Oli aurinkoinen kesäpäivä, kun valokuvaaja saapui. Tänään otetaan perhevalokuvat. Talossa asuvat kahden veljeksen perheet. Oliko valokuvaamisen syynä se, että toinen,veljeksistä vanhin, muuttaa pois omaan kotiin joen toiselle puolelle. Kun pihalta katsoo joen yli, näkee tuon vaaleankeltaisen talon. Kummassakin perheessä on neljä lasta, isä ja äiti. Mukaan tulee myös isoäiti, hän jää asumaan tähän vanhaan taloon poikansa perheeseen.
Hilkka muistaa päivän kuvaushetket. Talon taakse, pohjoisen puoleiselle niitylle, paistaa sopivasti aurinko. Sinne nostetaan kolme tuolia. Tuoleille istuvat äidit ja isoäiti. Isät seisovat tuolien takana. Nuorin lapsista istuu oman äitinsä syliin. Hilkka seisoo isoäidin vieressä ja nojaa isoäidin syliin. Muut lapset ryhmittyvät oman perheensä viereen seisomaan.
Hetki on tärkeä ja vakava. Kaikki ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin. Isoäidillä on musta puku, Hilkan äidin puvun etumuksessa on kullanvärisiä paljetteja. Hiukset on kammattu. Hilkan pehmeä kihartava vaalea tukka on järjestyksessä, takut on selvitetty. Äidin hiukset on vedetty taakse hiuskammoilla. Henkilöt ikuistuvat kuvaan totisina ja hartaina.
Vähän myöhemmin juodaan pihamaalle katetussa pöydässä kahvit. Tunnelma on vapautunut ja iloinen. Valokuvaaja ehdottaa, että hän voisi ottaa lapsista kuvia. Hilkka, Johannes ja Marjatta haluavat yhteiseen kuvaan. He istuutuvat niityn nurmelle. Johannes pyytää Nero-koiraa mukaan. Hän ottaa koiran syliinsä ja valokuvaaja napsauttaa kolmikosta kuvan.
Hetki on tärkeä ja vakava. Kaikki ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin. Isoäidillä on musta puku, Hilkan äidin puvun etumuksessa on kullanvärisiä paljetteja. Hiukset on kammattu. Hilkan pehmeä kihartava vaalea tukka on järjestyksessä, takut on selvitetty. Äidin hiukset on vedetty taakse hiuskammoilla. Henkilöt ikuistuvat kuvaan totisina ja hartaina.
Vähän myöhemmin juodaan pihamaalle katetussa pöydässä kahvit. Tunnelma on vapautunut ja iloinen. Valokuvaaja ehdottaa, että hän voisi ottaa lapsista kuvia. Hilkka, Johannes ja Marjatta haluavat yhteiseen kuvaan. He istuutuvat niityn nurmelle. Johannes pyytää Nero-koiraa mukaan. Hän ottaa koiran syliinsä ja valokuvaaja napsauttaa kolmikosta kuvan.
Tänään Hilkka katsoo kuvaa. Hän muistaa punaruutuisen puvun ja sen punaiset napit. Marjatalla oli punaiset puuhelmet kaulassa. Nero heilutti häntää eikä tahtonut pysyä rauhassa, vaikka Johannes piti lujasti kiinni. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että silmiä piti siristää.
Elämä rakentuu hetkistä.ja jokainen muistiin pysähtynyt hetki on arvokas.
Voi, ihana, ihana pakina.
VastaaPoistaKauniisti olet taas kertonut muistoista,hetkistä:-)
VastaaPoistaSilloin ei ollut kaikilla kameraa eikä kännykkää, mutta muistikuvat säilyvät myös valokuvaajat muistetaan.
VastaaPoistaKauniisti kerrottu tarina ja mukana myös tuo valokuva.
VastaaPoistaMinä rakastan vanhoja kuvia. vaikka henkilöt ja paikat olisivatkin tuiki tuntemattomia. Niistä henkii mennyt aika kosketettavassa ja koskettavassa muodossa. Sen menneen ajan henki!
Hetkien helminauha, ketju menneestä tähän hetkeen.
VastaaPoistaHyvistä muistosta kannattaa olla kiitollinen; ne ovat onnellisuuden alusta.
VastaaPoistaValokuva on aina onellinen muisto.
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaKiitos, että pidit.
Yaelian,
Kiitos. Muistot kirkastuvat kummasti vuosien vieriessä.
Savu,
Valokuvaaja olikin mieleenpainuva persoona ja se kamera.
Alastalo,
Kiitos.
Se on totta vanhat kuvat elävöittävät muistoja.
isopeikko,
Se oli kauniisti sanottu. Kiitos.
Ina,
Samaa mieltä.
Hymyilevä eläkeläinen,
Niin on.
Voi miten ihana kuva!!
VastaaPoistaVanhat valokuvat tuovat mieliin niin paljon muistoja. Niitä katsellessa pääsee hetkeksi vuosien, vuosikymmenten taakse.
VastaaPoistaTykkäsin kovasti kertomastasi.
Oih, olet taas kirjoittanut niin ihanasti : )
VastaaPoistaVanhat kuvat kertovat myös paljon, ajastaan...
Ennen tallennettiin tuollaisia elämän merkityksellisiä taitekohtia kuvamuistoiksi, hieno tapa. Muistuttaa jonkinlaisesta siirtymäriitistä; ihmiset sonnustautuneina parhaimpiinsa, hiukset kammattuna harkittu istuma/seisomajärjestys. Näitä on mukava myöhemmin katsella ja muistella.
VastaaPoistaTässä pakinassa hehkuu lapsuuden lämpö. Hieno kirjoitus ja suloinen kuva!
VastaaPoistaNämä tällaiset muistot ovatkin juuri niitä kauniita helmiä siinä elämän helminauhassa.
VastaaPoistaNiin ihana tarina ja hienosti olet sen kertonnutkin!
Valokuva oli ennen totinen paikka. Lapset sentään saivat ilonsa näyttää. Paljon muistoja yhdessä kuvassa ja lämpimällä sydämellä kerrottuna.
VastaaPoistaMaailman paras "asia" on lapsen aito hymy. Kiitos tarinasta, kiitos kuvasta. Onnellista nähdä ja lukea tämä.
VastaaPoistakaanon,
VastaaPoistaKiitos että kävit ja luit.
Harakka,
Joskus on rentouttavaa muistella, nyt tuli kuvan myötä nämä muistot esille.
Sirokko,
Valokuvaus ei ollut silloin jokapäiväistä puuhaa, sitä ei harrastettu.
Kun kuvia otettiin haluttiin niihin asettautua ja pukeutua, näin jälkipolville saatiin edustava kuvamuisto.
Rita,
Sanoit taas niin hyvin, juuri noin ennen tehtiin. Ja valokuvaajan saapuminen oli pieni juhla samalla.
hanne,
Kiitos.
aimarii,
Minulla on näitä vanhoja kuvia muutama. Olen suunnitellut, että käyn kuvaamassa vanhoja albumeja, ne kun eivät ole hallussan i.
sariw,
Kiitos, mukava että kävit.
Lastu,
Niinhän se on. Hymy kertoo onnellisuudesta.
Ja koirakin on saanut asianmukaista arvostusta!
VastaaPoistarunopasanen,
VastaaPoistaKyllä kyllä, sekin.