Logomossa

Sunnuntaina ajelin Logomoon yhteen Turku-Åbo2011  taidetapahtumapaikoista
Aloitin taidetapahtuman maailmankuulusta homoeroottisesta retrospektiivisestä Tom of Finland-näyttelystä. Taitavasti luodut teokset  hämmensivät ensin, mutta niihin tottui. Tosin ihmisruumiin kaikki elimet eivät olleet mielestäni oikeassa mittakaavassa. Mutta en antanut sen häiritä. Ainutkertainen tapa tutustua tähän taiteenhaaraan. Kuvaa ei nyt ole Touko Laaksosen teoksista.
Seuraavana pujahdin Liisa Ihmemaassa-maailmaan, josta on otsikon kuva. Tämä nykyvalokuvanäyttely on suurin Suomessa nähty. Näyttelyssä on 31 taiteilijan teoksia, joista 18 on suomalaisia.

Pysähdyn tuntemattoman ruhtinaan kuvan eteen ja hän jää mieleeni tuntemattomaksi, koska kasvot on peitetty.

Pakkasen henkäykset leijuivat tämän kuvan hyisessä, mutta arkisen kauniissa tunnelmassa. Kastelukannut voisivat olla näin kauniita jääkukkien somistamina.

Tämä valokuvateos pysäytti minut heti. Kukkien sadunomainen kauneus ei jätä kylmäksi. Tähän huoneeseen oli katettu notkuva herkkupöytä. Monista annoksista tunnistin lapsuuden leikkien menut. Juuri samoin valmistimme ruokaa lehdistä, kivistä, kävyistä, heinistä, kukista ..... kauan sitten lapsina kuin Liisa. Turhaan ei näyttelyä kuvata sanoin arkea ja fantasiaa, sitä tämä on, mielikuvituksellista retkeilyä.

Atelieri O Haapalan pikkiriikkisessä ateljeessa aika pyörähti 1800-luvulle. Kuvat olivat nykyaikaa, mutta kuvien käsittely ja esille pano kuin silloin lähes 200 vuotta sitten. Valokuvataiteilijat Marko Melander ja Saara Salmi olivat taiteilleet nämä valokuvateokset.

Seuraavaksi etsin Kiasman näyttelyä Missä on missä ? Ensin luulin, että kyseessä on Kiasman vihreistä muovituoleista koottu installaatio. Ne nimittäin osuivat jo oviaukosta silmääni. Kaivoin jo kameraani esille kuvatakseni nämä tyhjät vihreät tuolit. Mutta uteliaisuus voitti ja lähdin kulkemaan kuvassa näkyvää kapeaa käytävää pitkin, käännyin kulmasta ja törmäsin umpikujaan. Missä on missä - hapuilin mustaa verhoa ja se avautui pimeään huoneeseen.

Laahustin pimeässä varovasti etten olisi kompastunut mihinkään taideteokseen. Etualalla häämötti pari ihmishahmoa penkillä. Kuljin kohti valoviirua. Ja pimeässä loisti pinkki Eija-Liisa Ahtilan mediateos, valkokankaalle projektorilla lähetetty kuvateos. Se huojui ja liikkui, on maailmankuulu ja kai ihan ensiesityksenä täällä. Tunnustan, en ymmärrä video- ja mediataidetta. Miksi taiteilijan teosta ei voi asettaa taulun lailla seinälle valoon, jossa sitä saa ihastella ja katsella rauhassa hyvässä valossa ?  Tämä yksi teos  oli Kiasman osuus tässä näyttelyssä, apeassa isossa salissa, jonka keskellä oli musta pimeä teltta mediataiteelle.

Seuraavana pysähdyin Jalkapallonäyttelyyn, en ole jalkapallofriikki. Kiersin Tuli on irti - näyttelyn  Sitten kahville. Luomukahvi oli todella hyvää ja Turku-leivos yhtä hyvää.  SIS Deli + Cafe Logomo on todella taidokkaasti sisustettu kuin taideteos. Sisustuksen on suunnitellut saksalainen Tobias Rehberger yhdessä Artekin kanssa. Miksi meillä ei ole enemmän tällaisia kahvilasisustuksia.
Seuraavaksi menen ehkä Tampereelle.