Minullakin on tuollainen rakas tienhaara. Siinä vieläpä lukee tyttönimeni. En ole koskaan asunut siellä, mutta tunnen silti että olen jotenkin sieltä kotoisin, jos mistään.
Minä sitten tykkään noista 'maitolavapysäkeistä'! Hienosti sanottu, minullakin on tuollainen herättävä tienhaara josta kääntyissä lähtevät muistot kasvamaan.
Sirokko, Tuo pömpeli muistuttaa maitolaituria, mutta se on pysäkin suojakatos. Tosi mukava , että tyyli on entisten maitolavojen. Niitäkin olisi pitänyt kuvata aikoinaan, nyt ne vanhat ovat jo hävinneet.
Paula, Luulisin, että meillä, jotka olemme muuttaneet lapsuudenmaisemista, on muistoissa rakkaimpia tuo kotitienhaara.
aimarii, Se on jännä miten muistot lähtevät vierimään kuvan tai paikan perusteella. Tuli taas niin monta muistoa.
Hippokampustaja, Kiitos.
pappilan mummo, Niin onkin. Se säilyy aina muistoissa.
Areleenalle, oikein hyvää ystävänpäivää...;) Kiitos että olet ystäväni täällä blogimaailmassa ja kiitos kaikista ihanista ruokaohjeista joita olen sinulta saanut. Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa kehossa.
Minullakin on tuollainen rakas tienhaara. Siinä vieläpä lukee tyttönimeni. En ole koskaan asunut siellä, mutta tunnen silti että olen jotenkin sieltä kotoisin, jos mistään.
VastaaPoistamiolann,
VastaaPoistaSe on hauska sattuma. OLet varmaan kääntynyt tuolle tielle usein ja katsonut, mitä tien "takana" on.
Minä sitten tykkään noista 'maitolavapysäkeistä'!
VastaaPoistaHienosti sanottu, minullakin on tuollainen herättävä tienhaara josta kääntyissä lähtevät muistot kasvamaan.
minulla on Suomessa myös rakas tienhaara maitolavoineen. hieno kuva.
VastaaPoistaMinullakin on vastaavanlainen tienmutka ja maitolava ja rakkaat muistot siitä kaikesta.
VastaaPoistaPuit kuvan hellästi sanoiksi.
Kaunis, rauhallinen kuva.
VastaaPoistaOmaan lapsuudenkotiin menevä tienhaara on se tuttu ja turvallinen muistoja herättävä paikka.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaTuo pömpeli muistuttaa maitolaituria, mutta se on pysäkin suojakatos. Tosi mukava , että tyyli on entisten maitolavojen. Niitäkin olisi pitänyt kuvata aikoinaan, nyt ne vanhat ovat jo hävinneet.
Paula,
Luulisin, että meillä, jotka olemme muuttaneet lapsuudenmaisemista, on muistoissa rakkaimpia tuo kotitienhaara.
aimarii,
Se on jännä miten muistot lähtevät vierimään kuvan tai paikan perusteella. Tuli taas niin monta muistoa.
Hippokampustaja,
Kiitos.
pappilan mummo,
Niin onkin. Se säilyy aina muistoissa.
Muistojen tie, joka vie perille. Kuva ja runo toimivat hyvin yhdessä.
VastaaPoistakyllä ne rakkaat paikat ja seudut vain herättävätkin tunteita ja muistoja...
VastaaPoistaAreleenalle, oikein hyvää ystävänpäivää...;) Kiitos että olet ystäväni täällä blogimaailmassa ja kiitos kaikista ihanista ruokaohjeista joita olen sinulta saanut.
VastaaPoistaYstävyys on yhteinen sielu kahdessa kehossa.
Tiina Linkama,
VastaaPoistaSe on totta, siellä perillä on juuri se muistojen kohde.
Katjusha,
Ne muistot pysyvät.
Tuija,
Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa kehossa.
Tuo on hyvä määritelmä ystävyydestä. Kiitos sinulle myös tästä ystävyydestä, arvostan sitä.
Hyvää ystävänpäivää.
Runo ja kuva luovat yhdessä tarinan. Paikalla on merkitystä. Paikka voi olla rakas.
VastaaPoistaMarjattah,
VastaaPoistaPaikalla on merkitystä - joskus se on hyvin rakas.