Lomaviikko pienellä saarella oli jo takana. Koitti haikea viimeinen aamu, lähtöpäivä oli alkamassa. Aurinko nousi taas yhtä hehkuvana meren horisontin takaa, meri kimmelsi. Kuuma hiekka narskui varpaissa aamu-uinnin jälkeen. Vuorten rinteet pursuivat vihreinä hedelmä- ja oliivipuulehtoineen.
Tänään piti lähteä täältä ihanalta saarelta. Sain hienon ajatuksen. Nauttisimme saaren kauneudesta vielä viimeiset tunnit. Hotellimme vieressä oli polkupyörävuokraamo. Matkaa pienelle lentokentälle on vain ykdeksän kilometriä. Päätimme vuokrata polkupyörät. Ne voisi jättää lentokentän lähistöllä olevaan sisarvuokraamoon. Matkalaukut lähetimme lentokentälle pikkubussin mukana.
Aikaa oli vielä lentokoneen lähtöselvitykseen monta tuntia, kun hypähdimme pyörien selkään.Viitoitus oli selvä, Airport-luki kyltissä ja nyt eteenpäin. Verkkaisesti ajoimme aamuviileydessä ihastellen. Tiet kiemurtelivat edessämme. Siis tiet, hetkinen mitä tietä nyt etenemme. Laaksojen pelloilla viljelijät olivat aloittaneet jo päivän työnsä. Traktorien lavoille kerättiin kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Tuonne tuota tietä se on oikea ilmansuunta kentälle. Maisemat muuttuivat reheviksi, vuoret jyrkkenivät ja asutus harveni. Olimme eksyneet oikealta tieltä.
Pysähdyimme kysymään neuvoa pellolla hääriviltä, mutta emme tulleet ymmärretyiksi. Käänsimme pyörät tulosuuntaan, iski pieni paniikki. Pysähdyimme maalaistalon pihaan. Puutarhasta kuului ääniä, oikaisimme sinne. Kerroin ongelmamme ja yllättäen talon nuori nainen osasi suomea. Oli oppinut turisteilta. Oikea tie löytyi. Hiljaisuuden vallitessa ajoimme loppumatkan. Talletin mieleeni nämä kauniit maisemat.
Koneeseen saavuimme viimeisinä matkailijoina. Olikohan meitä odotettu, en halunut kysyä sitä.
Kului vain yksi yö, niin tapasin ystäviä. Lomamatkakokemukset alkoivat uudelleen. Kerroin hieman ylpeillen poikkeuksellisesta valinnastamme lentokentälle. Sain osakseni ihailua omaperäisestä ratkaisusta.
Aamulla kerroin, että toissa yönä olimme ihanan lomaviikon jälkeen polkupyöräilleet lentokentälle ja viime yönä taas kerroin matkastamme yksityiskohtaisesti ystävillemme. Kokemuksemme herättivät kovasti ihailua.Nyt etsin lomaoppaista tätä saarta. Haluan päästä tallentamaan muistot kameralla. Ehkä emme polkupyöräile lentokentälle.
Pakinaperjantai 115. Painajainen
Työvuosina jouduin vähintäinkin kerran vuodessa työmatkalle ulkomaille. Niistä kokemuksista on päähäni jäänyt unien purkutilaan (sinne varastoon, missä pelot purkautuvat säännöllisen epäsäännöllisesti) kestopainajainen: myöhästyn lentokoneesta ja olen muutenkin "pihalla".
VastaaPoistaSinun painajaistasi lieventävät ihanat kuvat, pyöräilykin maittaa kauniissa maisemissa, kunnes totuus valkenee, eksyksissä ollaan... Mutta suomalainen tulee ja pelastaa, semmoisia me olemme :)
Tarina kulkee niin juohevasti, että vasta lopussa tajuan: untahan se, mutta niin ihanaa painajaista, että mieli tekee noihin maisemiin minunkin.
Lastu,
VastaaPoistaJa mikä hauskinta kahtena peräkkäisenä yönä ensin matka ja sitten ystävien tapaaminen ja matkakertomus.
Muuten minäkin näen painajaisena , että myöhästyn koneesta, eksyn, kadotan matkatavarat, en tiedä missä olen kaiki ovat vieraita...
Painajaiset eivät ole kivoja, mutta nuo maisemat aivan huikeita! Mistähän ovat?
VastaaPoistaUpeita kuvia,mikä saari on kyseessä? Aivan ihastuttava pakina, en minäkään sitä ensin mieltänyt uneksi, kuulosti ihanalta viimeiseltä lomapäivältä ,kunnes tulin pakinan loppuun.Osaat kirjoittaa tosi hyvin Arleena:-)
VastaaPoistaTämä tuntui paljon enemmän hyväjäiseltä :) kuin painajaiselta vaikka olihan siinä tiukkojakin hetkiä.
VastaaPoistaMeni ihan täydestä loppuun asti! Hyvä pakina, voisi olla tottakin, vaikka omaperäinen ratkaisu olikin tuo pyöräily. Toivottavasti pääsette sille saarelle vielä.
VastaaPoistaNiin luontevasti ja todentuntuisesti kerrottu, että luulin painajaisen olevan se pyörämatka ja vaara myöhästyä. Unet muuttivat tarinan jotenkin salaperäiseksi ja jännäksi.
