Piimäkakku

Vieraiden toivomuksesta piti leipoa Maustekakkua, resepti otettu talteen joskus siirappipurkin kyljestä. Se oli sitä siirappia, jota suomalainen sokeritehdas teki ennenkuin Suomen Sokeri myytiin tanskalaiselle Dan Sukkerille. Ei löytynyt sekalaisesta reseptikasasta maustekakkureseptiä. Turvauduin paksuun keittokirjaan ja toteutin Piimäkakun kirjan mukaan.


Piimäkakku

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl soodaa
2 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
1 dl rusinoita
ja lisäsin vielä ohjeesta poiketen 2 tl kanelia
Kuiva-aineet sekoitetaan keskenään kulhossa.
100 g sulatettua margariinia tai voita
3 dl piimää

Sulatettu rasva ja piimä kaadetaan kuivien aineiden joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Paistetaan 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 1 tunti.
Käytin silikonivuokaa, joka ei vaadi voitelua.

Helppo, nopeatekoinen ja oikea laiskan leipurin kakku. Ei vaahdotuksia ja vatkailuja, mutta todella hyvä vahvan kahvin seurana nauttivaksi. Sokerimäärän vähennän seuraavalla kerralla desilitraan.


Piimäkakku on niin klassinen, että tarjosin sitä Kastehelmi-lautasilta ja kateliinoina olivat pellavalangasta äidin virkkaamat pitsiliinat.

Metsästä terassille

Terassin talvisisustus etenee hitasti, mutta kohti suunniteltua päämäärää. Metsästä on käyty hakemassa raaka-aineita. Metsäretki tehtiin tänään, kun sopiva vapaahetki oli käytettävissä. Päivä oli kuulas, aurinkoinen ja ilma oli raikasta hengittää.

Maanomistajan luvalla metsästä saa ottaa oksia, sammalta ja muuta kasvavaa. Käsittääkseni puista pudonneet kävyt voi poimia omin luvin, kuten marjat ja sienetkin.


Sammaleet ajattelin käyttää terassin kukkapöydän ruukkujen täytteeksi perinteisten syyskukkien ja kanervien asemasta. Sammalkassit tyhjenivätkin ruukkuihin ja laatikoihin.


Kastelin sanomalehdet läpimäriksi ja pyörittelin niistä pallot. Ruukkuihin jätin multaa ja asetin märät lehtipallot ruukkuun ja levitin sammalpeitteet päälle. Samoin kukkalaatikoiden kohdalla, sammalpeite märän lehtikatteen päälle.


Kukkalaatikoihin lisään mustikanvarvut ja kynttilöitä.


Naavasammaleen peittämät oksat olivat niin kauniita, että en voinut vastustaa niiden poimimista ja samoin mustikanvarvut.


Terassin talvisisustus jatkuu, nyt on hyvä alku. Jonain kauniina syksypäivänä samoilen taas metsässä ja tuon pienen ripauksen metsää kotiin.

Teräsdesignia

Keittiössäni on kaunis teräspannu 1960-luvulta. Ajansaatossa kauniisti kulunut, mutta edelleen ajaton ja kaunis. Pannun on suunnitellut Timo Sarpaneva ja valmistaja on ollut luullakseni Arabia tai Opa.

Kahvinkeittimien yleistyessä kahvipannuilla ei ole enää sijaa siinä alkuperäisessä tarkoituksessa mihin ne on tehty. Me pidämme pannun esillä keittiötasolla sen kauniin muotonsa johdosta, mutta myös käyttöesineenä. Tee- ja kaakaovesi keitetään pannussa.

Kun etsin tietoa pannusta, päädyin Opan-nettisivuille. Pannun tietoja siellä ei ollut, mutta Timo Sarpanevan suunnittelemia tuotteita löytyi. Allaluetellut Sarpanevan tuotteet ovat edelleen Opan Pro-mallistossa.

