Kuljen vieraassa maassa,
en kuulu tänne.
Jokaisella on omansa,
maa, kulttuuri, kieli.
Jakarandat kukkivat kuin sade
siniset terälehdet leijuvat kaduille.
Rukouskutsun kimeä huuto kiirii minareetista
sen vire kaikuu oudolta korviini.
Jokaisella on omansa,
maa, kulttuuri, kieli.
Jakarandat kukkivat kuin sade
siniset terälehdet leijuvat kaduille.
Rukouskutsun kimeä huuto kiirii minareetista
sen vire kaikuu oudolta korviini.
Kenkienkiillottaja, pieni poika
ojentaa käden kohti ruokalautasta.
Viereisen pöydän äiti lapsineen
taittaa pizzaa pojan käteen.
Basaarissa sekoittuvat mausteiden,
Viereisen pöydän äiti lapsineen
taittaa pizzaa pojan käteen.
Basaarissa sekoittuvat mausteiden,
vehnäleivän, nahan, argonöljyn tuoksut.
Pehmeälle rantahiekalle keinuvat siniset aallot.
Pehmeälle rantahiekalle keinuvat siniset aallot.
Aurinko ei lepää päivällä.
Outojen ovien takana jatkuu muiden elämä.
Outojen ovien takana jatkuu muiden elämä.
*****
Maailma on täynnä outoja ovia, kun lähtee pois kotoa. Mitä kauemmaksi kulkee, mitä pidempään, sitä tottuneemmaksi tulee, outojen ovien aukaisu ei pelota.
VastaaPoistaPala maailmaa runossasi, kuvassasi.
Visuaalinen runosi tuoksuineen ja äänineen saa kuvan levittäytymään rajojensa yli.
VastaaPoistaJakarandat ja sininen laatta viittaa portugaliin tai muuten vaan sinne päin... tai sellainen ovi tästä aukeni.
VastaaPoistaEi tainnutkaan olla Puijon torni Kuopiosta :D
VastaaPoistaOutoja ovia maailmalla avatessaan saa paljon uutta ajattelemisen aihetta. Paljon silmien eteen avautuu kaunista, paljon vähemmän kaunista.
VastaaPoistaKauniita mietteitä ovat Marokon muistot sinussa herättäneet.Ja kuva on kaunis myös.
VastaaPoistaNoihin mietteisiin ja kuvaan on ihana sukeltaa tämmöisenä pakkasiltana. Minulla heräsi matkakuume :)
VastaaPoistaIhanaa eksotiikkaa ja mystistä tunnelmaa, sekä runossa että kuvassa.
VastaaPoistaOlipa hieno runo outojen ovien tuolta puolen.
VastaaPoistaOutojen ovien takana jatkuu outojen ihmisten elämä..
VastaaPoistaMarraskesh? Vai joku muu... outoa. Ja runo avaa oven vieraaseen kulttuuriin...
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaMaailmalla edessä tuntematon, palatessa jo tottuneempi seuraavalle matkalle.
Marjattah,
Lyhyt matkakertomus kuvien takaa.
isopeikko,
Mentiin vielä kauemmaksi, Euroopasta Afriikkaan Marokkoon ja Marrakeshiin.
Silloin kukkivat jakarandat ja katukivetykset olivat sinisenä kukkien terälehdistä.
Tapsu,
Puijon tornista ei kuuluu rukouskutsujen huudot.
aimarii,
Se on totta, jotta näkisi kauneuden pitää kokea rumuus.
Yaelian,
Muistit hyvin. Se oli mukava matkakokemus.
Marie,
Arvaa onko minulla, katselen jo miten lämmintä Euroopan etelässä on.
itkupilli,
Se maa oli minulle eksoottinen.
Zilga,
Yritin mahduttaa siihen paljon tapahtunutta.
Ari,
Elämä jatkuu sielläkin ja kuningas on edelleen valtaistuimellaan.
Reija,
Marrakesh, siellä käytiin.
Arleena, olit tavoittanut hienosti ulkopuolisen tarkkailijan unenomaisen, ehkä hieman kaikesta oudosta, äänistä, mausteiden tuoksusta, kuumuudesta...huumaantuneen tunnelman.
