tiistai 15. helmikuuta 2011

Taidemuseon vankina

Sunnuntaina kävin tutustumassa Otto Mäkilän näyttelyyn Turun Taidemuseossa. Näyttely oli katsomisen arvoinen. En muistaakseni ole aikaisemmin nähnyt hänen töitään. Surrealistisia maalauksia ja myöhempään tuotantokauteen kuuluivat abstraktiset teokset. Pidin enemmän näistä viimeisistä.
 
Halusin kiertää myös muut näyttelysalit läpi. Creme de la Creme näyttely esittelee Suomen kultakauden (1880-1910) kerman mestariteoksia Turun Taidemuseon kokoelmista.  Teokset ovat jo tuttuja, mutta aina niiden äärelle kannattaa uudelleen syventyä.
Huomasin, että hissillä pääsee liikkumaan kerroksesta toiseen. Oikeastaan  minut houkutteli hissiauloihin rakennuksesta ulkoneva kuistimainen tila. Sieltä oli upeat näkymät Turun ylle. Kerrostasanteilla oli somistuksena viherkasveja. Kuvailin maisemia kaikessa rauhassa. Ajoin hissillä ylös.

Päätin pujahtaa ylimmästä kerroksen hissiaulasta takaisin  päärakennuksen. Se ei ollut ollenkaan mahdollista. Olin vankina hissiaulassa. Odottelin sisääntulevia, että voisin syöksyä avautuvan oven raosta sisään. Ketään ei kuitenkaan kuulunut enkä nähnyt ovilasien takaa ketään näyttelytilassakaan. Pienoinen pakokauhu valtasi minut. Kuvittelin jo, että yövyn hississä ja odotan aamua. Tai huudan kovaa jospa joku kuulee. Yöpyminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Minua epäiltäisiin taidemuseovarkaaksi enkä löytäisi uskottavaa selitystä.   

Otin lisää kuvia. Ajelin hissillä joka kerrokseen, sama juttu ovet olivat lukossa. Viimein päräytin pohjakerrokseen. Se oli uhkarohkeaa, jos sieltä löytyisin niin  murtovaras olisin taatusti muiden silmissä. Käteni jo hikosivat.  Kuulin lasten ääniä kerrosta ylempää, joten nousin hissillä sinne. Isä kahden pienen tyttären kanssa tuli hissiin, josta poistuin kohti ovea. Se oli juuri loksahtamassa kiinni, sain jalkani väliin ja työnnyin pääaulatilaan. Vilkaisin vahtimestaria, huomasin, että hän katseli minua epäluuloisesti. Jatkoin matkaani portaita seuraavaan kerrokseen ja syvennyin kultakauden maalausten  kansallismaisemiin. Rentouduin lehmihaassa koivikkometsässä ja pysähdyin lumiseen Kolin maisemaan
.
Vähän ennen kansallismaisemia ihastelin vankina hissiaulaan avautuvaa lumista Turku-maisemaa.
Useimmat teistä tietävät, että Taidemuseo sijaitsee korkealla mäellä. Liukkaalla kelillä sinne on kiivettävä varovasti. Takaisin tullessa viettävää rinnettä on varottava vieläkin enemmän. Tein niin, mutta aivan viimeisillä metreillä juuri ennen autoa luiskahdin nurin. Tämäkin vielä, olisin voinut murtaa sääriluuni. Onni oli matkassa ei käynyt kuinkaan. Tulisi jo kevät ja sulaisivat kadut ei tätä jännittämistä enää jaksa.

21 kommenttia:

  1. Olipa sinulla jännittävä kulttuurimatka. Onneksi säästyit pahemmilta vammoilta. Kivoja kuvia Turusta. :)

    VastaaPoista
  2. Kulttuuri voi välillä olla pelottavaa...!

    VastaaPoista
  3. Sulla olikin oikea seikkailua, suosittelen Mr Beam taidemuseo seikkailua :)

    Heh, Susun kommentti oli mainio! Kulttuuri voi välillä olla pelottavaa...!

    VastaaPoista
  4. Huh mikä hissiseikkailu. En kyllä ymmärrä miten sinne on voitu järjestää sellaiset hissit joihin pääsee, mutta joista ei pääse pois?!
    JA eikö ole harmi, että juuri missään ei saa teoksia enää kuvata! Olisi kiva pysähtyä nyt täällä blogissasikin kesäiseen lehmihakaan, ja ihailla kansallismaisemaa. Ei olisi taiteilijalta ainakaan pois.

    Hyvä ettei käynyt kummemmin kaatuessa. On nyt tosiaan varottava, joka askeleella, jokaisen.

    VastaaPoista
  5. Sait hienoja kuvia! Tässä kulttuuriseikkailussa olisin halunnut olla mukana:)

    VastaaPoista
  6. Oijoi sentään, tuskanhiki nousi minulla pintaan kun mietin, pääsetkö hissistä lainkaan ulos. Ei ihme, että hissikammo saattaa syntyä, vaikket ilmeisesti siitä kärsi. (Minun kahdella sisarellani hissifobia on eivätkä he kykene Puijon torniinkaan hissillä hurauttamaan.)
    Loppu hyvin, kaikki hyvin ja hienoja Turku-kuvia meille seikkailusi tuloksena esittelet.

    VastaaPoista
  7. Jännittävä kulttuuripläjäys, sillä elin mukanasi niin, että vatsa oli ihan sykkyrällä. Hengähdin helpotuksesta kun pääsit ulos.