Katelautanen teräksestä löytyy myös meiltä, mutta vain yksi kappale. Olen käyttänyt lautasta kynttiläalustana. Nyt haluan hankkia lautasia lisää kate- ja tarjoilulautasina käytettäviksi.

Teräslautanen ja kulho, yhdistelmä on hyvä esimerkiksi kalan tarjoilussa.

Kulho ja kansi teräksestä sopivat salaatille, kananmunaruuille ja ruuanvalmistuksessa.

Lasinaluset 4 kpl, teräksisenä ovat ainakin ikuiset ja voihan niitä käyttää tuikku- ja muiden kynttilöiden alustoina turvallisena vaihtoehtona.

Kana-pekonilasagne

Kaupan kana-broilerilihaosiossa oli broilerin jauhelihaa. Sitä ei aina ole tarjolla, joten ostin tietysti ja päätin käyttää sitä pääruuan raaka-aineeksi. Kotona ratkaisin ruokalajivalinnan, tekisin lasagnen. Lasagnea tulee tehtyä harvoin. Sen tekemisessä on monta eri vaihetta, joten työpäivän jälkeen sitä ei aina jaksa väsäillä.

Kana-pekonilasagne

Kana-pekonikastike
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 murskattua valkosipulinkynttä
1 hienoksi silputtu sipuli
200 g sieniä pilkottuna, herkku/siitakesieniä tai suppilovahveroita
300 g kanajauhelihaa
120 g amerikanpekonia kuutioituna
300 g tomaattimurskaa
reilu rkl pilkottuja basilikanlehtiä
pikkupurkki tomaattipyreetä
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy miedolla lämmöllä ja lisää valkosipuli, sipuli ja sienet kypsennä 5 minuuttia.
Lisää kanajauheliha, amerikanpekonikuutiot ja kypsennä sekoittaen 10-15 minuuttia.
Sekoita joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree ja basilika, kypsennä muutama minuutti.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, makusi mukaan myös muita mausteita.

Valkokastike
4 rkl voita
8 rkl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
4 laakerinlehteä
muskottipähkinää, maustepippuria ja suolaa
Sulata voi, lisää jauhot ja kypsennä minuutti-kaksi hämmentäen. Sekoita maito mukaan vähitellen. Lisää laakerilehdet ja hauduta sekoittaen 5 minuuttia. Lisää mausteet, nosta kattila liedeltä ja poista laakerilehdet.

Lasagnen kokoaminen
14 kpl esikypsennettyjä lasagnelevyjä
Voitele uunivuoka voilla. Täytä vuuan pohja lasagnelevyillä. Lusikoi päälle kerros kana-pekonikastiketta ja laita päälle kerros valkokastiketta. Tee samanlaiset kerrokset niin, että päällimmäisenä on valkokastikekerros.
Ripottele pinnalle parmesaanijuustoraastetta (reilusti) .
Paista 190 asteessa noin 35-40 minuuttia, kunnes lasagne on kullanruskea.

Lasagnen seuraksi sopii vapaamuotoisesti kasattu salaatti.
Salaatin kasasin näin: pehmeälehtistä salaattia, punasipulikiekkoja, tuoreita herkkusieniviipaleita, tomaattiviipaleita, ripaus mustapippuria ja päälle kastikkeeksi balsamicocremeä.

Suomalaista muotoilua

Harri Koskinen on maailmanlaajuisesti arvostettu muotoilija, designer, keskisuomalainen, syntynyt Karstulassa. Edellisen blogini innoittamana esittelen Harri Koskisen designia. Osa tuotteista on tuttuja lähes jokaiselle suomalaiselle. Koskinen suunnittelee suomalaisten valmistajien lisäksi tuotteita ympäri maailmaa, esimerkiksi näissä maissa Japani, USA, Italia, Espanja, Ranska, Tanska, Ruotsi.

