Tuulen tuiverruksessa

 

 

Olipa tänään aikamoinen pyrypäivä. Minulla oli treffit keittiöliikkeeseen aamupäivällä, tuuleen ja tuiskuun oli lähdettävä. Ei tietenkään autolla, sillä keskustan asukkaina olemme ekologisia. Auto käynnistetään vain pitkiä matkoja varten. Sujautin kameran taskuuni, jos sattuisi löytymään kuvattavaa.
Oikaisin Chydeniuksen puiston poikki ja siellä ne värjöttelivät tuiskussa kyyhkyset ja rastaat sulassa sovussa.  Kaupunki on ollut huomaavainen, linnuille on talviajaksi pystytetty iso lintulauta. Se oli kai tyhjä. Ensi kerraksi varaan mukaani siemenpussin. Rastaat olivat arkoja, lehahtivat lentoon, kun lähestyin niitä.

 

 

Kaupungin halki virtaa Suntti, kapea joki, kohti merta. Joulukuun se oli vielä sula, mutta nyt se on jo jäätynyt kiinni. Sorsilla on ollut hyvä polskia joessa, vaan ei ole enää. Näyttivät olevan aivan eksyksissä. Joku yritti uida jään päällä, eihän siitä mitään tullut. Ressukat värjöttelivät kylmissään ja seurasivat minua. Harmitti, kun en ollut varannut mukaan niille syötävää. 

Suntin yli on rakennettu lukuisia siltoja. Ei tosin Aurajoen siltojen kokoluokkaa, Kestäviä ovat, en ole kuullut mitään notkahdustarinoita ainakaan vielä. Seison kuvaamassa Tehtaankadun sillalla ja kuvassa edessä näkyy Pitkänsillankadun silta. Sorsat ovat kadonneet jo sillan alle tuulelta suojaan.
Keittiöliikkeessä suunniteltiin viimeiset kaapit. Isoon kylpyhuoneeseen tulee pyykinpesupisteen jatkoksi likapyykille, mankelille, pyyhkeille, pesuaineille kaapisto ja säilytyskaappi siivousvälineistölle.

 Taas takaisin tuiskuun. Olin varautunut kylmää vastaan. Eilen ostin Zinnasta Lexingtonin  norjalaistyyppisen villapaidan ja se on juuri nyt tarpeeksi lämmin.