Tuo kukka, kuin lumikuningatar, aivan haukkoo elämää...ja se nousee aina uudestaan.
Heitin tänäkin vuonna jo marraskuussa ostamani kaksi amaryllistä, en kompostiin, vaan pannuhuoneen ns. apumulta-astiaan, jossa on kansi. Pari vuotta sitten löysin sieltä pimeästä lämmöstä nupullaan olevan amarylliksen. Nyt löysin kaksi, jotka lykkäsivät kiihkeästi lehtiä. Otin ulos ja istutin ruukkuihin, toin valoon. Aika näyttää, toistuuko elämänhalun ihme.
Ehkä emme halua tietää sitä, mikä on juuri ennen loppua...Isäni syntymäpäivä olisi nyt 5.2., mutta häntä ei enää ole. Koko perhe sai trauman siitä, miten vaikea on päästä pois, vaikka nykyään pitäisi olla jo kaikki lääkkeet kipuihin yms. Olisin mielummin vaikka kukka, jonka yli tuuli kulkee sykysn tullen ja sitten sitä ei enää ole.
Jos voisimme tietää loppumme ajan, siitä olisi varmaan sekä iloa, että huolta. Otaksun. Nyt ollaan vain kuin lastut laineilla ja annetaan elämän virran viedä.
Amaryllis näyttää olevan sitkeä kasvaja ja kukkija. Kiertokulkija. Vaikka eten emme loppua kohti, on ihmismieli ihmeellinen, emme kanna huolta milloin loppumme tulee. Hyvä niin, olisi raskasta elää, jos tietäisi milloin luovumme rakkaistamme. Toisaalta vakava sairaus muovaa meitä, se valmistaa lähtöön, sekin on hienosti osaksemme annettu. Kuitenkin haluaisin lähteä hiljaa, kuolla kuin kukka, joka on elämänsä elänyt. Uskon menneiden rakkaitten jälleennäkemiseen. Siitä minulla on muutamia viitteitä ja kokemuksia.
Ihania luonnon ihmeitä. Kiertokulussa ei tarvitse olla loppua - eihän ? )
VastaaPoistaEi siinä ei ole loppua. Meillä ei ole kukkien lailla kiertokulkua, kuljemme loppua kohti, jota emme halua tietää.
PoistaKaunis!!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTuo kukka, kuin lumikuningatar, aivan haukkoo elämää...ja se nousee aina uudestaan.
VastaaPoistaHeitin tänäkin vuonna jo marraskuussa ostamani kaksi amaryllistä, en kompostiin, vaan pannuhuoneen ns. apumulta-astiaan, jossa on kansi. Pari vuotta sitten löysin sieltä pimeästä lämmöstä nupullaan olevan amarylliksen. Nyt löysin kaksi, jotka lykkäsivät kiihkeästi lehtiä. Otin ulos ja istutin ruukkuihin, toin valoon. Aika näyttää, toistuuko elämänhalun ihme.
Ehkä emme halua tietää sitä, mikä on juuri ennen loppua...Isäni syntymäpäivä olisi nyt 5.2., mutta häntä ei enää ole. Koko perhe sai trauman siitä, miten vaikea on päästä pois, vaikka nykyään pitäisi olla jo kaikki lääkkeet kipuihin yms. Olisin mielummin vaikka kukka, jonka yli tuuli kulkee sykysn tullen ja sitten sitä ei enää ole.
Jos voisimme tietää loppumme ajan, siitä olisi varmaan sekä iloa, että huolta. Otaksun. Nyt ollaan vain kuin lastut laineilla ja annetaan elämän virran viedä.
Amaryllis näyttää olevan sitkeä kasvaja ja kukkija. Kiertokulkija.
PoistaVaikka eten emme loppua kohti, on ihmismieli ihmeellinen, emme kanna huolta milloin loppumme tulee. Hyvä niin, olisi raskasta elää, jos tietäisi milloin luovumme rakkaistamme.
Toisaalta vakava sairaus muovaa meitä, se valmistaa lähtöön, sekin on hienosti osaksemme annettu. Kuitenkin haluaisin lähteä hiljaa, kuolla kuin kukka, joka on elämänsä elänyt. Uskon menneiden rakkaitten jälleennäkemiseen. Siitä minulla on muutamia viitteitä ja kokemuksia.