Tutuin tuote on Block-valaisin, jääpalaa muistuttava lasikuutio, jonka sisälle on sijoitettu max 25 W lamppu. Yksinkertainen, mutta niin moneen makuun menevä klassikkoesine. Lähes vuoden ajan valaisimella on ollut valmistuskatkos, valaisin ei ole ollut ostettavissa. Lokakuusta lähtien sitä taas saa. Block suunniteltiin ruotsalaiselle Design House Stockholmille, joka on valaisimen valmistuttaja ja markkinoija maailmanlaajuisesti.


Uusi tuote, reilu vuosi markkinoilla ollut, on tanskalaisen Muuto :n valmistuttama ja markkinoima Cosy-pöytävalaisin. Valaisin on kokonaan lasia, siitä on kaksi mallia, yksi harmaa ja kaksi valkoista erikokoisina.














Suomalaisia tuotteita ovat Lantern-kynttilälyhty, josta löytyvät läpinäkyvinä kolme eri väriä ja korkeampi malli valkoista lasia, valmistaja Iittalan tehtaat. Iittalan mallistoon kuuluvat myös All-Steel teräskeittoastiasarja, suunniteltu 2002.


Arabialle on suunniteltu uusi astiastosarja Oma, joka tulee markkinoille 1.10 lähtien. Se on esillä Habitaren messuilla Kannustalon Laavu-talossa. Astiaston värit ovat valkoinen ja vaalea harmaa ja laseissa kirkas ja mustikansininen.



Onneksi Marimekko kutsui Harri Koskisen kangasmalliston suunnitteluun. Mallistoon kuuluu kolme kuosia, Elementti, Monumentti ja Frekvenssi, useissa eri väreissä. Kankaissa on paksumpi verhoiluun sopiva ja ohuempi kodin verhoiksi, pöytäliinoiksi ja liinavaatteiksi sopiva puuvilla.

Nälkäpäivänä

Tänään on nälkäpäivä. SPR:n keräyslippaat ovat kaduilla, toivottavasti rahaa löytää tiensä lippaisiin.
Kodin Kuvalehdestä luin muotoilija Harri Koskisen ruokamieltymyksistä. Hän pitää yksinkertaisesta ruuasta. Sen voi kyllä hyvin ymmärtää, kun katsoo hänen kättensä jälkiä suunnittelussa. Yksinkertainen, mutta taidokas, selkeä muotoilu on hänen tavaramerkkinsä.

Perunapuuro, joka on hänen äitinsä resepti, on hyvä nälkäpäiväruoka tänään. Tein sitä tosin jo tiistaina. Hiukan muuntelin reseptiä, koska meillä ei ollut ohrajauhoja, käytin rikottuja ohrasuurimoita.

Perunavelli

Pane ohrasuurimot likoamaan niukkaan veteen noin kahdeksi tunniksi.
Kuori ja pilko perunat. Keitä väljässä vedessä. Jätä keitinvesi mukaan, kun sekoitat kypsät perunat joko sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella.
Lisää turvonneet ohrasuurimot perunaseokseen ja keitä hautuen keitto kypsäksi.
Tarkista maku ja mausta suolalla.
Keitossani oli 5 keskikokoista perunaa ja 1 dl rikottuja ohrasuurimoita.

Nauti keitto voisilmän kera.

Käsinmaalatut japanilaiset lautaset

Kirpputorit pursuavat tavaraa laidasta laitaan. Vaatteita, tekstiilejä, leluja, astioita, kirjoja.
En rakasta isojen markettien ja hallien tavarapaljoutta. Runsaasta tavaramäärästä on vaikea löytää mitään, tästä johtuen kiertelen mieluimmin pikkuliikkeissä. Viikonloppuna innostuin kiertelemään kirpputorilla, suurehko kirppari oli tungettu täyteen kaikenlaista tavaraa aina rojuun saakka. Etsin astialöytöjä ja lasitavaraa.


