Vanhaa historiaa

Oranssi keinovalo luo ympärilleen pehmeän kellertävän ja vanhanaikaisen tunnelman. Onkohan katuvalojen sävy valittu kaupunginosan iän mukaan. Tunnelma muuttuu valojen syttyessä melkein kaksisataa vuotta taaksepäin 1800-luvulle. Sellaisen vaikutelman saan ja ajatukset liitävät silloin kauas historiaan.

Kun valvon öisin, kuulen rapsahduksia, kolahduksia ja narinaa. En pelkää ollenkaan, ajattelen, että sairaalan potilaat vierailevat täällä jopa itse apteekkari Libeck saattaa käydä tarkistamassa paikkoja.

Lainaan otteen Annikki Wiirilinnan  29.3.1979 kirjoittamasta historiantutkimuksesta koskien nykyistä kotitaloamme.  

Kuva 31.1.2013 näkymä Pormestarinkadulta kohti Hakalahtea

Kun viime vuosisadan erään tunnetuimman kokkolalaisen, apteekkari Gustaf L i b e c k i n testamentti avattiin, saatiin siitä lukea toivomus sairaalan perustamisesta kaupunkiin hänen lahjoittamansa rahaston turvin. Sairaala piti sijoittaa hänen omistamaansa kaksikerroksiseen kivitaloon torin varrelle, vastapäätä raatihuonetta.
Vielä yksityiskohtaisemmin oli apteekkari Libeck ajatellut omaisuutensa käyttöä: sairaalassa tuli olla 15 potilaspaikkaa varattomien ja ns. "kainojen köyhien" (pauvres honteux) käytettävänä siten, että he saivat täyden lääkärinhoidon, lääkkeet ja ylläpidon ilmaiseksi aina siihen saakka kunnes parantuivat tai kuolivat pois.
Suunnilleen viisi vuotta apteekkari Libeckin kuoleman jälkeen, tarkemmin sanoen helmikuussa 1853, sairaala sitten avattiin, siis 160 vuotta sitten. Epäilemättä se oli senaikaisessa kaupungissa suurenmoinen asia. Tilapäisiä sairashuoneita oli ollut pakko aikaisemminkin järjestää esim. koleraepidemioiden aikana sekä Suomen sodan jälkeen, jolloin paikkakunnan vitsauksena olivat veneeriset taudit, mutta Libeckin lahjoittama sairaala oli ensimmäinen pysyvä sairashuone kaupungissa.
Sairaalana toimi, ihmeellistä kyllä, koko ajan vain rakennuksen yläkerta. Alakerrassa toimi edelleen kaupungin kanta-apteekki kuten oli toiminut jo apteekkari Libeckin eläessä. Siellä toimi myös kestikievari, jota vuosisadan keskivaiheilla piti kauppias Peter Sergejeff.
Mutta lahjoittajan alkuperäinen tarkoitus, jonka mukaan kysymyksessä oli nimenomaan köyhäinsairaala, muuntui vähitellen aikojen kuluessa ja sairaalaan alettiin ottaa sisään muitakin kuin varattomia potilaita. Vuonna 1887 sairaalan nimi muutettiin valtuuston päätöksellä: se ei enää siitä lähtien ollut Libeckin köyhäinsairaala (Libeckska fattiglasarettet) vaan Libeckin sairaala (Libeckska sjukhuset). Uusi nimi laitettiin suurin kullanvärisin kirjaimin rakennuksen julkisivuun. Joissakin vanhoissa valokuvissa se on vielä todettavissa.
Yläkerran huoneissa tehtiin tässä vaiheessa muutamia muutoksia niin, että sinne saatiin aikaan kaksi suurta ja yksi pienempi sairassali, sekä leikkaussali, mikä on huomionarvoinen seikka. Lisäksi siellä sijaitsivat keittiö ja - ainakin alkuvaiheessa - laitoksen johtajattaren asunto.
Sairaalan lääkäreinä toimivat alusta alkaen kaupungin lääkärit oman toimensa ohella eri palkkiota vastaan.

 -----

Historiaan ovat jääneet hyväntekijät. enää heitä ei ole.  Ylläpidämme kaikki yhdessä verovaroin sairaaloita ja kunnallista terveydenhoitoa. Kirjoitan myöhemmin lisää talon  mielenkiintoisista vaiheista. 

  Näkymä 31.1.2013 Mäntykankaan kaupunginosasta