tiistai 30. syyskuuta 2008

Kilpauinti

Onko sorsillakin kilpauinnit. Eräänä syysaamuna näytti siltä, että koko iso sorsaparvi kilpaili, kuka ehtii ensimmäisenä maaliin. Oli päivän ensimmäinen uintikoitos.

Voittajan ylpeyttä ja nyt palkintoa noutamaan. On helppo olla voittaja.

Jarrutellaan hieman, turha enää yrittää, peli on ratkennut. Huomenna taas uusi koitos.

En ole pettynyt, vaikka voittoa ei tullutkaan. On ihana lipua pitkin veden pintaa ja ihastella värikästä syysmaisemaa.

13 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Mukavaa keskiviikkopäivää.

    VastaaPoista
  2. inkivääri,
    eläimiä on hauska seurata, pitääpä käydä tänään kurkkaamassa mitä näille nyt kuuluu

    elina,
    samoin sinne raikasta syksyistä keskiviikkopäivää
    tänä aamuna satoi oikein ropisten, nyt näyttää kirkastuvan
    voi että ulkona on kaunista

    VastaaPoista
  3. Miten suloinen tarina ja kauniita kuvia. :) Oikein mieltä lämmitti.

    VastaaPoista
  4. Vapaassa vedessä on sorsien hauska pulikoida vielä vähän aikaa. Hienoja kuvia myös kasveista, heti tekee mieli kokeilla valkoista pelargooniaa sekä astereita.

    VastaaPoista
  5. Hieno kuvasarja ja idea ennen kaikkea. Nyt hymyilyttää ja se on sateisena päivänä hyvä juttu.

    VastaaPoista
  6. kazza,
    eläimet ovat niin hellyttäviä, niitä on mukava kuvata. Useinkaan se ei onnistu, vikkeliä kun ovat varsinkin linnut ja oravat

    VastaaPoista
  7. meripilvi,
    kiitos käynnistäsi.
    Luonto on aina vilpitön, lumoaa kauneudellaan.
    Kukat ihastuttavat aina.

    VastaaPoista
  8. leijonainen,
    Linnut kuten nämä sorsat ovat ihastuttavia, tuntuu kuin ne ajattelisivatkin johdonmukaisesti
    Ainakin tässä tilanteessa se tuli heti mieleeni

    VastaaPoista
  9. Sorsat ovat jotenkin niin inhimillisiä, niitä on ihana seurata puistoissa.

    VastaaPoista
  10. Loistava kuvasarja ja tarina! Tykkäsin kovasti :)

    Mainitsemasi oravan kuvaamisen vaikeus oli kouriintuntuvaa itselläni tällä viikolla :/

    VastaaPoista
  11. sooloilija,
    minä myös tykkään seurata sorsien kuin myös muiden lintujen elämää

    tanya,
    jaa sulla siis sama vaikeus oravan suhteen. Minulla on aina kamera hakusessa, kun orava menee lähellä tai sitten se säikähtää ja juoksee niin kovaa, että jää kuvan ulkopuolelle.
    Puhun yksiköstä, koska mielestäni näkemän i orava on aina se sama, tai no mistäs sen tietää kuinka monta niitä täällä cityssä asustaa.

    Nyt pitää ottaa ohjelmaan oravan kuvaus. Eikös vain.

    VastaaPoista