Ostamisen arvoista Iittalan ja Riihimäen lasia sekä Arabian astioita oli jonkun verran, mutta niistä ei nyt kolahtanut mikään omalle kohdalle. Kunnes pikkuloossista, hiukan tavaraa syrjään vetäen, paljastuivat pienet lautaset. Ihastuin niihin heti. Ne ovat posliinia, käsinmaalatut japanilaisin aihein. Maalaajan signeeraus oli japaninkielellä lautasen takapuolella, näin otaksuin.


Lautasiin ei ollut kuppeja. Aloin miettiä käyttötarkoitusta lautasille. Ensimmäinen ajatukseni oli kynttilälautasiksi. Lautasia oli 9 kappaletta, 50 senttiä kappale. Valikoin niistä neljä.

Kun olin jo autossa lähdössä, välähti mieleeni, että miksen ottanut kaikkia. Olivathan ne täysin ehjät. Ne voi kattaa alkupalalautasina valkoisten astioiden seuraan. Niistä voi tarjota katkaravuin täytettyjä avokadopuolikkaita, mätivoileipää, vuohenjuustobrushettaa.
Palasin takaisin. Kesti tovin ennenkuin löysin loossin, jossa loput lautaset olivat.

Olin mielestäni tehnyt löydön neljällä eurolla. Kolmas vaihtoehto lautasille tuli kotimatkalla mieleeni. Kehystän pari tauluiksi vitriinikehyksiin. Loput kuusi kattauksiin joko alkuruuan tarjoamiseen tai kynttilöiden alustaksi. Sopisivat sushipöytään tai japanilaisteemaan.

Koruja 1970-luvulta










Löysinhän kirpparilta muutakin kaksi Iberon puuhelmistä koottua rintakorua, pieni maksoi yhden ja iso kaksi euroa, käyttämättömiä. Kun keksin, mitä tekisin puuhelmikorukasalla, haen niitä ison kasan lisää, mustia, turkooseja, vihreitä, kaikkia värejä mitä korulaatikoissa on..

Intiaanisokeri - terveellinen luomutuote

Aivan äskettäin ostin ensimmäisen Intiaanisokeri-rasian isosta K-ryhmän marketista. En olisi löytänyt sitä vaatimatonta rasiaa kaupan 15 sokerilajin joukosta, ellei mieheni olisi saanut asiasta vinkkiä ystävältään. Ystävä kertoi sokerin hyvistä ja terveellisistä ominaisuuksista, joten innostuimme heti sokerinkäyttäjiksi. Olemme pyrkineet jo systemaattisesti vähentämään valkoista sokeria ja nyt voimme korvata sen kokonaan.

Intiaanisokeri on sokeriruo´osta hellävaraisesti puristamalla ja kuivaamalla valmistettu täysruokosokeri, joka on terveyselintarvike. Sokerin nimi on annettu kunnioituksesta Andien intiaanien työtä kohtaan arvokkaan kulttuuriperinteen säilyttämisestä. Intiaanisokerin toi Suomeen v 2000 klaukkalalainen Masajo-perheyritys, joka myös pääasiassa markkinoi tuotteen kuluttajille. Sokeria saa myös joistakin erikoisliikkeistä.

Intiaanisokeri tulee Boliviasta, jossa intiaanien hoitama vanha maaperä on niin hedelmällistä, että lannoitusta ei tarvita. Maaperä soveltuu vanhoille sokeriruokolajikkeille, josta tämä sokeri syntyy. Tuloksena on sokerin sisältämä mahdollisimman suuri vesiliukoisten kolloidisten mineraalien pitoisuus, jota kehon mineraaliaineenvaihdunta tarvitsee toimiakseen. Sokeri tehostaa myös vitamiinien toimintaa. Japanissa tätä sokeria käytetään terveyselintarvikkeena, koska siinä on yli 10%:n tehomineraalien pitoisuus. Sokerista on löytynyt myös 19 aminohappoa. Japanissa uskotaan tuotteen antavan terveyttä ja pitkää ikää. Suomessakin pitkien vaellusretkien samoojat käyttävät intiaanisokeripitoista juomaa jaksamiseen ja verensokerin tasapainon säilyttämiseen.
Lisätietoa intiaanisokerista saa Masajo:n sivuilta .
Uusi tuote on myös Ruususuola, jota tuodaan myös Boliviasta. Sitäkin täytynee kokeilla.

