torstai 22. tammikuuta 2009

Planeetta

Valokuvatorstain ja Runotorstain 116. haaste
Planeetta

Klikkaa kuva isommaksi

Aurinko, kuu ja tähdet
Maa - Tellus
kiveä, hiekkaa, multaa

Aurinko ja sateet
vaihtavat vuodenajat
kasvattavat luonnon
maahan ja vesiin

Aurinko säätää
jokaisen Telluksen kolkan
aavikot
sademetsät
tasangot
vuoristot

Olen vain kuin
hiekanmuru
tomuhiukkanen
tarkoin säädetyllä
maailmankaikkeuden Telluksella


41 kommenttia:

  1. Kauniisti maailmaa syleilevä runo :)

    (P.S. pieni krijoitusvihre kuudennella rivillä...)

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin myös kuvasta. Niinpä sitten unohdin taas sen, että torstaisin oli se kuvauspäivä. Ja runopäivä.

    VastaaPoista
  3. Kaunis runo ja ihana talvinen kuva!

    VastaaPoista
  4. Aurinko on meille tärkeä; ja juuri sopivassa suhteessa. Jos saamme liikaa, palamme, jos liian vähän, mikään ei kasva.

    Hienot vastaukset haasteisiin!

    VastaaPoista
  5. marjamatilda,
    Kiitos

    jl,
    Tosiaan, sitä joskus on liian sokea.
    Kun luette unohtakaa ylimääräinen vä-tavu sieltä kuudennelta riviltä.

    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  6. Tuike,
    Valokuva- ja runotorstain haaste aika on viikko torstaista torstaihin.
    Endit vielä reilusti mukaan.

    Minustakin tuo kuva tai paremminkin aiheena kuva onnistui. Varsinkin kun sen klikkaa suuremmaksi.

    VastaaPoista
  7. Yaelian,
    Kiitos sanoistasi.


    Uuna,
    Niin ja aurinko pitää huolen siitä, että saamme kokea talven kuin nyt juuri, kevään, kesä ja syksyn.
    Eipä tunnu vuosi yksitoikkoiselta.

    Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  8. Hieno runo maalle ja kauniille maisemalle.

    VastaaPoista
  9. Telluksemmehan se siinä talvipuvussaan niin kauniina, ja ihminen tomuhiukkanen avaruudessa. Niin se on, eikä ilman aurinkoa täällä oltaisi.

    VastaaPoista
  10. Tykkäsin tuosta vähälumisesta maisemasta..

    -wiltteri-

    VastaaPoista
  11. wow!
    Molemmille: kuvalle ja runolle.

    VastaaPoista
  12. Kaunis runo ja kaunis kuva ja kaunis on planeettamme luonto!;)

    VastaaPoista
  13. Hieno muotoruno; ihan on sinun näköisesi :)

    Ja kuvassa harmonisen lempeä maisema.

    VastaaPoista
  14. eem, juuri näin, kiitos

    Filga, kiitos sanoistasi

    Sirokko,
    Näin se maailmakaikkeuden järjestys menee ja me siellä mukana

    VastaaPoista
  15. Wiltteri,
    Niin nyt on ollut tätä vähälumista talvea.
    Tänään oli todella kaunis päivä, lunta satoi hiljaa leijjuen. Se teki koko maiseman kauniin utuiseksi.
    Otin kameran matkaan ja kuvasin tätä kaunista luontoa juuri tänään ja tätä varten.

    Neulekirppu,
    Kiitosta vaan.

    Marja-Leena,
    Tänään se oli erityisen kaunis. Oli oikein kevyt hengittää utuisen valkoisessa maisemassa.

    Kipi,
    Juu sehän on todella sitä. Kuva ei ole mustavalkoinen, mutta maisemassa oli vain kahta värisävyä harmaan sävyjä mustaan saakka ja valkoista.

    Kutuharju,
    Niin se tyyli muotoutuu siihen uomaansa. Maisemat muuttuvat, nyt ei ollut hullumpi.

    VastaaPoista
  16. Nukke,
    Näin se on, olkaamme siitä kiitollisia.

    VastaaPoista
  17. Olipa kaunista ja syvällistä. Paljon kertova kuva. :)

    VastaaPoista
  18. Kaunis runo talviselta planeetalta:-)

    VastaaPoista
  19. Talvista levollisuutta henkii kuvasi ja oman paikkansa ihmiselle, luonnolle, kauneudelle, mittasuhteille näyttää runosi. Hyvä on tomuhiukkasenkin elää Telluksella; maailmankaikkeudessa, missä kullakin on sijansa.

    VastaaPoista
  20. Kuvaat hyvin ihmisen pienuuden maailman kaikkeudessa - runon ja sanan muodossa

    VastaaPoista
  21. Doris50,
    Kiitos

    Tarjuska,
    Kiitos myös sinnekin

    Tapsu,
    Paljon kiitoksia sinne kallionkielekkeelle, jäipäs kuva mieleeni

    VastaaPoista
  22. Ihminen on ehkä maailmankaikkeuden suurimmalla egolla varustettu hiekanjyvä!

    VastaaPoista
  23. Lastu,
    Tomuhiukkasena olemme kaikki yhdessä Telluksella.
    Kiitos sinne Laineille sanoistasi.

    Kun katsoin Kutuharjun kommentin jälkeen tekstiäni, huomasin että olin tietämättäni ja ajattelematta
    muotoillut tekstistä graafisen oman kuvan. Seison tukevasti maailmankaikkeuden Telluksella ja taivaalla aurinko, kuu ja tähdet.

    Sattumat ovat joskus ihmeellisiä.

    VastaaPoista
  24. AllyAlias,
    Se on todella hyvin sanottu ja tottahan se on. Emme vain aina huomaa sitä ja ota opiksemme.
    Olisimmepa vähän nöyrempiä ja kunnioittaisimme enemmän tätä yhteistä ilmaa, vettä, avaruutta ja maata.

    VastaaPoista
  25. aimarii,
    Kiitos sanoistasi.

    Krisu,
    Kiitos. Tavataan lauantaina eli huomenna blogissasi klo 12.00

    VastaaPoista
  26. Eilen jo muka tänne kommentoin, lentänyt varmaan sinne avaruuteen;)

    Kuvasta tykkään ja runo on kaunis :)

    VastaaPoista
  27. Thank you so much for your kommentti on my blog.

    You should have a translating .

    Greetings


    Gunilla

    VastaaPoista
  28. Hieno runo! Auringosta tuli mieleeni, että mitkä ovat kokemuksenne kirkasvalolampusta? Onko siitä ollut todellista apua pimeään vuodenaikaan?

    VastaaPoista
  29. Gunilla,
    Thanks for your comments

    hpy,
    Nyt on auringon säätelemä kylmä aika.

    elina,
    Kiitos sanoistasi.
    Olemme pitäneet kirkasvalolamppua tuossa työpöydällä, siitä on helppo ottaa valoannoksia.
    Kyllä se mielestäni piristää.

    VastaaPoista
  30. Marjut,
    Kiitos sanoistasi, jotka ovat tulleet perille.

    VastaaPoista
  31. Kaunis on runosi ja kuvasi myös!

    VastaaPoista
  32. Kiitos, harakka, kurkkaanpa blogiisi myös.

    VastaaPoista
  33. Kukkuu - henkisä ollaan, on ollut hidasteita, ei esteitä.

    VastaaPoista