perjantai 30. tammikuuta 2009

Mustikasta piirakkaan

Talvella kesät muistuvat mieleen lämpiminä, metsät pursuivat marjoja ja lintujen laulu täytti taivaankannen. Kun kiiri tieto, että mustikat ovat kypsyneet, lähdettiin melkein salaiseen mustikkapaikkaan. Polku alkoi heti niittypeltojen päästä ja luikerteli metsän siimeksessä pitkään, ainakin kolme kilometriä. Mukaan varattiin isot astiat. Kukapa sitä jättäisi mustikkamättäille marjoja vain sen takia, että astiat olisivat täyttyneet liian aikaisin.

Kuusimetsän takaa kimmelsi järvi. Rinne, joka vietti suoraan järveen, oli täynnä vihreää mustikkavarpua. Varpumättäät täynnä tummansinisiä mustikoita, jotka olivat isoja ja meheviä. Nehän olivat kasvaneet varjoisassa rinteessä kuusien suojassa ja vettä oli saatu yllin kyllin. Hallakaan ei yltänyt tänne kuusien suojelemaan rinteeseen.

Hiljaisuudessa kuin juhlatunnelmassa poimittiin nämä mehevät marjat käsin muutama kerrallaan. Hiljaa piti olla, että muut eivät saisi vihiä saalispaikasta. Minulla on jo pohjanpeitto, kerrottiin tiedoksi vaimealla äänellä. Samoin raportoitiin, kun astiat olivat puolillaan. Silloin avattiin myös eväskääröt. Kuusenkatveessa järveä ihaillen eväät maistuivat erinomaisilta.

Järven takana vastarannalla oli pieni kylä. Keskellä kylämaisemaa oli kaksi taloa päädyt kulmikkain. Toinen oli kermanvalkoinen ja toinen punainen. Komeita pitkiä pohjalaistaloja. Ketähän siellä asui, mitä he nyt juuri puuhasivat. Kesästä toiseen sama näkymä. Koskaan ei kukaan ollut käynyt tuossa kylässä. Vastarannalta kerättiin muhkeat mustikkasaaliit ja aina ihailtiin järveä ja kylää.

Ensimmäisistä mustikoista tehtiin se kesän ensimmäinen piirakka. Olen kokeillut monta mustikkapiirakkaohjetta, mutta yksi on ylitse muiden. Tämä ohje on kirjoitettu keittokirjan viimeisille tyhjille sivuille. Oikeastaan se alunperin on amerikkalainen omenapain ohje, mutta olen muokannut sen mustikkapiirakaksi. Ohje on nuhraantunut, sille on tippunut taikinaa, rasvaa ja jauhoja. Siitä huolimatta se on vain siinä ja niiltä lehdiltä sen löydän.

Mustikkapiirakka
150 gr margariinia tai voita sulatettuna
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Ainekset sekoitetaan taikinaksi.
Täyte
3 dl mustikoita
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Sekoita kaikki ainekset keskenään lukuunottamatta mustikoita. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele taikinalle mustikat ja kaada päälle täyteseos. Paista 200-asteessa 30 minuuttia.

Helppoa ja yksinkertaista. Kun haukkaan mustikkapiirakkaa muistan aina mustikkarinteen, järven ja järven takaa kylänäkymän.

Pakinaperjantain 114. haaste Mustikkapiirakka

27 kommenttia:

  1. Kiva tarina, aivan saatoin aistia mustikkametsän tunnelman. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Mustikat ovat ihania, samoin mustikkapiirakka. Marjassa en ole käynyt muutamaan vuoteen. Jospa ensi syksynä...

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitit mustikanpoiminnasta;musta on aina ollut ihanaa käydä mustikassa! Hyvältä kuulostava piirakka, onneksi joku aika sitten vihdoinkin löysin yhdestä supermarketista pakastettuja mustikoita:-)

    VastaaPoista
  4. Mukava tarina mustikanpoiminnasta. Vanhat käsinkirjoitetut ohjeet ovat hyväksihavaittuja aarteita. Tuokin piirakka on taatusti hyvää!

    VastaaPoista
  5. Miten niin alkoi tehdä mieli mustikkapiirakkaa?
    Sinulle on merkki Melukylässä, käy hakemassa omasi pois.

    VastaaPoista
  6. Elina,
    Kiitos sanoistasi. Samoin sinulle mukavaa viikonloppua.

    Sooloilija,
    Kyllä minullakin on marjojen poimiminen jäänyt viime vuosina vain torilla käymiseen.

    Yaelian,
    Tuohon ohjeeseen voi käyttää hedelmiä tai muita marjoja ihan mitä vain keksii.

    katriina,
    Noissa hätäisesti jonkun kertoman mukaan sutaistut ohjeet ovat minustakin niin nostalgisen mukavia ja ennenkaikkea ne ovat taatusti hyviä.