VastaaPoistaTuonne saarelle haluaisi ainakin kuvien perusteella. Mutta mistä kuvat, unistako ;-)
Marjukka,
VastaaPoistaKuvat ovat syyskuun 2008 Italian matkaltani. Juuri nuo kuvat ovat länsirannikolta mantereelta, mutta kävimme kyllä Caprin saarellakin.
Yaelian,
VastaaPoistaKiitos ihanista sanoistasi.
Caprin saarella käytiin, mutta kuvat ovat yhtä kauniilta rannikolta mantereelta.
jl, kerrottuna se ei tuntunut painajaiselta, mutta unessa oli todellinen paniikki. Eksyksissä kotimatkalla oudossa paikassa.
katriina,
VastaaPoistaKovasti tässä tiiraillaan lomapaikka maaliskuulle. Saa se olla kaunista mannertakin, pääasia, että on sopivasti aurinkoa ja ihanat maisemat.
Juu en halua pyöräillä lentokentälle.
Uuna,
Sieltä ihanalta viime syksyn matkalta ovat. Oi se oli niin kaunista paikkaa kaikki.
Nyt nukkumaan!
VastaaPoistaMagi,
VastaaPoistaHyvää yötä ja kauniita matkaunia lomasaarelta.
Hyvin todentuntuinen. Painajaisesi päättyi onnellisesti unessakin, se on harvinaista. Yleensä siitä herää juuri inhottavimmalla hetkellä eikä meinaa millään saada karistettua kuvia heränneestä mielestään.
VastaaPoistaLentokoneesta myöhästymiset ovat kuuluneet elämääni ihan todellisuudessakin, ja vielä pienten lasten kanssa. Ei sentään autioilla maalaisteillä ole tarvinnut seikkailla :)
Sirokko,
VastaaPoistaUnessa se eksyminen oli aikamoista painajaista. Blogin pituutta säästääkseni yksityiskohtien kertominen piti jättää pois.
Unessa en nähnyt tai en ainakaan muista, että olisimme kulkeneet lentokoneeseen sisälle. Inspiroin sen tässä kirjoitusvaiheessa.
Se on siis SE saari! Ihania unia :)
VastaaPoistalepis, juuri se höyhensaaren jälkeen ihanin saari.
VastaaPoistaOlisikohan ollut niin paha juttu jos olisitte myöhästyneet, tai jos ei olisikaan ollut unta, mikäpä tuonne olisi jäädessä ;)
VastaaPoistaArvasin että oli Italia :) Espanja on yleisilmeeltään hilkun verran karumpaa kuitenkin. Olimme viimeksi Gardajärven rannoilla ja nuo kuvat voisivat olla kyllä sieltäkin..
Kutuharju,
VastaaPoistaTosiaan, kun nyt jälkeenpäin ajattelee, olisihan se uni saanut jatkua. Olisimme myöhästyneet lentokoneesta ja nauttineet ihanasta saaresta. Mikäs siellä ollessa.
Garda-järvellä ollaan käyty myös kerran (vai onko menty toisenkin kerran siitä läheltä) siellä on myös tosi kaunista ja ne pikkukaupungit ihania.
Hassua miten usein painajaiset liittyvät myöhästymiseen tai joukosta tippumiseen. Onkohan se jotain lajiperimän sanelemaa juttua.
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistaMyöhästyminen, kadottaminen, etsiminen, unohtaminen, eksyminen
näitä toistuu silloin tälläin unessa, se on kai alitajuntaan juurtunutta pelkoa, että näin voisi tapahtua
Olipas toden tuntuinen painajainen!
VastaaPoistaOnneksi ei sentään kumi pujennut tai ketjut katkenneet, ehditte koneeseen!
Minun unissani olisi varmaan käynyt huonommin.
MK,
VastaaPoistaYleensä kun näen matka/lomaunia niin ne ovat todentuntuisia, maisemat, ihmiset ja tapahtumat. Unessa vain tulee tai sattuu jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, josta oikeasti vain huolehtii ja pelkää muttei satu koskaan
Huikean kiehtovaa kerrontaa. En luullut uneksi lainkaan - loppu olikin yllätys.
VastaaPoistaIhmeellistä onkin, miten unimaakari muokkaa unen ja miten siihen tulee paniikkitunnelmaa, kun kaikki ei suju muitta mutkitta.
aimarii,
VastaaPoistajuuri niin, ne pelkojen aiheet sitten toteutuvatkin vain unessa
Kiitos sanoistasi.
Hieno ja todentuntuinen tarina, melkein olisin luullut, että on oikeesti niin tapahtunutkin sulle!
VastaaPoistaKaunis paikka kuitenkin!
Heh, olipas tosiaankin omaperäinen kulkuväline lentokentälle. Minullakin oli aika hassu pyöräreissu ihan pari päivää sitten (kirjoitin sen blogiinikin). On se vaan ihanaa polkea kauniissa maisemissa :D
VastaaPoistaHarakka,
VastaaPoistaKiitos sanoistasi.
-S-,
Italiassa on kaunista, sinne lähden taas jossain vaiheessa lomailemaan.
Mutta en mene polkupyörällä lentokentälle.