Käytin Intiaanisokeria ohukaistaikinan makeuttamiseen. Omenat ovat nyt ajankohtaisia, joten lisäsin omenoita, jotka korvaavat makean hillon.

Omenaohukaiset

o,5 l rasvatonta maitoa, johon on sekoitettu hieman kermaa
1 muna
2 rkl intiaanisokeria
1/2 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja
ripaus ruokasoodaa
Sekoitetaan taikinaksi ja annetaan vetäytyä puolisen tuntia.
Kuoritaan omenat, poistetaan siemenkota ja leikataan ohuiksi renkaiksi.
Taikinaa annostellaan rasvattuun ohukaispannuun ja päälle asetetaan omenakiekko, ripautetaan kanelia. Paistetaan molemmin puolin normaaliin tapaan.

Raikas salaatti sopii alkuruokana ennen omenaohukaisia.


Salaatti suomalaisesta kiinankaalista

Pilko kiinankaali suikaleiksi, puolita joukkoon pieniä luumutomaatteja ja suikaloi mukaan keltaista paprikaa. Ripauta päälle hiukan yrttisuolaa. Sekoita joukkoon kastike.
Käytin valmista kreikkalaista jogurttipohjaista Tzatzikia kastikkeena.

Retrokuosia vierashuoneeseen

Jossain vaiheessa komeron hyllylle on varastoitu Marimekon Maija Isolan "Mustasukkainen" -kangasta, suunniteltu 1967. Tällä hetkellä malli ei ole tuotannossa. Kangas on paksua markiisimaista puuvillaa ja sitä on 4 metriä. Retro ei ole suosikkia sisustuksessani. Kun "löysin" kankaan, ajattelin kuitenkin muuttaa vierashuoneeseen retroilmeen.

Ikkunassa olleet Designers Guildin laskosverhot vaihdettiin valkoisiin pellavaverhoihin, mutta DG:n kumppanina olevat vihertävänkeltainen helmalakana ja sängynpäätyhuppu säilyvät edelleen. Ne sopivat väritykseltään hyvin Mustasukkainen-kankaan kanssa. Keltaista kangasta oli myös vielä jäljellä, jolla pidensin sängynpeiton sopivaan mittaansa. Vanha valkoinen sängynpeitto on pestynä kaapissa odottamassa taas joskus takaisinpääsyä, kun retro kyllästyttää.









Vaihtelu virkistää, nyt huoneessa on todellakin väriä, vaikka sänkytekstiilejä lukuunottamatta kaikki muu on valkoista. Vierastyynyt on petattu tyynypusseihin sängynpäälle koristetyynyjen taakse. Ratkaisu säästää komerotilaa, kun tyynyjä ei tarvitse pinota komeroihin. Tyynyjen määrää vähentämällä saadaan sängynpääty esille, kuvassa näkyy myös sängynpeiton jatke, joka sekin keventää peiton värimaailmaa.

Kaukaiset pihat

Kun tänään katsoin ruokakaapin uumeniin löysin sieltä keväisen Nizzan matkan tuliaisia. Onneksi, sillä nyt ei ollut inspistä ruuanlaittoon. Salaatti syntyi viidessä minuutissa ja ranskalaisten terriinien joukosta valikoitui patongin ja Wasan seesamiknäcksien päälle pähkinäistä possuterriiniä. Matkaa oli ilta-aterialla hauska muistella.

