tiistai 22. helmikuuta 2011

Logomossa

Sunnuntaina ajelin Logomoon yhteen Turku-Åbo2011  taidetapahtumapaikoista
Aloitin taidetapahtuman maailmankuulusta homoeroottisesta retrospektiivisestä Tom of Finland-näyttelystä. Taitavasti luodut teokset  hämmensivät ensin, mutta niihin tottui. Tosin ihmisruumiin kaikki elimet eivät olleet mielestäni oikeassa mittakaavassa. Mutta en antanut sen häiritä. Ainutkertainen tapa tutustua tähän taiteenhaaraan. Kuvaa ei nyt ole Touko Laaksosen teoksista.
Seuraavana pujahdin Liisa Ihmemaassa-maailmaan, josta on otsikon kuva. Tämä nykyvalokuvanäyttely on suurin Suomessa nähty. Näyttelyssä on 31 taiteilijan teoksia, joista 18 on suomalaisia.
Pysähdyn tuntemattoman ruhtinaan kuvan eteen ja hän jää mieleeni tuntemattomaksi, koska kasvot on peitetty.
Pakkasen henkäykset leijuivat tämän kuvan hyisessä, mutta arkisen kauniissa tunnelmassa. Kastelukannut voisivat olla näin kauniita jääkukkien somistamina.
Tämä valokuvateos pysäytti minut heti. Kukkien sadunomainen kauneus ei jätä kylmäksi. Tähän huoneeseen oli katettu notkuva herkkupöytä. Monista annoksista tunnistin lapsuuden leikkien menut. Juuri samoin valmistimme ruokaa lehdistä, kivistä, kävyistä, heinistä, kukista ..... kauan sitten lapsina kuin Liisa. Turhaan ei näyttelyä kuvata sanoin arkea ja fantasiaa, sitä tämä on, mielikuvituksellista retkeilyä.
Atelieri O Haapalan pikkiriikkisessä ateljeessa aika pyörähti 1800-luvulle. Kuvat olivat nykyaikaa, mutta kuvien käsittely ja esille pano kuin silloin lähes 200 vuotta sitten. Valokuvataiteilijat Marko Melander ja Saara Salmi olivat taiteilleet nämä valokuvateokset.
Seuraavaksi etsin Kiasman näyttelyä Missä on missä ? Ensin luulin, että kyseessä on Kiasman vihreistä muovituoleista koottu installaatio. Ne nimittäin osuivat jo oviaukosta silmääni. Kaivoin jo kameraani esille kuvatakseni nämä tyhjät vihreät tuolit. Mutta uteliaisuus voitti ja lähdin kulkemaan kuvassa näkyvää kapeaa käytävää pitkin, käännyin kulmasta ja törmäsin umpikujaan. Missä on missä - hapuilin mustaa verhoa ja se avautui pimeään huoneeseen.
Laahustin pimeässä varovasti etten olisi kompastunut mihinkään taideteokseen. Etualalla häämötti pari ihmishahmoa penkillä. Kuljin kohti valoviirua. Ja pimeässä loisti pinkki Eija-Liisa Ahtilan mediateos, valkokankaalle projektorilla lähetetty kuvateos. Se huojui ja liikkui, on maailmankuulu ja kai ihan ensiesityksenä täällä. Tunnustan, en ymmärrä video- ja mediataidetta. Miksi taiteilijan teosta ei voi asettaa taulun lailla seinälle valoon, jossa sitä saa ihastella ja katsella rauhassa hyvässä valossa ?  Tämä yksi teos  oli Kiasman osuus tässä näyttelyssä, apeassa isossa salissa, jonka keskellä oli musta pimeä teltta mediataiteelle.

