perjantai 7. tammikuuta 2011

Puunkaataja


Uuno ja Lempi muuttivat eläkepäiviä viettämään pikkukaupungin keskustan tuntumaan, pienkerrostalon ylimpään kolmanteen kerrokseen. Omakotitalo oli myyty ja kaksio ostettu, vielä jäi rahaakin sievoinen summa pankkitilille.

Uuno oli äärettömän tarkka ja visu mies. Lempi intoutui joskus Uunon silmän välttäessä tuhlaamaan. Kertoi vasta pitkän ajan kuluttua ostoksistaan. Silloin niistä ei syntynyt  enää niin paljon sanomista. Aika tavallaan mitätöi tuhlaukset. Yhteiselo oli rauhallisen sopuisaa. Kauppareissuilla syntyi tosin kinaa, kun Uuno ei aina hyväksynyt Lempin ostosvalintoja. Milloin Lempi oli lapannut ostoskärryihin tarpeetonta, liian paljon tai liian kallista tavaraa.

Tarkkana miehenä Uuno valittiin taloyhtiön hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi. Uuno oli mielissään valinnasta. Kun on sijoitettu  rahaa yhtiön osakkeisiin, on itsestään selvää että hän tulee valvomaan mihin niitä rahoja käytetään.  Tuhlaaminen loppuu nyt, Uuno puhkui.

Ensi töikseen Uuno kävi läpi yhtiön siivous- ja huoltosopimukset. Kello kädessä hän valvoi, että siivooja käytti sopimuksen ajan siivoamiseen. Jokaisen käynnin jälkeen Uuno tarkisti työn tuloksen. Hän kulki valkoinen serlapala kädessään ja pyyhki jalkalistoja, ikkunapenkkejä ja nurkkia. Jos serlasta löytyi pölyä, pirahti isännöitsijän puhelin ja valitus siivousfirmaan oli lähetettävä heti.
Kiinteistöhuoltosopimukseen rajattiin tarkasti ne työt joista maksetaan. Uunolla oli aikaa seurata, että nurmikot leikataan oikeaan pituuteensa, reunarajaukset ovat viivasuorat ja istutusten alustoilla ei kasva heinää. Keväällä oli odotettava kesäkukkien alennusmyyntiä ennen kuin yhtiöön hankittiin kukat.
Talvella pihakäytävien lumet oli aseteltava tasaisiksi lumipenkoiksi. Hiekoitushiekkaa ei saanut tuhlata, sitä piti ripottaa kulkuväylille kuin sokeria.
Uuno hoiti mielellään yhtiön pikkuhankinnat. Hän kiersi kauppoja ja löysi aina kaupungin edullisimmat. Yhteissaunan löylykauhaa ja -vesiastiaa hän etsi pitkään, kunnes löysi edullisen jäännöserän. Uuno muisti mainita talon asukkaille, kuinka hän kuluttaa omaa aikaansa vain säästääkseen taloyhtiön varoja.

Taloyhtiön paikoitusaluetta reunusti koivurivistö. Se oli kasvanut jo liian sankaksi ja yksi puista varjosti ikävästi parvekkeita. Uuno kävi rakennusvalvonnassa kysymässä lupaa yhden koivun kaatamiseen.  Vielä koivu ei ollut kovin suuri ja sen kaataminen olisi helppoa. Kaatolupa tuli, mutta samalla Uunolle tuli uusi pulma. Kaataminen maksaa ja tietenkin liikaa. Uuno ehdotti hallitukselle, että hän kaataa koivun ilmaiseksi. Tähän suostuttiin.

Eräänä loppukevään päivänä Uuno ja hallituksen jäsen Martta aloittivat koivun kaatamisen. Martan rooli oli huolehtia, että Uuno ei lipsu puusta alas. Uunolla oli tarkka suunnitelma kuinka kaataminen tapahtuu. Hän kiipesi puun ylimpään isoon oksanhaaraan. Kiinnitti runkoon köyden ja heitti Martalle köydenpään. Martalla oli aloitushetkessä tärkeä rooli. Uuno sahasi ja Martta veti. Stop, nyt pois alta, kuului huuto ja latva putosi maahan. Köyttä ei enää tarvittu. Sahaaminen jatkui oksa oksalta ja lopulta koivu lepäsi paloina maassa.