Kuvat kertovat Nizzan vanhankaupungin tunnelmasta. Enkeltenlahden rantakatua ja Nizzan puistonäkymiä, kaariveistoksesta näkyy vain keskiosaa, talletimme myös kuvina. Kuvagalleria jatkaa vielä retkestä läpi pienten maalaiskylien ja vuoristomaisemien ylhäälle vuorenhuipulle pieneen Gourdonin kylään, joka muutama vuosi sitten nimettiin maailmanperintökohteeksi ja Ranskan kauneimmaksi kyläksi. Maisemat olivat todella kauniit samoin kylä, josta aukesivat huimaavat näköalat yli vihreiden laaksojen. Kävimme myöskin keskiaikaisessa St Paulin kaupungissa, josta kuviin on talletettu kapea katunäkymä ja sen vieressä kaupungin kaivo, nykyisin suihkulähde.


Gourdonin kyläkaupasta löytyivät tuliaiset, ranskalaista sinappia, pateita ja terriinejä. Mutta nyt nautittu terriini ei ollut sitä kylästä ostamaani. Se terriini jäi maistamatta johtuen tiukoista lentokenttätarkastuksista. Tarkemmin ajattelematta pakkasin terriini- ja pateepurkit käsimatkatavaroihin. Lentokentän läpivalaisu paljasti laukun sisällön. Kenttätarkastaja oli tarkkana, purkit poistettiin laukusta. Selityksistä huolimatta ne jäivät lentokentälle. Konetta odotellessa päätin korjata vahingon ja ostin lentokenttämyymälästä lajitelman terriinejä lohdutukseksi. Saatiin kuitenkin maistiaisia.


Monacoon on Nizzasta lyhyt matka. Sinne voi ajaa vuokra-autolla, matkata junalla tai bussilla. Olemme käyneet siellä jo useamman kerran, mutta se on käymisenarvoinen aina uudelleen.
Kuvakertomus Monacosta näyttää ylhäältä kuvattuna loistoveneiden sataman ja osan Monacosta. Casino Monte Carlo, huippukallis Hermitage-hotelli ja Cafe de Paris vilahtavat kuvissa.Valkoinen talo, joka sijaitsee Monacon vanhassa kaupungissa puiston laidalla, on prinsessa Carolinen asunto tai yksi niistä monista. Kirkossa, josta on sisäkuva, lepäävät sekä ruhtinas Rainier että puolisonsa Crace.

Vietimme yhden päivän myös läheisessä Cannesissa. Sinne matkasimme junalla, joka olikin hyvä valinta, matkanäkyminä saa ihailla pieniä ranskalaisia kyliä ja kaupunkeja. Cannesista jäi mieleen elokuvafestivaalipavilijongin lähitunumassa sijaitseva ravintola, jossa rennon ja iloisen tarjoilijan palvelemana söimme hyvän pihvilounaan. Todistetuksi tuli, että Ranskassa ruoka on hyvää.

Paahdetut vihannekset ja risotto

Blogiotsikko-aiheet kertovat, että olen lifestylebloggaaja. Minusta on hauskaa kirjoittaa elämääni tässä ja nyt. Siihen kuuluvat koti, sisustus, ruoka ja toteutukset kotipiirissä. Joskus tietenkin matkustelu ja tarkkailu kodin ulkopuolella.
Toteutuksilla tarkoitan kaikkea, mitä mielikuvitukseni työstää aivoissa. Joita omat kädet tai kumppanin kädet toteuttavat valmiiksi teoksiksi. Ruokatoteutukset kuuluvat etupäässä minulle. Joskus miehenikin intoutuu, kun saa hyvät ohjeet. Aamupuuro on se ruokalaji, joka on parasta mieheni tekemänä.

