Lakritsin hurmaa

Jo kauan sitten Hilkka rakastui lakritsiin. Työviikon jälkeen perjantaisin oli usein pieni onnen hetki, jolloin Hilkka käpertyi  minttulakritsien kanssa sohvan nurkkaan ja avasi sisustuslehden, unelmoi ja nautti. Raskaan työpäivän jälkeen on nautinnollista rentoutua kevyesti, oli Hilkan tapana perustella näitä hetkiä.
Vuodet kuluivat ja lakritsi piti pintansa. Se oli  turhan tarpeellinen herkku, josta Hilkka ei halunnut luopua. Onnen hetkiä kruunasivat klassikoksi muodostuneet minttulakut. Vaihtelu virkistää, Hilkka vaihtoi joskus täytelakuihin, niiden piti olla juuri sitä oikeaa merkkiä. Samoin pehmeä musta lakritsi kelpasi vain juuri siltä tehtaalta, joka valmisti pehmeintä ja juuri sopivan makeaa. Jossain vaiheessa tulivat salmiakit ja salmiakkisuklaa. Se melkein syrjäytti minttulakritsin. Automatkoilla oli hyvä imeskellä lakritsipastilleja sokeritonta Sisua ja tervaleijonaa.

Jouluna Hilkka nautti salmiakkisuklaasta, tavallinen suklaa ja konvehdit olivat liian makeita. Suklaa ei koskaan korvannut lakritsia. Sinäkin jouluna lakritsisuklaata kului rasiallisia. Hilkka säästi osan vielä tammikuulle ikään kuin joulumuistoksi. Myöhemmin iski huono omatunto, kilojakin oli kertynyt lisää. Hilkka päätti siirtyä vain pastilleihin. Ne jotenkin veivät näläntunteen ja Hilkasta tuntui, että ainakin muutama kilo väheni pastillien avulla.

Vaikka kaikki tuntui olevan hallinnassa, Hilkka tunsi kuitenkin olonsa huonovointiseksi.  Sydänalassa oli painostava tunne, olo oli voimaton ja välillä huimasi.  Sitten koitti se yö, jolloin Hilkka oli ahdistunut,  rinnasta puristi ja sydän hakkasi. Hilkka ei saanut unta, hänestä tuntui jo niin pahalta, että hän mietti  selviänkö  tästä aamuun asti. Ennen aamua hän lähti ensiapuun. Valvontahuoneessa otettiin sydänfilmit, mitattiin verenpaine. Hupsis, verenpaine huiteli korkealla pitkästi yli 200.  Hilkka lähetettiin röngteniin, otettiin verikokeet ja annettiin pistos. Hilkka oli valvonnassa, vähitellen verenpaine laski normaaliin.

Lääkäri saapui Hilkan luokse.  Mitään ei ole löydetty, olette perusterve eikä teillä ole mitään lääkitystä. Verenpaineen nousu tuntuu mysteeriltä. Mitä olette syöneet. Hilkka kertoi, että ihan tavallista ruokaa ei mitään erikoista. Oletteko syöneet lakritsia, Hilkka kuuli lääkärin kysyvän. En nyt, mutta joulun aikaan. Lakritsi voi vaikuttaa viikkojen päästäkin verenpaineeseen, luultavasti tässä on syy, sanoi lääkäri  ja jatkoi. En anna nyt mitään lääkitystä, mutta seuratkaa verenpainetta ja jos jotain ilmenee ottakaa lääkäriin yhteyttä. Älkää syökö enää lakritsia.

Kotona Hilkka muisti pastillit, hän oli unohtanut kertoa niistä. Muutaman päivän päästä Hilkka sai kirjallisen raportin käynnistään. Tulokset olivat normaalit, Hilkka oli terve. Hän tunsi kiitollisena lakritsia kohtaan itsensä etuoikeutetun onnelliseksi.    

********
Pakinaperjantai 222. haaste =
Onni - tarkoitus ja merkityksellisyys