu tosikertomuksena myös lapsille. Mutta tarvitsevathan aikuisetkin tarinoita päivän maistiaisiksi.

    VastaaPoista