Seuraavana pysähdyin Jalkapallonäyttelyyn, en ole jalkapallofriikki. Kiersin Tuli on irti - näyttelyn  Sitten kahville. Luomukahvi oli todella hyvää ja Turku-leivos yhtä hyvää.  SIS Deli + Cafe Logomo on todella taidokkaasti sisustettu kuin taideteos. Sisustuksen on suunnitellut saksalainen Tobias Rehberger yhdessä Artekin kanssa. Miksi meillä ei ole enemmän tällaisia kahvilasisustuksia.
Seuraavaksi menen ehkä Tampereelle.

13 kommenttia:

  1. Mukava päästä iltapäivänäyttelyyn! Kiitos hienoista kuvista. Tuo kastelukannu on hyytävän hyvä. Ei siihen kyllä koskea tahdo. Mistäköhän johtuu että kukaan nainen ei ole taiteillut sellaista kokoelmaa eroottisesta miehestä kuin ToF!?

    VastaaPoista
  2. Kävin Jyväskylässä joskus vuosia sitten katsomassa Tom of Finlandin näyttelyn ja se oli kyllä upea! Tekisi mieli käydä Turussa joskus kesällä uudistamassa taidenautinto...

    VastaaPoista
  3. Logomoon pitää kyllä tutustua jollain Turun reissulla, tuo kahvilan sisustus on kuvissa näyttänyt todella huikealta.

    VastaaPoista
  4. En ole vieläkään päässyt Logomoon saakka, mutta ehkä kohta puolin, Jännä nuo filmi taide esitys.

    VastaaPoista
  5. Taide on aina niin häkellyttävää.

    VastaaPoista
  6. Oli mukava katsoa kuviasi Logomosta. Näin myös ne Tom of Finlandin kuvat, mutta katsoin parhaaksi vaieta niistä blogissani. Aihepiiri on niin minulle vieras. Taitava piirtäjä, sen myönnän.
    Logomossa kannattaa käydä, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen näyttely.Tuota kahvilaa ihailin jo Unelman blogissa..

    VastaaPoista
  8. Kutuharju,
    Kiitos, että kävit täällä ja kommentoit.
    Naisten voi olla vaikea kuvailla piirtämällä miehen elimiä. Luulisin.

    Hippokampustaja,
    Tervetuloa. Ovat taitavasti tehtyjä Tomin teokset ja samalla saa sopivasti infoa tuon suuntauksen erotiikkaan.

    SusuPetal,
    Se kahvila on raikas tuulahdus. Kyllä taas täytyy todeta, että täällä kotimaassa ei Alvar Aaltoa edelleenkään arvosta siten kuin pitäisi.

    Ari,
    Kannattaa käydä. Luulisin, että pitäisit valokuvataiteesta ja ehkä mediateoksestakin.

    isopeikko,
    Totta. Susirajan kohuttu kuva on ollut ainakin NYT-liitteen etusivulla. Sitä en nyt kuvannut, sama nainen esiintyi useassa kuvassa.

    Unelma,
    Kyllä Tomin teokset ensin hämmästyttävät, mutta realismia se on, vaikka ei ihan mittakaavassa kaikki elimet.

    Yaelian,
    Unelmalla oli kaunis kuva kahvilasta. Liisa Ihmemaassa oli paljon katsottavaa.

    VastaaPoista
  9. Kiva kun pääsee matkassasi näyttelyihin. Kastelukannuun miellyin erityisesti. Logomon näin eka kertaa Unelman blogissa, kävi ihan taide-elämyksestä sekin, niin upealta näyttää.

    VastaaPoista
  10. Sirokko,
    Kun nyt Turku on kulttuuripääkaupunki 2011, täytyy katsastaa mitä tarjontaa on.

    VastaaPoista
  11. I love Ski jumping,
    Kiitos taidokkaasta kuvasta. Se on hieno.

    VastaaPoista
  12. Kiitos taidenautinnosta. Itse en ole näyttelyihin asti päässyt.

    VastaaPoista
  13. Aimarii,
    Tämä näyttely jatkuukin tämän vuoden, joten hyvin ehtii.

    VastaaPoista