Kesällä
Mansikkapiennar ruispellossa,
mukissa makeita, pieniä smultroneita.
Omenapuiden kirpeät vihreät omenat.
Yhden omenan nakertaminen
kesti menomatkan lehmien hakumatkalla
kurkien kytömaille,
tulomatkalle taitettiin koivuvitsa.
Joen uimarannassa oli äkkisyvää,
mutainen pohja ja uimavesi aina lämmintä.
Ulpukoista taiteltiin helminauhat.
Rannoilta poimittiin tuoksuvia kielokimppuja.
Valpurinhuhdassa kypsyivät elokuussa vaaraimet.
Kapea metsäpolku vei pieneen punaiseen taloon,
matkalla rapsutettiin kuusista pihkaa,
se oli purukumia joka raikasti suun.
Pihapihlajan punaisia marjoja
puhallettiin koiranputkilla,
se oli leikkiä eikä sotaa.
-
Ruskeaksi ootrattu, käsintehty piironki
oli yli sata vuotta sitten mummon kapiokaluste.
Alalaatikoihin viikattiin alusvaatteet ja liinat.
Lautakannen takana ovat pikkulaatikot,
niissä säilytettiin rahan lisäksi muuta tärkeää.
Ylimmässä pitkässä laatikossa oli valkokuvat.
Enolan kaksi maljakkoa ja puurasia.
Rasian napeilla oli mukava leikkiä.
Maljakoihin poimittiin tuoreet kesäkukkakimput.
Siankärsämöä, päivänkakkaraa, ruiskukkaa, kissankelloja,
puna-apilaa, maitohorsmaa, koiranputkea.
*********
Lapsuusmuisto
Tuollainen kesäkukkakimppu on iloinen kimppu ja tuo kesämuistot varmaa edelleen joka kesä esiin.
VastaaPoistaKyllä ja ne esineet myös nostavat mukavat muistot esiin.
VastaaPoistaNiin kauniit lapsuusmuistot tulivat mieleen kauniista runostasi.
VastaaPoistaMiksiköhän lapsena ollessa, vesi oli aina lämmintä...?
Niin se muisti kulkee, muistiin jäävät positiiviset asiat.
PoistaKomia on piironki :)
VastaaPoistaKyllä ja täynnä muistoja.
PoistaHieno piironki kuvassa. Myös minun lapsuusmuistoihini kuuluu tuo huonekalu. Semmoinen oli kototna ja naapuritaloissa.
VastaaPoistaNäitä pohjalaispiironkeja on edelleen tallella - hyvä niin -mutta on niitä hävitettykin.
Poistaihania muistoja, samankaltaisia ovat omanikin, lehmien hakeminen lypsylle haasta, oksa taitettiin ripsumista varten, jotta hännät eivät liikaa huiskisi äiti, lypsijää
VastaaPoistaMe otimme risun, koska tieltä poikkeavaa lehmää piti hätistellä ruotuun ja siinä sai näpätä risullakin. Muistelin, että aivan pieni olin silloin, kun tomerana sain lehmiä ajaa laitumelta kotiin.
PoistaUlpukkahelmet ja metsämansikat... Maalasit hienon muiston lapsuuden kesistä, jotka itsellänikin olivat samantapaisia. Talkkuna vielä joukkoon, mutta sitä taidettiin syödä vain Lounais-Suomessa Hämeen rajalla.
VastaaPoistaMeilläpäin ei talkkunaa tosiaan tunnettu. Ruispuuro, vastaleivottu leipä, juustot siinäpä ne arkipäivän herkut.
PoistaIhana muistelo - oodi lapsuuden kesämaisemille ja suvun vanhoille esineille!
VastaaPoistaKiitos - lapsuusmuistot säilyvät aina mielessä.
PoistaKauniina ovat lapsuusmuistosi runossa, kuin helmet nauhassaan ikään.
VastaaPoistaSiellä ne säilyvät
PoistaVoi ihanuus :)
VastaaPoistaSitä se oli.
Poista