VastaaPoistaOudoilla ovilla ja vierailla kaduilla. Matkustaminen avartaa ja avaa uusia ovia. :)
VastaaPoistaIslamilaisessa maassa on omanlaisensa tavat - minareetista rukouskutsut ja moskeijojen rukoushetket ja monet basaarit, torit - rikkaat ja köyhät!
VastaaPoistaTodella hieno kirjoitus!!
VastaaPoistaUlkopuolisena, kieltä ymmärtämättömänä aistit avautuvat tavallista enemmän näkemään, kuulemaan, haistamaan. Hienosti sait sen välitettyä myös lukijalle, minullekin jonka aistit jo ovat tuohon turtuneet.
VastaaPoistaIstahdin tuohon ympyrään hetkeksi aistimaan tunnelmaa, kuuntelin runoasi... ja menin tuohon torniin...
VastaaPoistaTottapa turiset, jännä kuva ja oudot on ovet, hieno runo.
VastaaPoistaRunon ja kuvan maailma avaa oven käsinkosketeltavaksi sinne missä en ole koskaan käynyt.
VastaaPoistaMutta vierauden tunne jo kotimaassa voi yllättää lapsuutensa maisemiin juurtuneen, hänet joka ei halua muualla elää kuin siellä missä kaiken ensi kertaa koki - kasvun ihmeen.
Kontrastin voimaa on runossani, kuvassasi. Väkevä.
Leena Lumi,
VastaaPoistaKiitos sanoistasi. Lyhyt matkakertomus, jossa muistelin matkan.
kipi,
Niin se todella tekee.
pappilan mummo,
Erilaisuus kiehtoo ja avartaa, on mukava palata aina takaisin kotiin.
Malia,
Kiitos.
Sirokko,
Se on totta, aistien avulla piirtyvät kokemukset mieleen.
kiirepakolainen,
Tornin juurelle minäkin kuljin. En sisälle ovesta, en olisi päässytkään.
aino,
Kiitos.
Lastu,
Vieras omalla maallaan on tuttu tunne myös, mutta ne lapsuuden maisemat ovat aina yhtä tutut.
Kiitos.
Pitäisi elää maassa maan tavalla, mutta ei se helppoa ole. On paljon pakolaisia ja muita maahanmuuttajia, joille ajatus ei ole tuttu. Matkailijan on helppo ihmetellä ja ihastella erilaista kulttuuria, kun voi sitten taas palata tuttuun ja turvalliseen.
VastaaPoistaSanoillasi on hyvä rytmi. Se tempaisee mukaansa ja näyttää kaiken. Hyvä!
Tässä runossa on vahvaa tunnelmaa.
VastaaPoistaJa muistutus siitä että vaikka ovet, ja se mitä niiden takaa löytyy, on outoa, se on arvokasta elämää juuri heille.
Leijonnainen,
VastaaPoistaMaahanmuuttajille sopeutuminen maan tapoihin on usein vaikeaa. Mutta se on välttämätöntä kuitenkin omat juuret ja kulttuuri säilyttäen.
Matkailija saa olla vain tarkkailija ja palata taas tyytyväisenä omien ovien taakse.
Kiitos kommentista.
Mk,
Kiitos, arvioit hienosti runoa, arvostan sanojasi.
Marrakeshista! Oma kuvani oli matkalta sinne.
VastaaPoistaOuto voi tuntua myös oudon kotoisaltakin.
Sait lukijan katselijan asemaan, tuntien tuoksut ja elämän. Näinhän se on, välillä kuuluu joukkoon, välillä on katselijan asemassa. Molemmat tilanteet vahvistavat, että olemme kuitenkin yhtä tässä maailmassa, samat toiveet ja tunteet.
VastaaPoistaHirilii,
VastaaPoistaSamoja polkuja olemme kulkeneet.
Totta, sopeutuminen tuo oudonkin tutuksi.
kaari3,
Juuri niin olemme samassa maailmassa, elämme eri tavoin, mutta sama on matka.
Rohkein uteliain mielin on ilo avata outoja ovia.....jotka muuttuvat tutuiksi. Kiehtova runoilu.
VastaaPoistaLiplatus,
VastaaPoistaKiitos.
Kunpa olisi humaani maailmankansalainen, eikä tälläinen kuin minä.....
VastaaPoistaTuossahan oli kokonainen matka.
VastaaPoistaKaikki uusi on outoa, mutta joskus tuttu
VastaaPoista