Bloggaajien ruokakilpailun aiheena on rakkausruoka. Halusin tehdä kevyttä, muhevaa ja hitaasti syötävää. Ruokaa, jonka lomassa voi muistella yhteistä taivalta.
Valikoin vihannekset ja risoton. Tämä on ruoka, jolla kasviksia pelkäävä mieskin voi aloittaa aterioinnin, josta puuttuu liha. Valitsin raaka-aineet väreiltään sointuviksi, kermaisen risoton päällä lepäävät trendikkään vihreät purjot, luumunpunaiset paprikasiivut, pehmeän oranssit bataatit ja hedelmäinen täyteläisen punainen tomaatti täydentää kokonaisuuden kelluessaan pulleana risoton kyljessä.

Paahdetut vihannekset valmistuvat näin

Purjo halkaistaan ja huuhdellaan, katkaistaan vihreät osat ja vaaleat tanakat purjopuolikkaat laitetaan uunivuokaan pitkin pituuttaan
Bataatti, n 400 g, kuoritaan ja lohkotaan, asetellaan purjon viereen
Näiden jälkeen seuraavat vuokaan
Tomaatit, yksi kummallekin, rei´itetään muutamalla haarukan pistolla
Paprikan puolikas, luumunpunainen, viipaloidaan
Kasvisten päälle ripautetaan mustapippuria, sitruunatimjamin lehtiä ja lopuksi pirskautetaan päälle oliiviöljyä
Vihannesvuoka laitetaan 200-asteiseen uuniin, paistetaan 35 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin värisiä ja kypsiä.

Risotto

Risoton tekemisen voit aloittaa, kun kasvikset ovat olleet uunissa n 10 minuuttia.

0,5 litraa kasvis- tai kanalientä ja 1,25 dl valkoviiniä kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi
1 rkl oliiviöljyä
2,5 dl risottoriisiä
1 tl raastettua sitruunankuorta
vajaa 1 dl parmesaania raastettuna
mustapippuria ja merisuolaa

Kuumenna öljy kasarissa melko kuumaksi ja lisää riisi ja sitruunankuoriraaste. Kypsennä n 3-4 minuuttia. Lisää viini-liemiseosta desi riisin joukkoon ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Toista nesteen lisäys näin, kunnes liemi on käytetty. Risotto on nyt pehmeää ja kermaista. Sekoita parmesaaniraaste risoton joukkoon. Tarkista maku ja mausta mustapippurilla ja merisuolalla.

Annostele risotto lautasille ja asettele päälle paahdetut vihannekset. Risottoaterian pinnalle voi ripsotella raastettua parmesaania ja rouhittua mustapippuria, jos maku niin vaatii.
Nautitaan hitaasti hyvän valkoviinin kera.

Kuviin on tallennettu maljakollinen pihan viimeisiä ruusuja tältä kesältä.

Sivupöydällä

Aikaisemmin blogissani kerroin kukkaostoksistani ja yhden kukistani sijoitin Yki Nummen pöytävalaisimen viereen.

Designer Yki Nummi, 1925-1984, syntyi lähetyssaarnaajaperheeseen Huanin kaupungissa Kiinassa. Hän valmistui 1950 TaiKista muotoilijaksi. Yki Nummi tunnetaan erikoisesti valaisinsuunnittelijana. Tunnetuimmat valaisimet ovat 1955 syntynyt Modern Art pöytävalaisin, joka on talletettu New Yorkin MoMaan - modernin taiteen museoon, ja vuonna 1960 kattovalaisin Lentävä Lautanen, josta käytetään myös nimeä Lokki. Hän on suunnitellut myös tapetteja, joita Tapettitalossa valmistetaan jälleen. Tikkurilan Joker-värikartta on Yki Nummen suunnittelema.

Olohuoneeni Modern Art-pöytävalaisimen hankinta oli etukäteen mietitty. Halusin suomalaista huippumuotoilua ja valaisimen johon ei väsy, joka kestää vieläpä jälkipolvillekin.

Mullinkorva-kukan istutin Ikean valkoiseen saviruukkuun. Ruukun muoto on samanlainen kuin pöytävalaisimen jalka. Sopivat hyvin keskenään.


