Kun kadotin auton...

Oli aivan tavallinen arkiaamu. Aamu, jolloin lähdetään töihin, kouluun, harrastuksiin tai lomamatkalle. Aamutoimet oli tehty, kaurapuuro syöty, lehdet melkein luettu ainakin otsikot ja telkkarista kuunneltu aamu-uutiset.

Autolla lähdettiin tuonakin aamuna, vaikka pitäisi kyllä kävellä tai käyttää julkisia kulkuneuvoja. Me tuhlattiin ja ajettiin omalla autolla. Tummansinisellä Audilla, siinä saa niin tasaista kyytiä ja voi hetken rauhoittua paikallisradion lempeä-äänisten toimittajien rupattelussa.

Avasin autotallin oven, autotalli oli tyhjä. Tummansininen Audimme oli kadonnut, poissa. Kauhu ja hätä valtasi minut koko voimallaan. Sydän hakkasi, päässä surisi ja ajatus kulki vain yhden sanan kierrossa - varastettu, meidän auto on varastettu.
Juoksin sisään, muistin hätänumeron 112. Sormeni olivat jo näppäilemässä numeroa, mutta hätänumeroon soitetaan vain jos ihminen on kadonnut tai on tapahtunut onnettomuus, sairauskohtaus tai tulipalo, muistin hädässäni. Poliisi, rikospoliisillehan on nyt soitettava, on sattunut varkaus.

Rikospolisii vastattiin. Meiltä on varastettu auto.
Missä auto oli, mitä merkkiä.
Lukitussa autotallissa. Audi A4 henkilöauto.
Oliko se lukittu ja rekisterinumero.
Oli lukittu ja rekisterinumero oli KLK-333 (keksitty).
Kulkaa rouva, lukittua Audia ei kovin helposti varasteta lukitusta autotallista. Audi on niitä varmimpia autoja, joita varkaat eivät saa liikkeelle. Yrittäkää muistaa milloin ajoitte autonne talliin. Luonnollisesti partioautomme tarkistaa liikkuvat Audit rekisterinumeronne mukaan. Ilmoitamme teille, kun jotain ilmenee.
Kiitos. Istuin rauhoittumaan. Pohdimme yhdessä, minä ja mieheni, Audin viimeisiä liikkeitä edellisenä iltana. Muistin, että sinähän kävit lähikaupassa tullessasi ja olithan Audilla.
Lähdimme siis lähikaupan parkkipaikalle.
Voi sitä jälleennäkemisen riemua, siellä nökötti tummansininen Audi. Muistelen, että silittelin sitä, kun tavattiin. Melkein pyysin anteeksi, että olimme sen unohtaneet sillä tavalla.
Rikospoliisi vastattiin. Ilmoitan, että peruutan sen autovarkausilmoituksen. Auto on löytynyt, oli unohtunut parkkipaikalle.

Harvoin sitä autoon kiintyy, mutta minusta tuntui kuin tämän jälkeen olisin ollut erityisen kiintynyt tähän autoon. Se oli kuin perheenjäsen. Koitti kuitenkin aika, jolloin Audin oli aika lähteä meiltä uuden auton tieltä. Viimeisenä aamuna, kun autoa piti lähteä viemään autoliikkeeseen, Audi ei käynnistynyt. Sitä yritettiin käynnistää, mutta moottori ei surahtanutkaan. Ajattelin, että se aavisti mitä on tulossa. En voinut katsoa sen viimeistä matkaa. Nykyiseen autoomme en ole saanut samanlaista yhteyttä kuin Audiin.

Otsikon kuva on Webcombatin-sivuilta. Ei tullut otettua Audista ainuttakaan kuvaa muistoksi.
Pakinaperjantai 112. haaste Hätänumero.