    Krisu, samoin täällä, ajattelinkin tehdä tuota viikonloppuna, en vielä tiedä mitä täytteeksi laitan.

    Kiitos, käynpä katsomassa mikä odottaa Melukylässä.

    VastaaPoista
  7. Minulle tämä on jo kaukainen muisto, mutta juuri näin se tapahtui, aivan haistaa metsän tuoksun ja tuntee saappaan uppoavan sammaleeseen.. hyttysen ininä soi korvissa.
    Mutta kaikkein paras mustikkapiirakka on sittenkin se pullapohjainen *nostalginen huokaus*.

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kerrottu :)
    En ole kaynyt marjassa vuosiin...
    Kokeilen reseptiasi, kiitos kun jaoit sen :)

    VastaaPoista
  9. Hieno vastaus haasteeseen. Elävät muistot tuli itsellekin mieleen. Jännää että muistoissa ei ole hyttysiä, ei selkä väsy eikä muutenkaan harmita, on vain nostalgiaa ja lämpöä. Niin minullakin.

    VastaaPoista
  10. Tuossa kuvassa näkyy myös mustikan värjäämät sormet ja naama. Kieli ja hampaatkin ovat aivan siniset :)

    VastaaPoista
  11. Sirokko,
    Mustikat ja mustikkametsät ovat mielestäni suomalaiseen elämään ja luontoon kuuluvia, että tuntuu kuin niitä ei missään muualla kasvaisikaan.
    Kyllä pullapohjainen piirakka on hyvää, mutta jokaisella taitaa olla oma suosikkinsa.

    VastaaPoista
  12. Susa,
    Mukava, että sait muistoja tästä. Kokeile ohjetta ja muistele kotimaatasi, mausta se tulee, mustikan mausta.

    Leijonainen,
    Nyt kun sanoit, huomasin itsekin, että muistoihin ei todellakaan ollut tallentunut marjaretkeltä niitä hyttysiä eikä muita hankaluuksia.
    Aika kultaa muistot, pitää paikkansa.

    VastaaPoista
  13. isopeikko,
    Niin olikin. Mukava, että huomasit ne. Olikin aina melkoinen homma saada suu ja kädet puhtaiksi. Ja ne ensimmäiset mustikat maistuivat aina makeimmilta.

    VastaaPoista
  14. Ihana tuo reseptin kuluneisuus! Huomaa, että piirakkaa on tehty ja paljon!

    VastaaPoista
  15. susupetal,
    Sitä on todellakin tehty monesti, se on muodostunut lemppariksi eri variaatioilla.

    VastaaPoista
  16. Marjastelu on mukavaa hommaa minustakin. Parhaalta ne maistuvat suoraan mättäästä tai pensaasta, marjoista riippuen, mutta vesi kielelle herahtaa kun katselee kuvaa näin keskellä talvea!

    VastaaPoista
  17. Meripilvi,
    Kiitos kommentistasi. Samaa mieltä minäkin.

    VastaaPoista
  18. Harmi vain että hakkuut ovat pilanneet monta hyvää mustikkapaikkaa.
    Tuo teidän piilonne kuulostaa kyllä ihanalta.
    Niinkuin reseptikin.

    VastaaPoista
  19. MK,
    En ole käynyt tuossa paikassa moneen vuoteen. Pitäisikin mennä katsomaan onko se entisensä.

    VastaaPoista
  20. Kukahan keksi sananparren oma maa mansikka, muu maa mustikka. Mielestäni mustikka on 'mansikka', ykkönen. Suomalainen metsä ja kuvaamasi järveen laskeutuva kuusikkorinne sinisenään mustikoita ja vihreitä varpuja on eräs kotimaamme kauneimpia maisemia.

    Marjat tuoksuvat tulevaa lupausta: piirakkaa, jonka maku on täydellinen. Vastaavanlaista mustikkapiirakkaa olen leiponut. Makuelämys on pakko toistaa uudestaan ja uudestaan.

    Kiitos nautinnollisesta mustikkaretkestä.

    VastaaPoista
  21. Täytyy varmaan ensi kesänä kokeilla reseptiäsi :) Kaunis tarina.

    VastaaPoista
  22. Lastu,
    Samaa mieltä ensin mustikka sitten mansikka, paitsi tietysti ahomansikat menevät mustikoiden edelle. Mutta nehän ovat harvinaisuuksia.

    jl, kyllä se syntyy pakastemustikoistakin se piirakka, kokeile vaikka.

    VastaaPoista
  23. Pullataikinapohjaan! vaikka Amerikassa olenkin. Lastun mukaan - mustikka on mahtavasti parempi kuin mansikka - ravinteellisesti.
    Järveen johtava mustikkarinne on aarre.

    VastaaPoista
  24. Uunissa muhii jälleen tämä ihana mustikkapiirakka, kiitos.

    VastaaPoista
  25. Hei, tein taman eilen. Todella herkullista! Kuva ruokablogissani. Kiitos :)

    VastaaPoista