Puunkaatoseremonia herätti hienoista hilpeyttä kadunvarren katsojissa ja ihmeteltiin sitä ikkunaverhojen takaa lähialueen taloistakin. Puunkaataja oli tyytyväinen ja taloyhtiön väki huojentunut, kun kaataja selvisi tapaturmitta. Rahaa ei muistanut  kukaan vain Uuno laski paljonko taas säästyi. Maksullisia härrävärkkejä ei puun kaatamiseen tarvittu. 

*****

21 kommenttia:

  1. Ihana tarina itarasta puunkaatajasta.
    Onneksi minulle ei ole tuollaista kaveria tai isännöitsijää...
    talossani =)

    VastaaPoista
  2. Mainio tarina. Ei tarvita härrävärkkejä kun on tuollaisia Uunoja. Minun pitäisi tämän talven aikaan kaataa pari närettä hallitusti jäälle, joutaisikohan Uuno apuun ja suostuisiko pihkaiseen kuuseen kipuamaan?

    VastaaPoista
  3. Eikös ketään hermostuttanut moinen itaruus? Lysti kertomus :)

    VastaaPoista
  4. ;) mainio kuvaus tosi elämästä! Monesti tuollaiset nuukat tyypit herättävät hilpeyttä tai ärsytystä. Minä koen heidänlaisensa hieman hermostuttavana, saavat tuntemaan syyllisyyttä huolimattomuudesta, tuhlaivaisuudesta, laiskuudesta ja piittaamattomuudesta. Toisaalta hyvä, että joukossamme on tuollaisia viitseliäitä ja vaativia, jotka pitävät tasoa yllä. Huomaa myös kuinka omassa elämässään juuri tuollaiset ihmiset vaativuudellaan koulaavat meitä, saavat meidät pinnistämään ja tekemään työmme paremmin kuin mitä olisimme ilman heidän hoputustaan tai kritiikkiään tehneet.

    VastaaPoista
  5. hanne,
    Uskoisin, että lopulta talonväki oli hyvillään, että paikat olivat hienossa kunnossa ja sietivät Uunon itaruudenkin.

    Demetrius,
    Kyllä Uuno apuun tulisi, ja ottaisi pisteet itselleen.

    isopeikko,
    Saattoi joskus hermostuttaakin, mutta toisaalta kun paikat olivat kunnossa se korvasi Uunon naivin itaruuden.

    Rita,
    Kyllä, ärsyttävät ja huvittavat, jos ei näe asian toista puolta. Uunohan halusi vain yhtiön parasta ja huomiota osakseen eikä siinä mitään pahaa, olihan paikat kunnossa ja järjestyksessä.
    Totta mitä sanoit, tulee tarkastelleeksi omia tekemisiään eikä tsemppaaminen ole pahitteeksi.
    Rajansa tietysti itaruudellakin. Ja onhan nähtävä metsä puilta, Uunolle se oli hieman hakusessa.

    VastaaPoista
  6. Tuollaisia uunoja kyllä löytyy, minun mielestäni hieman kamalia tapauksia saituudessaan ja tarkkuudessaan...

    VastaaPoista
  7. Tämä tarina oli todella hyvä!

    VastaaPoista
  8. SusuPetal,
    Löytyy niitä, keskimäärin yksi joka taloyhtiössä.

    Malia,
    Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Omassa työpanoksessaan Uuno ei kuitenkaan säästänyt, että sinä mielessä ihan positiivisesti itara mies.

    VastaaPoista
  10. Kaikessa karmeudessaan niin naurattavan tuttua ja totta.
    Tuo puunkaato vain jäi muuttaessani kesken - kukaan ei ollut vielä älynnyt tuota konstia, ja muutenhan se maksoi ihan liikaa.

    VastaaPoista
  11. Joo... +50 äijät muuttuvat kovin suoraviivaisiksi ja jämeriksi. Pitäähän sellainen paikat ja esineet ojennuksessa. Sitten tarvitaan pari mukavaa Koiranleukaa, että saadaan myös hauskuutta ja hyvä mieli ihmisille. Nimimerkki: "hunsvotti ja sotkupekka". Hyvin kirjoitettuun juttuun kai sisältyy aina paljon itsenähtyä.

