Katselin
vintin ikkunasta
laukkaavaa Hurmaa
korskuen harja hulmuten
villitsi kaurapellon
villitsi kaurapellon
rajaton vapaus hetken
jo tutut askeleet herättivät
jo tutut askeleet herättivät
säyseän hyrähtelyn
lempeän katseen.
*************************
Valokuvatorstai-Runotorstai 275. haaste
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
lempeän katseen.
*************************
Valokuvatorstai-Runotorstai 275. haaste
Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
Hevosruno - Eeva-Liisa Manner 1971
Hepalla lempeä katse :) Hyvä kuva ja runo!
VastaaPoistaHevoset ovat niin sympattisia eläimiä!
VastaaPoistaKauniin runon olet tehnyt!
Minä pelkäsin aina hevosia. Eivät olleet lemppareitani, ihailin kyllä kaukaa.
PoistaKiitos. Hurma oli lapsuuteni hurja hevonen, joka vilisti silloin tällöin vapauteen.
VastaaPoistaHurma hurmaa hurmaavasti
VastaaPoistaHurmasi kyllä persoonallaan.
PoistaMeidän Hurma, mutta se oli musta.
VastaaPoistaMiten muistan, että Liisa oli musta ja Hurma ruskea. Voi olla, että muisti pettää. Mutta Hurma kyllä karkasi monesti vapauteen. Oli tulinen luonne sillä hevosella.
PoistaMuistan hämärästi lapsuudesta, kun meillä oli kotona samannäköinen hevonen. Valkeaa otsalla ja nimi sen mukaan Lippa :)
VastaaPoistaSamoja muistoja sinullakin.
PoistaVoi vitsit minullakin on hevonen miten tämä nyt näin sattui.
VastaaPoistaJa siis hurmaava polle:)
PoistaSinulla on siis hevonen, kuulostaa hurmaavalta. Ratsastatko vai ravaatko.
Poistaarleena, niin sykähdyttävä runo ja kuva Hurmasta, tästä persoonallisesta hepasta on varmaan paljon mukavia lapsuudenmuistoja
VastaaPoistaHevosista on monenlaisia muistoja, pelkäsin hieman hevosia, mutta samalla ihailin. Ne ovat tai olivat kaikki viisaita.
PoistaMukava muisto Hurmasta. Hepat ei ole minunkaan lemppareitani, mutta niitä on mukava kaukaa katsella.
VastaaPoistaSamoin kaukaa niitä ihailin ja joskus kyydissä isuin .
PoistaOh, ihana. Minulla on syvä kiintymys hevosiin!
VastaaPoistaHevoset ovat viisaita ja uskollisia.
PoistaUpea Hurma, jonka muistolle myös runoratsusi laukka.
VastaaPoistaHurmasta olen täällä pakinoinut aikaisemmin ja nyt sopi kirjoittaa runokin.
PoistaOnnistunut kuva ja runosta välittyy aito kiintymys ja rakkaus hevoseen.
VastaaPoistaKiitos. Hevosilla oli voimakas ote mieleen ja mielen sopukoista nousivat muistot mieleen.
PoistaRuno ja kuva saa minut harmittelemaan, etten ole tutustnut vieläkään näihin jaloihin eläimiin paremmin.
VastaaPoistaMinulle hevosien jakso on ollut vain lapsuudessa. Nyt vain enää muistoissa.
PoistaHieno hevoskuva! PIdän paljon hevosista,ne ovat upeita eläimiä.
VastaaPoistaTotta, ne ovat uljaita ja upeita.
PoistaLempeä, kaunis muisto. Soljuu hyvin yhteen tekstin kanssa.
VastaaPoistaKiitos. Tällaista nousi mieleen Mannerin runon siivittämänä.
PoistaIhana runo ja kuva!
VastaaPoistaMau!
VastaaPoistaArvatenkin nauttimassa auringosta tuo hevonen.
Kissojen tapaan hevoset osaavat arvostaa hyvää auringonpaisetta.
Terveisin
Otto
ammattikissa
Kevätauringosta on mukava nauttia. Lämmittää hepan poskea sopivasti.
PoistaRajaton vapaus, joka villitsee jopa paikallaan pysyvän pellon - - liike ja pysähtyminen. Hallittu hurma - - rajat ja rakkaus, kurinalaisuus, elämänilo. Runosi herättämää tajunnanvirtaa. Hieno kuvallinen runo ja hieno kuva myös!
VastaaPoistaKiitos. Mukava, että runo sai tunteet laukkaamaan.
Poistahurmaa. hevonen. runo ja kuva.
VastaaPoista