Liisa rakastui hyvin nuorena Ismoon. Ensin he tapasivat salaa. Ismo haki Liisan pitkille moottoripyöräretkille. Luonnon keskellä he olivat onnelliset rakastavaiset. Muut ihmiset mielipiteineen eivät tunkeneet heidän hetkiinsä. Molemmat kokivat olevansa kuin luodut toisilleen. He suunnittelivat yhteistä tulevaisuuttaan.
Kaikki ei ollutkaan itsestään selvää. Liisa oli köyhän työläisperheen tyttö, Ismo vauraan talon poika. Vanhojen perinteiden mukaan he eivät olleet sopivia toisilleen. Molemmat tiesivät sen. Siitä huolimatta he halusivat murtaa tuon perinteen.
Sitten tapahtui se, mitä muut halusivat. Ismo matkusti kauas Australiaan sukulaisten luo. Ensin sanottiin, Ismo tulee takaisin. Liisa elätteli toivoa odottaen. Ismo ei tullut takaisin.
Liisa ei löytänyt uutta kumppania, Ismon veroista. Hän jatkoi elämäänsä yksin. Rakkauden myötä katosi onnellisuus ja elämänhalu. Päivät olivat toistensa kaltaisia. Elämässä ei ollut enää tarkoitusta, päämäärää. Liisa kysyi itseltään, miksi minun pitäisi elää. Kukaan ei vastannut hänelle. Rakastiko häntä kukaan.
Liisa ratkaisi elämänsä kulun. Hän halusi nukkua pois tästä maailmasta, hiljaa ja huomaamatta.
*******
Pakinaperjantai 219. haaste = onni - ihmissuhteet
Oi miten surullista, kamalaa..
VastaaPoistaRakkaus on meissä kaikissa.
Ei ole välttämätöntä saada sitä parisuhteen kautta.. maailma on täynnä rakkautta, jos vain avaamme itsemme sille..=)
Rakastuminen on kemiallinen häiriö aivoissa :)
VastaaPoistaHarmillista jäädä haikailemaan nuoruudenrakkaden perään ja synkistää sillä elämänsä. Ei todellisen rakkauden pitäisi tuollaista saada aikaiseksi.
VastaaPoistaKävin itse aikoinani musertavalta tuntuvan pettymyksen parisuhteessamme. Onnettomana kuvittelin, että jäin osattomaksi rakkautta ja kaikesta ulkopuoliseksi - olen kykenemätön rakastamaan ja saamaan sitä. Mieli kävi pohjamutia myöten. Samalla koin kuitenkin ihmeellistä vapautumista ja sen myötä aloin tunnistaa iloa ja valtavaa rakkauden tunnetta itse älämää kohtaan. Symbioosin säkyminen ja eheytyminen? Kehitysvaihe joka jokaisen pitäisi jo lapsuudessaan ja aikuisiässä rakastumisen jälkeen läpi käydä. Rakkauutta syntyy rakkaudesta, uskon ja lapsena saamamme rakkaus tekee meistä itsestämme kykeneviä rakkauteen.
Sanonta, rakkaus on ikuista, tuntuu minusta hyvin todelta. Sitä ei kukaan meiltä voi ottaa pois.
Miten surullinen tarina! Rakkaus on niin tärkeää,monissa muodoissa.
VastaaPoista"Joku josta välittää".
VastaaPoistaSurullinen tarina ja valitettavasti tuollaista tapahtuu, jos ajattelee rakkauden olevan riippuvainen toisesta ihmisestä, niin silloin myös onni tuntuu katoavan sen toisen ihmisen myötä.
VastaaPoistahanne,
VastaaPoistaJoskus ei kaikki pääty onnellisesti. Rakkaus menee eikä uutta löydy.
Rakkautta on todella muutoinkin kuin parisuhteessa. Tässä vain yksi esimerkki
Kunpa taitaisimme rakkautta jakaa paremmin eli Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Sekin voi olla vaikeaa. Helposti valikoidaan.
Ari,
Voi se häiriökin olla, mutta ennen kaikkea se on voimakas tunne, joka vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Tässä oli esimerkki parisuhteesta
Rita,
Rakkaus ei sitä saa aikaan, vaan rakkauden puute. Sehän lamaannuttaa.
Kuvasti rakkauden tuoman onnellisuuden hyvin. Se on juuri noin.
Rakkaus on hyvin laaja käsite, ensiopit saamme lapsuudessa.
Ja se on ikuista.
Yaelian,
Ilman rakkautta maailma olisi vielä kylmempi paikka elää ja me onnettomia.
isopeikko,
Jokaisella pitäisi olla joku josta välittää tai joku joka välittää. Se ei todellakaan ole itsestään selvyys. Enkä tarkoita onnetonta rakkaussuhdetta, joka tässä oli esimerkkinä rakkauden katoamisesta.
itkupilli,
Avioerot lisääntyvät, ihmisiä jätetään yksin, jopa lapsia. Rakkaudettomuus lisääntyy ja sen myötä haihtuu onni, onnellisuus.
sepä oli surullista elämän tuhlausta
VastaaPoistaRakkaus on niin voimallinen tunnetila, ettei sitä kaikki kestä.Ilman rakkautta elämä ei ole elämisenarvoista. Rakkautta erilaisiin kohteisiin on niin paljon, ettei yksi kohde saisi jäädä hallitsevaksi, kuten tarinassasi kävi, se tuhoaa.
