Jään alla vesi virtaa
kihelmöivän kylmänä
malttamattomana,
pian on aika lähteä
jää ritisee, railot kasvavat, ahdistaa.
Ajallaan jäät ryskyen katoavat
menosuunnan taakse
sieltä ei ole paluuta
on vain loppu.
*********************
ahdistus välittyi ainakin mulle.. tuli ihan kylmät väreet! hieno.
VastaaPoistaennen loppua ahdistaa
PoistaJäätkin odottavat kevättä. Tuo loppu oli jykevän pysäyttävä.
VastaaPoistaJäät odottavat kevättä. Loppu häämöttää kevään edetessä.
PoistaHyvä kuva ja runo, ne tukevat toisiaan hienosti! Sama tunnelma kummassakin. Onko kuva Aurajoesta Tuomiokirkon edestä?
VastaaPoistaKuva Aurajoesta on Tuomiokirkon sillalta otettu.
PoistaKiitos, jää on tunteita herättävä.
Tässä oli tosiaan kevään odotusta tässä runossa!
VastaaPoistaPidin paljon!
Kohta ne 'halisten ukot' lähtevät!
Kiitos.
PoistaKun asuimme Turussa aivan Aurajoen rannalla, seurasimme keväisin jäiden lähtöä. Ne lähtivät maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa kohisten kohti merta.
Tunnistin myös tuon maiseman. Turkuhan se Tuomiokirkkosillan kohdalta. Noita rantoja pitkin on yhden jos toisenkin kerran kävelty. Hieno ja tunnelmallinen runo. Luin juuri Ulla-Lena Lundbergin kirjan Jää ja hiukan pelottavia noi jäät minusta ovat. Suosittelen muuten em. kirjaa. Alkuun päästyä ei lukemista voinut hetkeksikään jättää.
VastaaPoistaNiitä rantoja minäkin kävelin ja ihastelin 12 vuotta.
PoistaOlen kuullut kehuttavan tuota kirjaa. Pitääpä lukea.
Jotain tuttua kuvassa oli, totta tosiaan ja Turkuhan se siinä. Jäiden aika alkaa olla kohta lopuillaan ellei tule yllätystalvea ja tuo railokuva antoi ensimakua tulevasta. Mainiota yhdistää kaksi haastetta, tarkoituksellistako vai onnekas vahinko...?...:)
VastaaPoistaTarkoituksella yhdistetty kaksi kärpästä yhdellä kertaa.
PoistaEhkäpä lukijat jaksavat kerralla enemmän kuvaa ja runoa.
Jäiden lähtöä on mielenkiintoista seurata, niin ja kevään koittamista!
VastaaPoistaJäiden lähtö on aina yhtä juhlallista ja mahtavaa. Sitä katseltiin jo lapsena, kun asuttiin joen rannalla.
PoistaJäiden loppua odotan hartaasi, antaa ryskyä!
VastaaPoistaTurun muistojasi kuvassa.
Sitä minäkin, saa nähdä kuinka vaisusti Suntin jäät lähtevät.
PoistaSelailin Turun muistoja. Tuntui, että siitä on jo niin pitkä aika.
Kohtalokasta kuin tuonelan virralla, vaikka Aurajoellako tässä ollaan? :)
VastaaPoistaKaunis kylmäinen kuva ja runo.
Samaa minäkin ajattelin, kun katselin kuvaa. Tuollaista se väritön talven loppu on.
PoistaKyllä olikin tosi mahtavan hieno ja pysäyttävä runo jäästä!
VastaaPoistaKohta sitä ei taas olekkaan missään!
Kiitos. Jäät lähtevät muutaman kuukauden päästä.
PoistaRunossa oikein aistii jään odotuksen ja voimienkeräämisen. Kuvakin on hieno mutta toisin kuin muut niin minusta siinä ei olla ihan vielä siinä pauhaavassa, ryskyvässä hetkessä, jota runo käsittelee. Kuvassa ollaan suvantovaiheessa, ehkä vielä horroksessa.
VastaaPoistaKiitos. Kuva on tosiaan kuukautta ennen jäiden lähtöä otettu, eli odotusvaiheessa ollaan.
Poista"Vastustamaton voima kohtaa voittamattoman esteen", tuli mieleen tästä runosta ja kuvasta. Tuttu, muistoja herättävä maisema minullekin.
VastaaPoistaSe on suomalaista kansallismaisemaa.
PoistaHyvä vertaus jäidenlähdölle vastustamaton voittamaton.
Turun muistoja nuo minullakin - kauan on siitä, kun sieltä lähdin kotiseudulle takaisin
VastaaPoistaMinulla on lähdöstä reilu vuosi.
PoistaJotenkin kolean kaunis yhdistelnä runo ja kuva!
VastaaPoistaJäiden aika näyttää kolealta ennen niiden lähtöä. Lähtö onkin juhlallinen.
Poista