Tänään kajasti aurinko

Helmikuun toinen päivä on ollut elämässäni merkityksellinen ja iäksi mieleenpainuva. Silloin saimme ainoan poikamme täsmällisesti juuri laskettuna päivänä 2.2 kello 11.10. Aloitin tämän päivän muistelemalla tuota tapahtumaa ja sen jälkeisiä vuosia. Tunsin kiitollisuutta ja mieleni täytti onnen tunne siitä, että saan iloita lasteni menestymisestä.

Tämä päivä on kirkas ja aurinkoinen. Sekin päivä oli aurinkoinen, lumihanget kimalsivat timanttien lailla kuin nytkin. Mietin mitä on olla onnellinen. Sen kuvaileminen on vaikeaa, vaikka se on hyvin yksinkertaista. Onnellisuus on arkipäivää, luonnossa sen kokee hiljaisuutena, puiden huminana ja tunteena elän tämän hetken ainutkertaisena. Mielen vapaus, vapaana kuin taivaan lintu, on yksi onnen osanen. Ajattelen positiivisesti, ikävien asioiden eteentullessa pyrin näkemään niiden takaa aina positiivista, näin puhdistan mieleni ikävistä asioista.

Tänään on vapaapäivä, vietin aikaani pitkään vuoteessa. Katsoin aamu TV:n, nautin aamiaisen ja kahvin nekin vuoteessa loikoillen. Avasin tietokoneen, luin blogeja. Huomasin Elinan ja jl:n blogeista, että Kalevalaisten Naisten Liitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julistavat Kalevalan Juhlavuonna 2009 kirjoitushankkeen otsikolla "Suomalainen päivä". Päätin kirjata muistiin tämän päivän tapahtumat.

Tapasin tänään uuden vuokralaisemme, 1985 Suomeen muuttaneen kurdimiehen. Vietimme pienen juttutuokion vuokrasopimuksen solmimisen lomassa. Hän oli lähtenyt Iranin kurdipakolaisena ensin Irakiin sitten Turkkiin ja lopuksi pääsi Suomeen. Hänellä on 18- ja 14-vuotiaat pojat, jotka molemmat ovat syntyneet Suomessa. Heti tänne tultuaan hän halusi oppia Suomen kielen, päämääränä oli myös työpaikka. Olen kohdannut kurdipakolaisia aikaisemman työni puitteissa ja minulla on heistä hyviä kokemuksia. He ovat ahkeria ja työtä pelkäämättömiä, eivät halua jäädä yhteiskunnan elätettäviksi. Samanlainen on tämä kurdimieskin, tällä hetkellä menestyvä yrittäjä.

Iltapäivällä lähdin katsomaan kuinka sorsat ovat selviytyneet näistä pakkasista. Pari viikkoa sitten joki oli jäätynyt, mutta sulaa oli vielä rantojen reunamilla. Silloin sorsaparvet uiskentelivat tyytyväisinä vapaassa vedessä. Nyt oli toisin, joki oli kokonaan jäätynyt. Pieni sula alue oli jokeen laskevan pintavesiputken suulla. Siinä värjötteli nyt muutama sorsa. Säälittelin niitä.
Helmikuiseen tapaan joen lumipinta kimmelsi timanttien lailla.

Kotiin tullessa huomasin jäniksen jäljet pihamaalla. Tuttu jänis oli loikkinut pihan poikki.
Aurinko kajasti vielä, mutta se oli jo painumassa läntisen taivaan reunan taakse.

Tarinamaanantain haaste Kajastus