lauantai 2. helmikuuta 2013

Vanhaa historiaa

Oranssi keinovalo luo ympärilleen pehmeän kellertävän ja vanhanaikaisen tunnelman. Onkohan katuvalojen sävy valittu kaupunginosan iän mukaan. Tunnelma muuttuu valojen syttyessä melkein kaksisataa vuotta taaksepäin 1800-luvulle. Sellaisen vaikutelman saan ja ajatukset liitävät silloin kauas historiaan.
Kun valvon öisin, kuulen rapsahduksia, kolahduksia ja narinaa. En pelkää ollenkaan, ajattelen, että sairaalan potilaat vierailevat täällä jopa itse apteekkari Libeck saattaa käydä tarkistamassa paikkoja.
Lainaan otteen Annikki Wiirilinnan  29.3.1979 kirjoittamasta historiantutkimuksesta koskien nykyistä kotitaloamme.  
Kuva 31.1.2013 näkymä Pormestarinkadulta kohti Hakalahtea

Kun viime vuosisadan erään tunnetuimman kokkolalaisen, apteekkari Gustaf L i b e c k i n testamentti avattiin, saatiin siitä lukea toivomus sairaalan perustamisesta kaupunkiin hänen lahjoittamansa rahaston turvin. Sairaala piti sijoittaa hänen omistamaansa kaksikerroksiseen kivitaloon torin varrelle, vastapäätä raatihuonetta.
Vielä yksityiskohtaisemmin oli apteekkari Libeck ajatellut omaisuutensa käyttöä: sairaalassa tuli olla 15 potilaspaikkaa varattomien ja ns. "kainojen köyhien" (pauvres honteux) käytettävänä siten, että he saivat täyden lääkärinhoidon, lääkkeet ja ylläpidon ilmaiseksi aina siihen saakka kunnes parantuivat tai kuolivat pois.
Suunnilleen viisi vuotta apteekkari Libeckin kuoleman jälkeen, tarkemmin sanoen helmikuussa 1853, sairaala sitten avattiin, siis 160 vuotta sitten. Epäilemättä se oli senaikaisessa kaupungissa suurenmoinen asia. Tilapäisiä sairashuoneita oli ollut pakko aikaisemminkin järjestää esim. koleraepidemioiden aikana sekä Suomen sodan jälkeen, jolloin paikkakunnan vitsauksena olivat veneeriset taudit, mutta Libeckin lahjoittama sairaala oli ensimmäinen pysyvä sairashuone kaupungissa.
Sairaalana toimi, ihmeellistä kyllä, koko ajan vain rakennuksen yläkerta. Alakerrassa toimi edelleen kaupungin kanta-apteekki kuten oli toiminut jo apteekkari Libeckin eläessä. Siellä toimi myös kestikievari, jota vuosisadan keskivaiheilla piti kauppias Peter Sergejeff.
Mutta lahjoittajan alkuperäinen tarkoitus, jonka mukaan kysymyksessä oli nimenomaan köyhäinsairaala, muuntui vähitellen aikojen kuluessa ja sairaalaan alettiin ottaa sisään muitakin kuin varattomia potilaita. Vuonna 1887 sairaalan nimi muutettiin valtuuston päätöksellä: se ei enää siitä lähtien ollut Libeckin köyhäinsairaala (Libeckska fattiglasarettet) vaan Libeckin sairaala (Libeckska sjukhuset). Uusi nimi laitettiin suurin kullanvärisin kirjaimin rakennuksen julkisivuun. Joissakin vanhoissa valokuvissa se on vielä todettavissa.
Yläkerran huoneissa tehtiin tässä vaiheessa muutamia muutoksia niin, että sinne saatiin aikaan kaksi suurta ja yksi pienempi sairassali, sekä leikkaussali, mikä on huomionarvoinen seikka. Lisäksi siellä sijaitsivat keittiö ja - ainakin alkuvaiheessa - laitoksen johtajattaren asunto.
Sairaalan lääkäreinä toimivat alusta alkaen kaupungin lääkärit oman toimensa ohella eri palkkiota vastaan.
 -----
Historiaan ovat jääneet hyväntekijät. enää heitä ei ole.  Ylläpidämme kaikki yhdessä verovaroin sairaaloita ja kunnallista terveydenhoitoa. Kirjoitan myöhemmin lisää talon  mielenkiintoisista vaiheista. 