    Onneksi et kaatuessasi loukannut itseäsi.

    VastaaPoista
  8. Kulttuuririennoissa piilee vaaransa ja viehätyksensä.

    VastaaPoista
  9. Unelma,
    Joskus jännitys on plussaa, mutta vasta jälkeenpäin.

    SusuPetal,
    Tämä oli jo lähellä jännäriä.

    Ari,
    Onko hänkin seikkailut taidemuseossa.
    Pitää seuraavalla kerralla pyytää vahtimestarilta opastusta, miten hissiaulasta pääsee ulos.

    Niin oli.

    Kutuharju,
    Nyt kun sanoit tuosta kuvaamisesta, en muista oliko siellä kamerakieltokyltit ellei, niin ainakin vahdit olisivat koputtaneet olkapäälle.

    Jäisten katujen jännitys saisi jo loppua.

    Famu falsetissa,
    Minullakin olisi ollut mukavampaa kun ei olisi yksin tarvinnut olla.

    Lastu,
    Pääsin hissistä kyllä ulos, mutta en enää päässyt ns hissin aulatilasta päärakennukseen, paitsi sinne kellariin.

    kaanon,
    Kiitos myötäelämisestä. Pitihän tällainen seikkailu kaatumiseen päättyä.

    aimarii,
    Totta, mutta mukavat muistot jäävät.

    VastaaPoista
  10. Liukkaat mäet ovat vaarallisia. Eilisessä Ilta-Sanomissa oli iso juttu, kun Risto Autio oli loukannut itsensä kaatuessaan liukkaalla eikä kukaan tullut auttamaan, vaikka mies huusi apua. Pelottavaa! Pelottavaa olisi myös jäädä loukkuun hissiaulaan. Onneksi selvisit molemmista tilanteista.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen postaus. Taidemuseo on ilmeisesti paljon muuttunut siitä, kun siellä viimeksi kävin.

    VastaaPoista
  12. Että taidenäyttelyssäkin käynti voi sitten olla jännittävää ja vielä vaarallistakin. Mutta hienoja kuvia palkinnoksi. Ja onneksi lopussa kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  13. Taide, jännitys ja upeat maisemat samassa paketissa - olipas oikein tehokas kierros.
    Jo pelkkä vessaan jumittuminen on kamalaa, saati sitten tuolla lailla hissiin.
    Huh.

    VastaaPoista
  14. Olipa ihana seurata tätä jännittävää kulttuurimatkaasi! Rakennus jo itsessään herätti myönteistä mielenkiintoa.

    VastaaPoista
  15. huh, olipahan aikamoinen seikkailu! Kummallista ylipäänsä, että hissiaulassa on ovet lukossa. miksei ne voi olla auki että muutkin löytäisivät nuo ihanat Turun kattomaisemat. onneksi pääsit pois sieltä kumminkin!

    siitä monitoimikoneesta, laitan sinulle sähköpostia. :)

    aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  16. Ina,
    Kaltevat jäiset pinnat ovat kohtalokkaita, juuri sellaisessa paikassa on kaatunut ja murtanut sääriluuni. Tästä on jäänyt ikuinen kammo jäätä kohtaan.

    Miranda,
    Remontti kesti vuoden kaksi, mutta nyt on kaikki entisöity (onneksi) kuntoon. Se on hieno rakennus portaineen sekä ulkoa että sisältä.
    Tuo hissilasikko on rakennettu ulkopuolelle myöhemmin.

    Sirokko,
    Jäi ainakin mieleen.... silloin kun Otto Mäkilän näyttelyssä kävin...

    Mk,
    Vessaan en ole vielä jumittunutkaan. Se olisi kamala kokemus, varsinkin jos paikka on sulkenut jo ovensa.
    Tehokas käynti oli kyllä.

    Rita,
    Kun Turussa käy, kannattaa kiertää myös Taidemuseo ja sen ympärillä oleva puisto - kauniit näkymät myös yli kaupungin taiteen lisäksi.

    laura,
    Sisään aulaan pääsin, mutta en ainakaan huomannut mistä olisin saanut ovet auki.
    Käyn lukemassa s-postin.

    VastaaPoista
  17. Olipa sinulla hurja seikkailu taidemuseossa.Kaunis muuten tuo rakennus ja kiinnostavalta kuulostava näyttely:-)

    VastaaPoista
  18. Erittäin kaunis blogi ja kauniita kuvia;)) Ystävällisin terveisin, **

    VastaaPoista
  19. Yaelian,
    Näyttelyt olivat ihan mukavat. Pieni jännitys oli lisäpiriste.

    Ilove Ski Jumping,
    Kiitos.

    VastaaPoista
  20. :-) Samaan ansaan minäkin kävelin kesällä.. Yllätyksiä oli joka kulman takana ja yksi yllätys oli se, että jouduin elokuvaan osalliseksi. Oli hiirrveetä katsoa itseään valkokankaalta!
    Paikkana korkealla mäellä, ei kyllä ole ajateltu että kuka jaksaa kiivetä sen mäen ylös!
    Uuvahdin ja minut piti hakea autolla torille.

    VastaaPoista
  21. Anna,
    Taidemuseossa voi tosiaan tulla yllätetyksi tai yllättyä.
    Näin liukkailla keleillä kiipeäminen mäelle on kohtalokasta ellei pidä varaansa.
    Onneksi pääsit autokyydillä alas.

    VastaaPoista