    VastaaPoista
  12. Mainio tarina. Tuollaiset Uunot taitavat jo olla katoavaa luonnonvaraa. Tuntuu, että kaikessa tuhlataan tarpeettomasti.

    VastaaPoista
  13. Hyvä pakina tarkasta, avuliaasta ja vastuuntuntoisesta miehestä. Tyyppi taitaa esiintyä aika monessa taloyhtiössä. Itaruus voi toki naurattaa, mutta hyvähän vain on jos joku jaksaa puurtaa taloyhtiön eteen. Vielä parempi, jos puurtaja kykenee näkemään metsän puilta. Siis että ei jarruta järkeviä investointeja, eikä uhraa kaikkea energiaa lillukanvarsiin.

    VastaaPoista
  14. Ihana tarina : )
    Ennen oli varmasti juuri tuollaisia tarkan markan ihmisiä, nykyään taloyhtiöissä taitaa olla vähän toinen meiniki...
    Hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
  15. Sirokko,
    Oli semmoinen vanhanaikainen ja niukkuudessa kasvanut mies.

    Mk,
    Ei ihan hullumpi idea rahan säästämiseksi tuollainen puunkaato.

    Heikki Lappalainen,
    Vanhanajan niukkuudessa kasvanut ei vanhanakaan, vaikka varaa olisi, halua tuhlata omasta mielestään turhaan.
    Nämä tapahtumat jäävät muistoina mieleen.

    Unelma,
    Totta, säästäväisyys on aika kataovaa tänä päivänä.

    Ina,
    Olettaisin, että keskimäärin jokaisessa yhtiössä on ainakin yksi. Taloyhtiön kannalta ihan hyviä tyyppejä, jos kuten sanoit näkevät metsän puilta eivätkä ole yhtiön kannalta tärkeissä investoinneissa jarruna.
    Kyllä niitä jarrujakin löytyy ja siinä se itaruus onkin jo tuhoisaa.

    sariw,
    Kyllä pikkukaupunkien taloyhtiöissä on edelleenkin uunoja ja marttoja. Isojen kaupunkien yhtiöissä naapureita ei tunneta ja eletään yksikseen eikä esiinnytä ulkopuolisille, voivotellaan vain neljän seinän sisällä.

    VastaaPoista
  16. Tuollaisia toisaalta huvittavia (kaempaa katsellen) toisaalta ärsyttäviä (kun kohdalle osuu) kontrollifriikkejä todella on. Molemmat ominaisuudet tulevat jutussa hyvin esille.

    VastaaPoista
  17. runopasanen,
    Kyyllä niitä löytyy, mutta eihän kaikkien tarvitse tasapaksuja olla, pientä piristystä nämä persoonat tuovat.

    VastaaPoista
  18. Kultainen keskitie lienee parasta raha-asioissakin. Ei liikaa löpsyilyä, ei liikaa itaruutta. Uusiin kerrostaloihin tulee kaikkiin huoneistokohtainen vesimittari ja lasku käytön mukaan. On havaittu, että taloyhtiöiden vesilaskut järjestään putoavat kun tähän on tultu ja tullaan. Uunon ei arvitse sitten enää ainakaan veden tuhlausta harmitella :). Jokainen maksaa käyttönsä mukaan.

    Mutta totta: persoonalliset ihmiset ovat yleensä hyväksi (jos ei itaruus ihan överiksi mene). Heistä syntyy myös tarinoita.

    VastaaPoista
  19. Lastu,
    Vesimittarit ovat tosiaan kaikissa uusissa taloissa, eipä tarvitse enää toisten vesistä maksella. Ja säästyypä tietysti vettäkin, mikä on se tarkoitus, kun saa seurata kuinka paljon sitä haluaa juoksuttaa.

    Omintakeisista persoonista ne tarinat syntyvät helposti.

    VastaaPoista
  20. Kyllä näitä Uunoja on. Jos nuukuus pysyy kohtuudessa, niin hyvähän se vaan on, muta jos mopo niin sanotusti karkaa, niin lähipiirissä ei ole kivaa kellään.
    Löysit hyvän persoonan, josta hersyi mainio pakina.

    VastaaPoista
  21. aimarii,
    Kyllä näitä löytyy, mutta ei voi ottaa kovin vakavasti. Kukin taaplaa tyylillään.

    VastaaPoista