Ruukun alla on tummaruskea keramiikkalautanen. Lautasessa on käytetty erikoista tekniikkaa, jolla lautasen pintaan on saatu elävä hiukan ruosteenomainen pinta. Lautasen on valmistanut Savipaja Lintukoto Lapualta, keraamikkona Vuokko Korkeamäki. Lintukodossa en ole käynyt, mutta nettisivut houkuttelevat vierailemaan siellä, kun käynti sopii matkanvarrelle.

Juureskeitto

Keitot ovat suosittuja arkiruokiamme. Perisuomalainen nopea ja maistuva keitto on juures- sosekeitto. Erilaisia raaka-ainekombinaatiovaihtoehtoja on yllin kyllin. Toteutin maistuvan yksinkertaisen version tällä kertaa.

Peruna-porkkanasosekeitto

6-7 keskikokoista perunaa kuutioina
2 porkkanaa kuutioina
1 iso sipuli pieninä kuutioina
75 g voita, keittoon ei tule kermaa, joten voi tuo keiton juureksille pehmeän maun
1 litra kasvislientä
suolaa, mustapippuria
persiljaa silputtuna

Kuumenna voi kattilassa. Lisää pilkotut juurekset ja peitä kannella. Kypsennä juureksia miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Kaada päälle kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia.
Soseuta keitto tehosekoittajalla sileäksi. Tarkista maku ja mausta. Koristele persiljasilpulla.
Tarjoa ruisleivän kanssa.

Ruisleivän parhaimmistoa on mielestäni Linkosuon RuisOskari. Pettämätön se oli nytkin keiton kera.

Aarne Oskari Linkosuo perusti Linkosuon leipomon Tampereelle 1936. "On oltava vikkelä luonnostaan ja toimittava omaperäisesti", sanonta oli Aarne Oskarin mottona. Linkosuon perhe uskoi, että alkujuuresta kohoaisi hyvä kakku. Kelpo perheyritys, jonka tuotteista monelle koituisi kielenvievää iloa.
Toive on toteutunut Linkosuo-tarinaa jatkaa kohta jo neljäs polvi.

Kukkien syysstailaus ja uusvanha pöytäliina

Kaappien kätköistä löytyi vanha Marimekon kuosi, mustavalkoinen Gargantua vuosimallia 1966, suunnittelija Hilkka Rahikainen. Aikoinaan 60-luvulla kuosia käytettiin seinätauluna. Kuvioraportti on juuri sopiva 140x140 seinätauluksi. Retro on jälleen suosiossa ja kangasseinätaulut sen myötä, kuten 60-luvulla. Mustavalkoisuus sisustuksessakin on nyt trendikästä. Kuvassa Iittalan maljakko 1960-lukua, mutta vihreät lehdet maljakossa ovat luonnosta, reheviä ohdakkeita.


Sisustukseni ei noudattele retroa eikä mustavalkoisuutta. Halusin kuitenkin tuon kankaan esille ja tuumailun jälkeen siitä valmistettiin pöytäliina. Koska en halunnut rikkoa kangasta, leikkasin valkoisesta puuvillasta jatkot liinan päihin ja pöytäliinasta tuli kolmemetrinen.
Liinalle on hyvä kattaa valkoisin astioin. Luonnonkivet sopivat kattauksen pöytäkoristeiksi.


Kuten kaikki olemme todenneet syksy on tullut. Keräsin viimeiset kukkivat syyspäivänhatut maljakkoon. Kuvassa myös siniharmaa Nanny Stillin pullo. Siemenkotiin ehtineet päivänhatut kiedoin kuivakukkakimpuiksi.

Suunnitelmaani kuuluu, että talveksi laitan terassille kuivakukkaruukkuja ja -kimppuja pienen pihani kukista. Ensimmäiset syyspäivänhattukimput ovat jo odottamassa talvea.