VastaaPoistaSurullista :(
VastaaPoistaHannele,
VastaaPoistaOsuvasti sanottu
Zilga,
Jos ympäristö ei tue, elämä on yksinäistä, on selviäminen lähes mahdotonta - tässä tapauksessa.
Olen miettinyt tätä kohtaloa, itse olin kaukana enkä tiennyt auttaa ajoissa.
Rakkauden voima tunteena on suuri ja vahva. Se on onnellisuuden peruskivi.
Elisa,
Surulliselta kuulostaa, tämä oli yksi ratkaisu.
Surullista, suuri rakkaus, suuri pettymys. Kaikki eivät kestä, syitä on varmaan monia, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaSurullista...
VastaaPoistaIhana kuva : )
Surullinen tarina ja mitä tästä opimme..Rakkaus on pitkämielinen
VastaaPoistaei kadehdi,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,siinä Rakkautta vähän♥
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Ammottava tyhjyys, urullinen tarina.
VastaaPoistaEnnen oli paljon vaikeampaa kahden eri taustoista tulevan solmia avioliitto, vaikka rakkautta olisi ollut kuinka. Onneksi nykyaika on tässä mielessä tasa-arvoisempi... hm, vai onko sittenkään, syvimmiltään.
VastaaPoistaSanotaan, että rakkaus saattaa olla myös pakkomielle jonka valtaan voi jäädä. Liisa ei päässyt rakkaudestaan irti muuta kuin traagisella tavalla. Luopui elämästään jossa ei mitään mieltä eikä arvoa enää nähnyt.
Rakkaus voi siis olla myös hyvin vaarallista kuten kerroit tarinassasi. Ehkä Liisan rakkaudessa oli onnettomuutena se, että hän menetti rakastettunsa lisäksi toivon sosiaalisesta noususta arvostettuun asemaan. Oliko se siis sittenkään vilpitöntä rakkautta, joka voi monesti eron jälkeen hioutua timantiksi, voihan ihminen löytää elämälleen uuden suunnan ja ihmisenä olemisen onnen.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaUlkopuolisen on vaikea ymmärtää, ehkä syystä, että lähtökohdat ja sosiaalinen elämänpiiri ovat erilaiset.
sariw,
Kiitos.
Tansku,
Juuri niin, sitä se rakkaus on.
Samaa sinulle.
Mirjam,
Siltä hänestä täytyi tuntua.
Lastu,
Muutama vuosikymmen sitten taustoilla on merkitystä rakkaudessakin. Voimakkaat vanhemmat sanelivat liikaa.
Ehkä Liisa takertui suhteeseen eikä päässyt siitä ulos, hän ei saanut tukea oli yksin.
Hymyilevä eläkeläinen,
Voimakas tunne sekoitti Liisan ja ehkä katkaisi siteitä lähipiiriin, josta olisi ollut apua.
Voi kamala, miten onnettomaan ratkaisuun päätyi Liisan tie. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi sisältää kaki käskyä: myös itseään pitää rakastaa. Itseään pitää rakastaa niin paljon, että jaksaa antaa itselleen mahdollisuuden. Elämä kantaa kuitenkin, vaikka joskus ottaa oman aikansa ennenkuin sen tajuaa.
VastaaPoistaIna,
VastaaPoistaJuuri niin.
Vahvat kestävät ja heikotkin, jos ympärillä on lähimmäisiä.
Täälläkin Liisa. Itsensä rakastaminen ja itselleen anteeksiantaminen voivat olla juuri niitä vaikeimpia asioita.
VastaaPoistaEnnen nuo säätyerot aiheuttivat paljon murhetta. Sinä joutui silloin rakkauskin koetukselle.
VastaaPoistaSurullista semmoinen oli. Surullinen oli tarinasikin.
Surullista, että Liisalle kävi noin ikävästi.
VastaaPoistaMinunkin yhden sukulaiseni sulho lähetettiin Ameriikkaan, haluttiin nuoret erottaa.
Onneksi sukulaiseni kuitenkin löysi onnen uuden kumppanin rinnalla ja he elivät onnellisina yhdessä kuolemaan asti.
Liisa,
VastaaPoistaJust niin se on.
aimarii,
Ennen oli tosiaan vanhemmilla sanomista seurustelukumppanista, voi olla vieläkin.
Yksinäisyys yksin jätettynä on kohtalokasta ja sen koki Liisa.
Unelma,
Totta ennen matkustettiin jos ei Ruotsiin, niin sitten kauemmaksikin.
Kovin surullinen tarina.
VastaaPoistaJoskus rakkaus voi saada aikaan tragedian.
VastaaPoistaItse uskon, että mikä tahansa rakkaus (ei vain miehen ja naisen välinen) riittää kunhan on rakkautta. Ilman parisuhdettakin voi olla onnellinen.
Miranda,
VastaaPoistaSurullisia tarinoita mahtuu aina iloisten joukkoon.
Elegia,
Rakkaus on paljon muutakin kuin vain parisuhderakkaus.
Yksinäisyys johtuu usein rakkaudettomuudesta.