Junamatka Tikkurilasta pohjoiseen

Nizzan Enkelten lahti on nyt muistoissa

Bussi kaartoi komeasti nuhjuiselle Tikkurilan asemalle. Matkalaukut painoivat melkein sen lentomatkalle sallitun määrän verran. Olimme nyt niiden kanssa väärällä puolella asemaa.

Jonkun aikaa etsimme hissiä, jolla olisi kätevä nousta junalaiturille. R-kioskin myyjä oli avulias. Täältä ette pääse hissillä laiturille ainoastaan laiturilta pääsee hissillä tänne. Jos menette tavarataloon, sieltä voi kulkea liukuportaita asemalaiturille.

Eipä meillä ollut asiaa kävelymatkan päässä olevaan tavarataloon. Onneksi matkalaukuissa on pyörät. Rullasimme laukut portaille ja kannoimme ne alas varovasti askel askeleelta, en halunnut kieriä alas. Huhhuh, piti oikein levähtää. Likainen, tuhrittu ja synkkä onkalo puistatti. Ylöspäin taas ja oli aikamoinen helpotus avata vain hissin ovi ja nousta raiteille.

Raiteella kaksi odotettiin Pendolinoa. Yritimme arvailla kuinka kauas vaunu numero kahdeksan

pysähtyisi.

Juna pyyhälsi viiman lailla ohitsemme. Vaunut vilistivät iltahämärissä, enkä nähnyt yhtäkään vaununumeroa. Juoksimme raskaiden matkalaukkujen kanssa junan sivulla. Junahan ei odottele, kaikki on minuuttipeliä. Viimein syöksyimme sisälle vaunuun numero viisi. Junassa sopii hyvin siirtyä rauhallisesti kahdeksikkoon.
Mieleeni jäi junan kyljen mainos Vihrein valinta. Se kääntyi mieleeni Virhe valinta ja pyöri siellä melkein koko matkan.

Vihrein valinta ei mennytkään kuten odotimme.  Katselimme vaunukarttaa etsien kahdeksikkoa. Vaan enhän voinut aavistaa, miten varikolla juna on kasattu. Informaatiota ei asiasta ollut millään infotaululla.

Kartta kertoi karua totuutta, tässä vaunupätkässä ei ollut vaunua kahdeksan. Se oli kaukana edessäpäin niiden vaunujen joukossa, jotka kuljettavat matkustajat kauemmaksi kuin Seinäjoelle.

Tästä vaunusta emme voi kulkea vaunuun kahdeksan. Veturi vetää kahta eri junapätkää.

Päätimme odottaa konduktööriä ja jonkin tovin odottelimmekin. Puolityhjässä junassa oli hyvin istumapaikkoja, joten ei hätää. Konduktööri oli oikein mukava nuorimies, joka kertoi, että juna on kasattu kahdesta vaunupätkästä. Tällä ette pääse kuin Seinäjoelle, josta tietenkin junaa vaihtamalla pääsette määränpäähänne. Emme halua viivyttää matkantekoa kolmella tunnilla. Juuri nopeuden takia olimme valinneet Pendolinon. Toimimme ohjeen mukaan. Meidän tuli hypätä matkalaukkuinemme junasta Tampereella ja kiirehtiä samaan junaan ja oikeaan vaunuumme.

Annoin konduktöörille palautetta. Junakartta infokartalla olisi voinut kertoa selvällä tavalla kahdesta junasta, joista toinen vedetään Seinäjoella pois matkanteosta.

Vaunun vaihto onnistui ja matka jatkui oikeassa vaunussa. Konduktööri vaihtui nuoreksi naiseksi. Takanamme istui Tampereelta tulleet, kaksi nuorta naista. Konduktöörin lipputarkastuksessa selvisi, että toisen määränpää on Lapua. Tämä juna ei pysähdy Lapualla, viestitti konduktööri. Voi ei ja minulle sanottiin, että tällä pääsee. Ei, se olisi ollut seuraava juna. Konduktööri totesi, että hänellä ei ole valtuuksia junan pysäyttämiseen, mutta hän voi kysyä lupaa vastaavalta.

Juna oli myöhässä 15 minuuttia, siitä huolimatta juna voidaan pysäyttää Lapualla. Se oli mukava uutinen matkustajalle. Niinpä sysipimeässä illassa juna pysähtyi pimeälle Lapualle. Meitä ei pysähtyminen haitannut,
mukava vain, että joustoa löytyy. Näyttää vain olevan hukassa junien vaunuryhmittely ja tiedottaminen matkustajille. Ainakin satunnaisten matkustajien on vaikea hahmottaa vaunujen sijaintia asemalla saati ymmärtää, että juna koostuukin kahdesta vaunujonosta, joista toinen jää jollakin asemalla pois.

Junaraiteilla matkustaminen on kuin pieni tai suuri seikkailu. Eikä mitään itsestään selvää.

Seikkailimme Ranskassakin bussilla, sekin päättyi lopulta onnellisesti.

 Nizzan sinistä taivaalla, meressä ja rannalla.