torstai 17. lokakuuta 2013

Valo katoaa

Yöllä satanut lumi - taivaan valo - loisti katoilla.
Koivut hehkuttivat keltaista,
lyhtyinä viimeiset lehdet tarraavat oksiin.
Pidä kiinni, älä putoa, kuiskaavat toisilleen.
Varjot jo hiipivät  lähemmäksi,
pudottavat keltaiset lyhdyt maahan,
peittävät valon kaamosuneen,
 kulkevat kylmän viiman voimalla kaikkialle.


17 kommenttia:

  1. Kylmä viiva todellakin lähenee,
    maisema kuin kuvasi, vielä hetken aikaa, kohta paljas.

    VastaaPoista
  2. kohta on paljasta ja kauniisti valo heijastuu katoltasi

    VastaaPoista
  3. Joko teille satoi lunta? Lehdet valossa ovat aina upea näky

    VastaaPoista
  4. Kauniisti valo saa koivunlehdet loistamaan...

    VastaaPoista
  5. Keltaisen ja siniharmaan kontrasti on tässä todella kaunis.

    VastaaPoista
  6. Niinhän se on. Kesän valo häviää, syksyn lehtien keltainen valo tippuu puista. Mutta tilalle saamme lumen valon. Kauniisti runoiltu.

    VastaaPoista
  7. Pidän tuosta sanasta ja ajatuksesta kaamosuneen, jotenkin se kuvaa valon muuttumista syksyisin ja kuva lumesta taivaan valona on äärettömän kaunis. Pidän myös tuosta kuvasta, keltainen oikein hohtaa siinä.

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja hyvin rajattu kuva! Tykkään.

    VastaaPoista
  9. Kaunis runo, kaunis lähestyvän kaamoksen tunnelma kuvassakin. Koivunlehdet tosiaan näyttävät pieniltä lyhdyiltä.

    VastaaPoista
  10. Niin todella kaunis runo..."pudottavat keltaiset lyhdyt maahan"...tykkäsin tästä lauseesta ja "pidä kiinni, älä putoa, kuiskaavat toisilleen".Niin totta joka sana runossasi.
    Ja niin kaunis ja koskettava kuva runoon sopivana. Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Joulun maissa valo alkaa taas lisääntyä...

    VastaaPoista
  12. Tässä oli jotain surullista ja herkkää.

    VastaaPoista