Täydellinen elämä

Kolumni Keskipohjanmaan pääkirjoitussivulla herätti mielenkiintoni ja lukaisin toimittaja Karoliina Jaakonahon kirjoittaman mielipidetekstin.  Se käsitteli lähinnä lifestyle- eli elämäntapablogeja ja sivusi myös ruokablogeja. Sain vaikutelman, että toimittaja on ollut ahkera blogien lukija, mutta nyt  häneen on iskenyt täydellisyysähky. Siitä toipuakseen hän vierailee Paskat kirpputorilöydöt-blogissa.

Miten toimittajan ja bloggaajan jutut eroavat ? Toimittaja kirjoittaa muiden asioista, tapahtumista ja uutisista. Bloggaaja kertoo omasta jokapäiväisestä elämästään ja harrastuksistaan. Blogi on siis omakohtainen. Vaatii kovaa kanttia näyttää kuvien kera roskaläjät, pyykkikasat ja pohjaan palanut ruoka kaikelle kansalle. Voi tosin olla, että vahingonilo olisi se paras ilo monelle lukijalle. Bloggaaja  kuitenkin saattaa kuvitella, että lukija aavistaa siistillä kodilla olevan myös sen pimeän puolen
Ei kai meistä kukaan usko, että on olemassa täydellinen koti 24/7-tyyliin.  

Muistuipa tässä mieleeni muutaman viikon takainen juttu Keskipohjanmaassa, juttu oli sanomalehden sisustusjuttu. Toimittaja valokuvaajansa kera vieraili vanhassa noin 100-vuotiaassa talossa Kannuksessa. Talon rouva oli kouluttautunut konservaattoriksi. Tätä taustaa vasten odotin entisöityä kotia ja kaunista silloisen ajan henkeen kuuluvaa sisustusta.
Valokuvat oli otettu ilman mitään etukäteisvalintaa. Keittiön lattialla pääroolissa tökötti 2000-luvun rikkalapio ja harja juuri siinä paikassa mihin se oli lattian lakaisun jälkeen jäänyt. Vanha liesi näkyi kuvassa, mutta taisi roikkua luutu lieden reunalla. Konservaattorin käden jälki ei päässyt missään vaiheessa esille. Valokuvaajalla ei ollut sisustuskuvaajan taitoa kuvauskulmien suhteen ja toimittaja oli ummistanut silmänsä.sisustukselle. Säälin todella konservaattoria, joka ei saanut osaamistaan näytille eikä vanha talo ansaitsemaansa esiintuloa.

Takaisin K Jaakonahon kolumniin.
--------
On helppo sanoa lukevansa hyvällä maulla toteutettuja sisustusblogeja, mutta edes duckface-poseeraukset ja toistuvat kuvat raejuustolla höystetystä  puurolautasesta eivät saa minua sulkemaan nettiä, tirkistelytahtoni on liian voimakas. Viime aikoina on tosin tuntunut, että minua vedetään höplästä ja pahasti. Esitetäänkö minulle realistisen kuvauksen sijaan vain katkelmia kaunistellusta toive-elämästä.

Blogit tuntuvat noudattavan pitkälti samaa kaavaa. Kodit ovat valoisia, avaria ja aina järjestyksessä ja bloggaajan kynnet on lakattu uusilla lakkauutuuksilla. Toisinaan näitä täydellisen elämän blogeja selaillessa iskee täydellisyysähky, ellei jopa suoranainen epäusko.
Vaikka olen seurannut blogeja jo vuosia, en vieläkään ymmärrä miten bloggaajien aika ja viitseliäisyys riittää kaiken dokumentoimiseen aamupuurosta lähtien. Pelkästään täydellistä puuro-kuvaa varten täytyy asetella aterimet paikoilleen, kukat taustalle ja tarkistaa, että valo lankeaa ikkunasta juuri oikeassa kulmassa.  Tämän kaiken jälkeen puuron täytyy jo olla jäähtynyt. Vai syövätkö bloggaajat aamupuuronsa aina kylmänä ?

Kun täydellisyysähky iskee, on siitä toipuakseen erinomainen keino vierailla Paskat kirppislöydöt-blogissa, jonne lukijat voivat lähettää kuvia mitä erikoisimmista, sanalla sanoen paskoista kirppislöydöistään.  (Bloggarin huom, Jätän muutaman rivin toistamatta.)
-----
Kyllä kylmä realiteetti on tervetullutta vaihtelua silotelluille haavemaailmoille. 
Kursiivilla oleva teksti on toimittajan.

Realiteetit löytyvät siis paskoista kirpparilöydöistä. Uskomaton kolumni. 
Meillä syödään puuro lämpimänä, mutta jogurtti kylmänä.
 

 PS. Kuva, maaliskuinen näkymä Perhonjokilaaksoon. 
 Kuvalla ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa.