Hetki unen ja valveen rajalla
-------------------
Kosketus tuulenvireen, auringon.
Hitaasti purjehtivat pilvet
aaltoina taivaan yllä.
Keinuvat, keinuvat aallot tuudittavat.
Raukeus rajaa todellisuuden uneen.
Kaukana jo lipuvat purjeveneet
kohti meren loppua.
*
Valokuvatorstai-Runotorstai 298. haaste = hetki unen ja valveen rajalla
Saariston rauhaa, jota kuva tulee hienosti, hienoa Arleena
VastaaPoistaKiitos, seesteinen hetki tosiaankin.
PoistaJotenkin surumielinen. Purjeveneet mevät pois. Runossa on uneen nukahtamisen rentoutta. Uniruno iltasadun sijaan. :)
VastaaPoistaKiitos, kauniisti sanottu. Meren äärellä aalltojen hiljaiseen huokunaan voi todella nukahtaa.
PoistaKaunista kaunista. Olisiko taivas vielä unta ja purjeveneet todellisuutta vai toisinpäin?
VastaaPoistaKiitos. Molemmat sopii, purjeveneet lipuvat pois todellisuudesta.
PoistaKohti meren loppua...pidin tästä lauseesta, se kuvaa jotenkin niin hyvin tuota maagista tunnelmaa unen ja valveen syvissä vesissä.
VastaaPoistaSe tunne tulee hiljaisella meren rannalla.
PoistaMinunkin suosikkini on tuo "kohti meren loppua". Ihanan herkkä tunnelma runossasi!
VastaaPoistaValtava meri ja taivas luovat herkistävän tunnelman
Poistakaunis runo ja kuva
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTykkäsin tosi paljon runostasi, se kosketti!
VastaaPoistaHieno hetki, ilman häiriötekijöitä. Kuvaa katsellessa ja runon myötä voi alkaa tuudittautua meren äänen ja tuoksun aikaansaamaan nirvanaan.
VastaaPoistaHieno.
Sama säe nousi esiin erityisenä kuin SusuPetalilla:kohti meren loppua
VastaaPoistaUnen loppu...hieno kuva!
VastaaPoistaNiin kauniisti täydentävät toisiaan...kuva ja runo!
VastaaPoistakaunis valokuva, runoa pohdin vielä vähän aikaa, mihin se meri loppuukaan, kun se rannalta katsoen näyttää olevan loputon, niinkuin se lopulta onkin, ympyrässä pallomme päällä
VastaaPoista