torstai 7. helmikuuta 2013

Vähän ennen loppua

Jään alla vesi virtaa
kihelmöivän kylmänä
malttamattomana,
pian on aika lähteä
jää ritisee, railot kasvavat, ahdistaa.
Ajallaan jäät ryskyen katoavat
 menosuunnan taakse
sieltä ei ole paluuta
on vain loppu.

*********************



 
 

28 kommenttia:

  1. ahdistus välittyi ainakin mulle.. tuli ihan kylmät väreet! hieno.

    VastaaPoista
  2. Jäätkin odottavat kevättä. Tuo loppu oli jykevän pysäyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäät odottavat kevättä. Loppu häämöttää kevään edetessä.

      Poista
  3. Hyvä kuva ja runo, ne tukevat toisiaan hienosti! Sama tunnelma kummassakin. Onko kuva Aurajoesta Tuomiokirkon edestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva Aurajoesta on Tuomiokirkon sillalta otettu.
      Kiitos, jää on tunteita herättävä.

      Poista
  4. Tässä oli tosiaan kevään odotusta tässä runossa!
    Pidin paljon!
    Kohta ne 'halisten ukot' lähtevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kun asuimme Turussa aivan Aurajoen rannalla, seurasimme keväisin jäiden lähtöä. Ne lähtivät maaliskuun ja huhtikuun vaihteessa kohisten kohti merta.

      Poista
  5. Tunnistin myös tuon maiseman. Turkuhan se Tuomiokirkkosillan kohdalta. Noita rantoja pitkin on yhden jos toisenkin kerran kävelty. Hieno ja tunnelmallinen runo. Luin juuri Ulla-Lena Lundbergin kirjan Jää ja hiukan pelottavia noi jäät minusta ovat. Suosittelen muuten em. kirjaa. Alkuun päästyä ei lukemista voinut hetkeksikään jättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä rantoja minäkin kävelin ja ihastelin 12 vuotta.
      Olen kuullut kehuttavan tuota kirjaa. Pitääpä lukea.

      Poista
  6. Jotain tuttua kuvassa oli, totta tosiaan ja Turkuhan se siinä. Jäiden aika alkaa olla kohta lopuillaan ellei tule yllätystalvea ja tuo railokuva antoi ensimakua tulevasta. Mainiota yhdistää kaksi haastetta, tarkoituksellistako vai onnekas vahinko...?...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksella yhdistetty kaksi kärpästä yhdellä kertaa.
      Ehkäpä lukijat jaksavat kerralla enemmän kuvaa ja runoa.

      Poista
  7. Jäiden lähtöä on mielenkiintoista seurata, niin ja kevään koittamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäiden lähtö on aina yhtä juhlallista ja mahtavaa. Sitä katseltiin jo lapsena, kun asuttiin joen rannalla.

      Poista
  8. Jäiden loppua odotan hartaasi, antaa ryskyä!

    Turun muistojasi kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin, saa nähdä kuinka vaisusti Suntin jäät lähtevät.
      Selailin Turun muistoja. Tuntui, että siitä on jo niin pitkä aika.

      Poista
  9. Kohtalokasta kuin tuonelan virralla, vaikka Aurajoellako tässä ollaan? :)
    Kaunis kylmäinen kuva ja runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin ajattelin, kun katselin kuvaa. Tuollaista se väritön talven loppu on.

      Poista
  10. Kyllä olikin tosi mahtavan hieno ja pysäyttävä runo jäästä!
    Kohta sitä ei taas olekkaan missään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jäät lähtevät muutaman kuukauden päästä.

      Poista
  11. Runossa oikein aistii jään odotuksen ja voimienkeräämisen. Kuvakin on hieno mutta toisin kuin muut niin minusta siinä ei olla ihan vielä siinä pauhaavassa, ryskyvässä hetkessä, jota runo käsittelee. Kuvassa ollaan suvantovaiheessa, ehkä vielä horroksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuva on tosiaan kuukautta ennen jäiden lähtöä otettu, eli odotusvaiheessa ollaan.

      Poista
  12. "Vastustamaton voima kohtaa voittamattoman esteen", tuli mieleen tästä runosta ja kuvasta. Tuttu, muistoja herättävä maisema minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on suomalaista kansallismaisemaa.
      Hyvä vertaus jäidenlähdölle vastustamaton voittamaton.

      Poista
  13. Turun muistoja nuo minullakin - kauan on siitä, kun sieltä lähdin kotiseudulle takaisin

    VastaaPoista
  14. Jotenkin kolean kaunis yhdistelnä runo ja kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäiden aika näyttää kolealta ennen niiden lähtöä. Lähtö onkin juhlallinen.

      Poista