perjantai 16. tammikuuta 2009

Kun kadotin auton...

Oli aivan tavallinen arkiaamu. Aamu, jolloin lähdetään töihin, kouluun, harrastuksiin tai lomamatkalle. Aamutoimet oli tehty, kaurapuuro syöty, lehdet melkein luettu ainakin otsikot ja telkkarista kuunneltu aamu-uutiset.

Autolla lähdettiin tuonakin aamuna, vaikka pitäisi kyllä kävellä tai käyttää julkisia kulkuneuvoja. Me tuhlattiin ja ajettiin omalla autolla. Tummansinisellä Audilla, siinä saa niin tasaista kyytiä ja voi hetken rauhoittua paikallisradion lempeä-äänisten toimittajien rupattelussa.

Avasin autotallin oven, autotalli oli tyhjä. Tummansininen Audimme oli kadonnut, poissa. Kauhu ja hätä valtasi minut koko voimallaan. Sydän hakkasi, päässä surisi ja ajatus kulki vain yhden sanan kierrossa - varastettu, meidän auto on varastettu.
Juoksin sisään, muistin hätänumeron 112. Sormeni olivat jo näppäilemässä numeroa, mutta hätänumeroon soitetaan vain jos ihminen on kadonnut tai on tapahtunut onnettomuus, sairauskohtaus tai tulipalo, muistin hädässäni. Poliisi, rikospoliisillehan on nyt soitettava, on sattunut varkaus.

Rikospolisii vastattiin. Meiltä on varastettu auto.
Missä auto oli, mitä merkkiä.
Lukitussa autotallissa. Audi A4 henkilöauto.
Oliko se lukittu ja rekisterinumero.
Oli lukittu ja rekisterinumero oli KLK-333 (keksitty).
Kulkaa rouva, lukittua Audia ei kovin helposti varasteta lukitusta autotallista. Audi on niitä varmimpia autoja, joita varkaat eivät saa liikkeelle. Yrittäkää muistaa milloin ajoitte autonne talliin. Luonnollisesti partioautomme tarkistaa liikkuvat Audit rekisterinumeronne mukaan. Ilmoitamme teille, kun jotain ilmenee.
Kiitos. Istuin rauhoittumaan. Pohdimme yhdessä, minä ja mieheni, Audin viimeisiä liikkeitä edellisenä iltana. Muistin, että sinähän kävit lähikaupassa tullessasi ja olithan Audilla.
Lähdimme siis lähikaupan parkkipaikalle.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua, siellä nökötti tummansininen Audi. Muistelen, että silittelin sitä, kun tavattiin. Melkein pyysin anteeksi, että olimme sen unohtaneet sillä tavalla.
Rikospoliisi vastattiin. Ilmoitan, että peruutan sen autovarkausilmoituksen. Auto on löytynyt, oli unohtunut parkkipaikalle.

Harvoin sitä autoon kiintyy, mutta minusta tuntui kuin tämän jälkeen olisin ollut erityisen kiintynyt tähän autoon. Se oli kuin perheenjäsen. Koitti kuitenkin aika, jolloin Audin oli aika lähteä meiltä uuden auton tieltä. Viimeisenä aamuna, kun autoa piti lähteä viemään autoliikkeeseen, Audi ei käynnistynyt. Sitä yritettiin käynnistää, mutta moottori ei surahtanutkaan. Ajattelin, että se aavisti mitä on tulossa. En voinut katsoa sen viimeistä matkaa. Nykyiseen autoomme en ole saanut samanlaista yhteyttä kuin Audiin.

Otsikon kuva on Webcombatin-sivuilta. Ei tullut otettua Audista ainuttakaan kuvaa muistoksi.
Pakinaperjantai 112. haaste Hätänumero.

29 kommenttia:

  1. Olipa mukava autotarina,Audinne tuossa tuntui melkein inhimilliseltä.....

    VastaaPoista
  2. Voi mun tuli sääli tuota Audia.
    Muuten aika hauskaa hukata auto :)

    VastaaPoista
  3. Aika hyvin hukattu! Ja kyllä joskus autot voi 'henkilöityä' tuolla tavalla läheisiksi. Melläkin on ollut yksi persoonallinen Sitikka, joka osasi jopa mököttää :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä tarina, taitavasti kerrottu. Itse kiinnyin ensimmäiseen autoome niin, että kaihomielin katselin sen viimeistä matkaa pois pihaltamme. Kyllä autoon voi kiintyä. Onhan se mukana monissa elämänvaiheissa, synnytyslaitokselle, sairaalaan, kirkkoon, kasinolle ??? Se on mukana tai me sen mukana.

    VastaaPoista
  5. Hauska tarina ja niin mukavasti kerrottu. Minä ajoittain kadotan autoni marketin parkkipaikalla, ei onneksi sen pahempaa :-)

    VastaaPoista
  6. Heh, sarjassa ikimuistoiset tapahtumasarjat.
    Hienosti kerrottuna :)
    Hyvää viikonloppua Arleena.

    VastaaPoista
  7. Heh, niinkin voi käydä kun käy lähikaupassa eikä ole kovin paljon ostettavaa8) Hauska tarina.

    VastaaPoista
  8. Yaelian,
    Uskon, että Audimme olisi puhunutkin jos olisi osanut. Näin sitä esineisiinkin syntyy tunneside.


    Malia,
    Kyllä se säälin tunnekin joskus läikähtää. Nykyistä autoa ei ole hukattu - ainakaan vielä.

    Sirokko,
    Kyllä autoillakin on tunteet, uskon ainakin niin. Todistehan on siitä, että Audi ei olisi millään halunnut lähteä viimeisenä aamuna.

