perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kevättalven paljastukset

Sade piiskaa, litistää, tiivistää.
Vaan leinikit taivu ei vanginpukuun,
puskevat vihreinä kasvuun.
 Sitkeä riesa kesällä valloittaa
röyhkeänä tilaa altaan
pääsee valtaan
 ja keltaisena vilkkuen rallattaa. 

Jokainen risu, oksa, lehti, roska
 liikkumattomana poterossaan makaa,
ei ole enää iloa jakaa.
Maatuvalle hauta on maa
sieltä ne viimeisen tehtävän saa.

Valokuvatorstai-Runotorstai 317. haaste = inspiraatio Hannele Eväsojan kuvasta 

Lähettänyt klo
Tunnisteet:

20 kommenttia:

  1. sylvi7. maaliskuuta 2014 klo 17.23

    Näin on.
    Hieno kuva runoineen.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7. maaliskuuta 2014 klo 17.59

    Toiset ovat sitkeitä, kuten nuo leinikit - ei niitä saa millään kahlittua eikä hengiltä, toisten kohtalona taas on maatua pohjaksi uudelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena8. maaliskuuta 2014 klo 15.52

      Leinikki on pihalla tosi sinnikäs, ei häviä itsestään.

      Poista
  3. Unknown7. maaliskuuta 2014 klo 19.42

    Hyvä kuva, kiva runo.

    VastaaPoista
  4. Unknown7. maaliskuuta 2014 klo 20.26

    Leinikit ketjussa valloittaa maailmaa :)

    VastaaPoista
  5. Unknown7. maaliskuuta 2014 klo 21.03

    Maatuminen - viimeinen tehtävä ja samalla edellytys uudelle kasvulle. Luonnon kiertokulku, meidänkin osamme. Tämän ajatuksen löysin runostasi.

    VastaaPoista
  6. RaijaAnnikki8. maaliskuuta 2014 klo 8.41

    Kuva ja runo sointuvat kivasti yhteen

    VastaaPoista
  7. Kuvittelija8. maaliskuuta 2014 klo 10.19

    Niin passelisti yhdessä kulkee kuva ja runo. Leinikin vihreä puskee sitkeästi kaiken maatuneen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena8. maaliskuuta 2014 klo 15.54

      Leinikki ei pienestä hätkähdä, se on oikea vitsaus puutarhassa ja pihapiirissä

      Poista
  8. Marjattah8. maaliskuuta 2014 klo 10.56

    Kevään ihme jaksaa aina hämmästyttää. Runo on mainio, riemukas. Se tuo kuvaan merkityksiä lisää.

    VastaaPoista
  9. unelmikko8. maaliskuuta 2014 klo 13.15

    Hauska rallatus harmilliselle leinikille puutarhassa, jossa se on saanut vallan. Kiva vastakkainasettelu luonnon kasvulle ja kiertokululle, alulle ja lopulle, ainahan ne rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena8. maaliskuuta 2014 klo 15.56

      Leinikki ainoana vihreänä juuri nyt sai huomiota. Alku ja loppu ne kulkevat yhdessä.

      Poista
  10. Nukke8. maaliskuuta 2014 klo 18.15

    Voi ei ! Synkkä runo, mutta puhutteleva !!! Hyvin vastattu aiheeseen. Siis tänään paistoi aurinko, jeee ! Kevät tulee ja routa sulaa. HYVÄÄ VIIKONLOPPUA !!!!!!

    VastaaPoista
  11. pappilanmummo8. maaliskuuta 2014 klo 19.18

    Toisen kuolema on toisen elämä

    VastaaPoista
  12. Pieni Lintu9. maaliskuuta 2014 klo 20.28

    Hieno kuva!!


    Oma torstaivastaukseni: http://www.pienilintu.blogspot.fi/2014/03/goodbye-darkness.html

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)