  Näkymä 31.1.2013 Mäntykankaan kaupunginosasta
 

20 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksestasi. Odotan jatkoa mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa postaan Libekistä ja sairaalavaiheista lisää.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus apteekkari Libeckin testamentista ja sairalasta.
    Siihen aikaan olikin se sairaala varmaan monelle köyhälle "hengenpelastus", jos niin voisi sanoa.
    Hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin oli sairaiden hoito todella vähäistä. Sen Libeck varmaan näki ja antoi apunsa köyhille.

      Poista
  3. Kauhean mielenkiintoista lukea tuollasia palasia menneiltä ajoilta ja kuvitella, millaista talossa on oikeasti ollut. Onneksi meillä on elokuvat, jotka kertovat lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukava saada tietoa vanhoista rakennuksista ja elämästä.
      Varsinkin juuri nämä vanhat ja historialliset talot ja suvut painuvat unholaan ilman dokumentointia.

      Poista
  4. Historiallisessa paikassa pääset asumaan, näkemään, kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä historian siipien havinan tuntee, kun olen saanut hitusen tietoa mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen postaus, kiitos!
    Ihanat valot!
    Annikki Viirilinnasta, tapasi Kaija, mieheni täti, usein puhua, ja kunnioittavasti.

    Myöhemmin rakennettiin toinen Liibeckinsairaala nykyiselle sairaalakadulle?
    Muistan sen itsekin 70-luvun lopulta. Apuhoitajaopiskeluaikoina sain työskennellä vanhassa Liibeckissä. Pidin kovasti tuosta vanhasta rakennuksesta ja sitä ympäröivästä alueesta. Siellä oli kyllä hieno atmosfääri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuosta sairaalasta kerron lisää. Tosiaan Hakalahden Sairaalakadulle muutti synnytyssairaala. Siellä olen syntynyt.
      Annikki Wiirilinna oli toimittajana Keskipohjanmaassa, muistan niitä aikoja.

      Poista
  6. Minäkin olen syntynyt siinä Hakalahden Liibeckissä.
    Mielenkiintoista on lukea sairaalan historiasta, odotan lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennuksilla on aina historia ja tällä rakennuksella erityinen ja vanha.

      Poista
  7. Kiehtovaa asua vanhassa talossa ja kuunnella mitä historia seiniltä mieleen lähettää. Kiva kun jaat sitä kanssamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on oma viehätyksensä. Oli mukava löytää vanha historia.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen postaus Arleena:)Kotitalollasi on mielenkiintoinen historia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen historia on tosiaan ihailtava näin kaukaa taaksepäin katseltuna.

      Poista
  9. Todella kiinnostavaa lukea. Sillä talolla on henki, sillä on pitkä ja mielenkiintoinen historia.
    Miten sinä olet päätynyt hankkimaan tämän talon kodiksesi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli aikoinaan myös työpaikka tässä talossa, ei ihan sama huoneisto, viereinen.
      Turussa ollessamme huomasin, että nykyinen kotimme eli huoneisto oli myynnissä. Odottelimme, että saamme Turun asunnon myytyä. Ostimme tämän huoneiston. Seinän takana asuu naapuri eli meitä on täällä kaksi perhettä.

      Poista
  10. Keltainen pallovalaisinrypäs pehmeine valoineen sai minut hengähtämään hetkeksi. Valolla on väliä. Ja talon historiikki. Niillä kuten ihmisilläkin on historiansa, ihmisensä ja tapahtumansa, kokonainen elämäntarina. Hieno kirjoitus ja kuva, kiitos...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä väliä. Tämän talon historiikki on mielenkiintoinen ja mukava, että se oli selvitetty aikoinaan.
      Jokaisella rakennuksella tulisi olla muistiin merkittynä oma historia.

      Poista