    VastaaPoista
  9. utukka,
    Juuri niin - kiintyminen autoon johtuu juuri noista mitä kerroit. Autoa on tarvittu monessa perheelle tärkeässä tapahtumassa.

    susa,
    Perheenjäsenhän se oli. Saas nähdä voiko enää tulla samanlaista.

    Elina,
    Kyllä mekin olemme etsineet autoa parkkipaikalta. Kerran oltiin jo aivan varmoja, että se on varastettu, kunnes uurastuksen jälkeen löytyi.

    Helinä,
    Tämä kyllä säilyy mielissämme ja nythän tapahtuma on ikuistettu internetin iäti säilyviin syövereihin.

    Samoin sinulle , mukavaa viikonloppua.

    inkivääri,
    mukavien sattumien kautta elämään tulee aina ripaus iloa

    VastaaPoista
  10. Oikein vesi valui silmistä kun luin tarinaasi. Niin oli se hauska. Anteeksi :)

    VastaaPoista
  11. Huvittava juttu! Joskus ajatukset vaan ovat muualla ja toimii automaattiohjauksella. Ovathan ihmiset unohtaneet lapsiaankin.

    VastaaPoista
  12. Arleena meillä oli Veikko, kakkosautona. Saab, joka lähti hyvään kotiin museorekisteriöitynä, koti on Kuopiossa. Vielä Viiden vuoden jälkeen pojat ovat katkeria kun iskä meni myymään Veikon. Toisille autoille ei nimeä ole annettu, minunkin mielessäni Veikko joskus vilahtaa. Kaikki muut ovat kulkuneuvoja.

    VastaaPoista
  13. isopeikko,
    mukava, kun sait nauraa. se oli tarkoituskin.
    naurua sitä pitää olla elämässä

    katriina,
    Minullekin tuli mieleen, kun kirjoitin, että jotkut voivat unohtaa lapsensa. Se onkin jo sitten dramaattista ja surullista, kohtalokasta.
    Onneksi auto on kuitenkin vain esine, jolla päästään paikasta toiseen.

    VastaaPoista
  14. tiiu,
    niin kyllä autoonkin voi rakastua.

    VastaaPoista
  15. Hyvä tarina. Epäilin ensin miestä, mutta sitten selvisi, että siinähän hänkin istuu vieressä. Kauhun väreet olivat käsinkosketeltavat ja hyvin kuvattu.

    Nykyisin ei onneksi tarvitse etsiä muita numeroita, kaikki ilmoitetaan 112-numeroon.

    VastaaPoista
  16. uuna,
    No mutta tuohan on hyvä tieto. Kaivaisin varmaan poliisin numeron esille edelleenkin.
    Siis vain 112.

    VastaaPoista
  17. Poliisilla oli kokemusta. Hän arvasi vetää johtolangat esille ja niitä pitkin pääsitte Audin jäljille ja saitte unohdetun takaisin kotiin. Kun kadonnut lammas löytyy, ilo on katossa. Varmaan tarjositte sille parhainta bensiiniä seuraavalla tankkauksella :D Lurps, ja taas matka taittuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Vetävästi kerrottu pakina, lukiessa ei tiennyt, minne se vie :)

    VastaaPoista
  18. Lastu,
    Kyllä sitä pidettiin erikoisen hyvänä. Sai säännöllisesti makeupin pintaansa ja juotavaa oli yllin kyllin.

    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  19. Unohditte kuitenkin vain auton,
    onneksi ette lasta päiväkotiin, että sieltä iltamyöhällä soitettaisiin, eikö haeta tänään ollenkaan.
    Mukava perjantaipakina

    VastaaPoista
  20. Hyvä tarina. :) Tuli ikävä audia.

    Minun autoni ei lähtenyt käyntiin eräänä päivänä, joten en päässyt hakemaan poikaa hoidosta. Soitin sitten miehelle, että hänen pitää hakea poika. Mieheni ei heti päässyt lähtemään töistä ja minulla alkoi ihan sydän pomppailla, että nyt pikkuinen joutuu odotella. Soitin hoitopaikkaankin, että poikaa ei ole unohdettu, tulossa ollaan. :)

    VastaaPoista
  21. Heh, onneksi löytyi. Kyllähän nyt kännykän voi hukata, mutta että auton:)

    VastaaPoista
  22. aimarii,
    juu parempi näin. Se olisikin ollut kauhutarina, jos lapset unohdettaisiin. Ehkä en silloin kirjoittelisi täällä, olisin varmaan jossain muualla sekopäänä.

    Suvi M,
    Kyllä ne lapset ovat vaan tärkeällä sijalla, niitä ei unohda milloinkaan ja päiväkotiinkin hädissään pitää ilmoitella, vaikka ei olisi myöhässä kuin 10 minuuttia.

    VastaaPoista
  23. Olen itse kirjoittanut blogissani lokakuussa 2007 siteistä, mitä minulla on ollut perheemme autoihin. Joillakin niistä on ollut sielu.

    VastaaPoista
  24. Moninainen,
    Uskon kyllä, autokin voi olla kuin perheenjäsen

    VastaaPoista
  25. Voi sinua! herttaista hukata auto parkkipaikalle! Kyllä ne autot vanhemmiten varsinkin ovat jo tutuiksi käyneitä persoonia. Loistava pakina taas kerran!

    VastaaPoista
  26. Onhan se melkoinen yllätys, kun auto on yllättäen kadonnut. Onneksi kyse ei ollut varkaudesta, vaan aivan hyväntahtoisesta heitteillejätöstä ;)

    Yleensä ihmiset hukkaavan autonAVAIMET :D

    VastaaPoista
  27. AllyAlias,
    Kyllähän niitä pikkutavaroita on hukassa lähes päivittäin, hakemalla löytyvät kylläkin.
    Autoa nyt harvemmin tulee hukatuksi, tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta.

    VastaaPoista