Luin tammikuun Metropolitan Homea ja Elle Decoria tapani mukaan netistä. Mustavalkoisen työhuoneeni jälkitunnelmissa löysin lehdistä mustavalkoista. Onkohan se juuri nyt keskitalven sesonkiväriyhdistelmä ennen kevättä. Sillä ei nyt ole minulle mitään väliä, olen sattumalta onnistunut kuittaamaan väriyhdistelmän kotiini, työhuoneellisen verran.Mutta eikö näytäkin Arne Jacobsenin Muna-tuoli tosi herkulliselta mustavalkoisissa. Jopa romanttinen kuosikin sopii, kun väriä on niukasti. Ripaus oranssia ja turkoosia tekee ihmeitä tuossa sisustuskokonaisuudessa.
Marimekon mustavalkoinen Bottna-kangas on designerin valinta jenkkiläiseen nojatuoliin. Eihän vain ole otettu työhuoneeni verhosta vinkkiä ?
Lipastonkin voi maalata mustavalkoiseksi. Verkkomainen kuvio näyttää ihan hyvältä.
Osborne & Little on panostanut myös jos ei aivan mustaan, nin tummaan hiilenharmaaseen. Lämmintä villakangasruutua talven kylmyyteen ja paljaita puita tapetilla.
Zoffany on amerikkalaista alkuperää ja tyylistä sen myös huomaa. Mustavalkoisuus näkyy tässäkin kokonaisuudessa.Nyt taitaa jo riittää tämä herkullinen mustavalkoisuus. Sitä löytyy lisää ulkoa, kun katsoo ikkunasta. Tänään katselin mustarastaan ruuan etsintäpuuhia työhuoneen ikkunasta. Se oli mukavaa katseltavaa. Mustalintu ja valkoinen lumi kuin maahan ohuesti ripoteltua sokeria.
Sinähän olet ollut todellinen edelläkävijä!! :)
VastaaPoistaAh, nuo ruudulliset tyynyt on ihanat.
Kaikki näissä kuvissa on ihanaa, vaikkei omaa tyyliäni olekaan. Ainahan kaikkea voi ihailla toisilla ja tehdä sitten omasta kodista näköisensä.
VastaaPoistaJotenkin minua erityisesti viehätti viimeinen kuva, siinä oli jo vähän muutakin värisävyjä..
Aah! Minä olen juuri mustavalkoisen suuri ihailija. Tuo Marimekon Bottna-kankainen tuoli minulle, nyt ja heti, ei kun kaksi, kolme, neljä. Ei tarvitsisi olla sohvaa ollenkaan, vaan kivassa seurusteluympyrässä nuo tuolit. Siinä olisi itua.
VastaaPoistaKiitos!
nanna,
VastaaPoistamustavalkoisuus on aika klassista, aina tulee ja menee tasaiseen tahtiin, pitkään sitä on ollutkin
Osbornesta minäkin pidän
Sooloilija,
VastaaPoistaOmaan kotiin saa usein vinkkejä, vaikka kokonaisuus ei sillensä olisikaan omaa tyyliä, myös kuosien ja värien yhdistelemiseen saa tukea.
Zoffany on vähän romanttisempi ja pehmeämpi tyyliltään, hienosti yhdistelty leopardi- ja raitakuvioita.
Uuna,
VastaaPoistaBottna onkin kansainvälisesti suosittu kangas ja nyt kuten huomaat siitä on olemassa paksu verhoilupuuvilla. Sopii vaikka sängynpeitoksi.
Nojatuolit mustan sohvan kanssa olisivat hyvät.
Olen kyynärpäitäni myöten liisterissä ja maalissa - meillä tehdään makkariremppaa. Olen käyttänyt kuviasi inspiraationa. Siitä huolimatta seinistä tulee jotakuinkin tummaa punaista ja kerman valkoista.
VastaaPoistaHuomaan eläväni vahvan maun omaavan miehen kanssa.
Luulin nimittäin, että makkarista tulisi grayscale - ei mustavalkoinen, vaan harmaan eri sävyinen. Eipä tule. Höh :D
Ihania nämä mustavalkoisetkin huoneet. Niin raikkaita ja keveitä!
Susanna,
VastaaPoistaKyllä tumma punainen ja kermanvalkoinen synkkaavat hyvin yhteen. Kontrastia saa olla, tekstiileillä taas voi irrotella mihin suntaan tahansa noiden värien kanssa.
Kivaksi olet sisustanut työhuoneesi, laatikostotkin ovat hieno löytö. Bottna-kangas on niin kaunista, sekä verhoissa että tuossa nojatuolissa. Jostain syystä en pidä kuviosta astioissa, mutta kankaassa se on aivan ykkönen. Harmaanakin kivan näköinen. Hienoa, että musta-valkoista näkee nyt lehtienkin sivuilla enemmän. Minulla on valkoista ja mustaa kodissani vähän siellä sun täällä ja aina vain himoitsen sitä enemmän.
VastaaPoistaElina,
VastaaPoistaEn minäkään pidä , että Arabian astioihin tungetaan Marimekon kangaskuoseja. Haluan mieluimmin valkoisia astioita ja liina voi sitten olla Bottnaa tai jotain muuta
Minä tykkäsin tuosta ekasta, siinä säilyy vielä kodikkuus, joka usein häipyy tyylikkyyden tieltä. Mustavalkoisessa en kyllä itse voisi asua, mutta mielelläni katselen sitä kylässä.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaPientavarat ja taulut lisäävät kotiin kodikkuutta. Mustavalkoisestakin saa kodikkaan juuri lisäämällä joukkoon ripauksen väriä, kuten ensimmäisessä kuvassa on.