perjantai 14. tammikuuta 2011

Tuoli, joka hieroi


Hilkka vierailee muutaman kerran vuodessa ystäviensä Veikon ja Annikin luona. Alkukesän työmatka suuntautui lähelle ystäväpariskunnan  kotia ja Hilkka päätti samalla poiketa heitä tapaamassa. Vastaanotto oli sydämellinen kuten aina. Hilkka halailtiin jo ovella tervetulleeksi ja ohjattiin olohuoneeseen.

Olohuone on sisustettu tyylihuonekalusteilla. Sohvaryhmänä on silkkikankaalla päällystetty biedermeier-ryhmä, katossa kristallikruunu ja samaa tyyliä oleva lasikko. Se on täynnä Annikin keräämää kristallia. Olohuoneeseen avautuu ruokailuhuone, jossa on jykevä barokkityylinen ruokailukalusto.

Hilkka istuutuu biedermeier-sohvalle, se ei ole pehmeän upottava. Hilkka ei pidä sen istuinmukavuudesta ollenkaan. Siinä on istuttava ryhdikkäänä selkä suorassa. Komeahan se on. Veikko istuutuu vihreään nojatuoliin. Hilkka huomaa sen olevan uusi.

- Katsoppas Hilkka, kuinka mukava nojatuoli meillä nyt on, sanoo Veikko ylpeänä.
Hän painaa kauko-ohjaimesta ja nojatuolin selkänoja kaartuu alas. Veikko makoilee leppoisena tuolissa, pyöräyttää sitä puolikierrosta kohti kullalla koristeltua valkoista kaakelitakkaa. Takassa rätisee lempeä tuli.
- Näin se tuoli pyörii ja keinuu vain hipaisemalla, myhäilee Veikko ihastellen takkatulta.
Hilkka nyökkäilee ja Veikko pyöräyttää tuolia taas hieman.
- Jos haluan katsella televisiota, pieni hipaisu taas ja oikea katselukulma on tässä.
- Onpas tuo kätevää, Hilkka toteaa ja varoo jatkamasta, että tämä sohva onkin niin epämukavan kova.
- Eikä tässä vielä kaikki, Veikko pyöräyttää tuolin kohti oleskeluryhmää. Hän sormeilee ohjauksen kaukosäädintä, selkänoja nousee. Veikko istuu ryhdikkäänä ja tuoli alkaa hieroen hyristä. Hyrinä liikkuu selästä hartioille, hieroo niskaa ja taas alas. Mielihyvä paistaa Veikosta.
- Tuoli on nyt minun hierojani. Ajatteles, ei tarvitse lähteä kotoa hierojan käsittelyyn, tuoli hoitaa hieronnan ja ilmaiseksi.
Hilkka on ihmeissään, mutta ei kovin ihastuksissaan. Tuoli on kuitenkin kuin väärässä ympäristössä tyylillisesti. Hän ei sano sitä, vaan kysäisee, missä tuollaisia tuoleja tehdään.
- Kiinassa, siellä ollaan askeleen edellä ja ajatellaan myös hyvinvointia eikä vain ulkonäköä. Veikko uhoaa kuin tietäen mitä Hilkka tuolista ajattelee.  

Kuukausia kuluu vierailusta ja Hilkka lukee lehdestä, että Kiinasta on tuotu Suomeen nojatuoleja, jotka ovat aiheuttaneet istujilleen syyhyävää, punoittavaa ihottumaa. Hilkka muistaa Veikon ja tuolin. Hilkka  on yhteydessä ystäviinsä ja muiden asioiden yhteydessä hän kysäisee, onko Veikko tyytyväinen siihen hierovaan tuoliin.
Hän kuulee selityksiä. Tuolin kauko-ohjain lakkasi toimimasta. Tuoli ei enää keinunut eikä hyrissyt. Veikolle oli tullut polvitaipeisiin, reisiin ja selkään outoa punottavaa ihottumaa. Se kyllä on jo hävinnyt. Tuoli vietiin kierrätyskeskukseen. Sieltä se on edelleen kuljetettu kaatopaikkaa kuormittamaan. Vaikka kyllä korjaamalla siitä olisi vielä hierovan, pyörivän ja keinuvan saanut.

******
Pakinaperjantai 216. haaste = Hierova tuoli

20 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu tarina, kuten aina :)

    VastaaPoista
  2. ;) Humbuukia tuollaiset, meilläpäin tavataan tokaista. Hyvin kuvasit taas!

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen14. tammikuuta 2011 klo 20.40

    Kannattaisi tiivistää sitä tuolin esittelykohtaa. Muuten mukava tarina: moni on kokenut jotain samaa..

    VastaaPoista
  4. Hauska tarina, mutta mut lumos ihan täysin toi kuva. Upea. :)

    VastaaPoista
  5. Voi, voi noita liika teknillisiä vempaimia, liika usein pelkkää kikkailua, mutta makeesti tarinoitu.

    VastaaPoista
  6. Elisa,
    Kiitos.

    Rita,
    Sitä se oli. Kiitos.

    Hymyilevä eläkeläinen,
    No kyllä tuolin ominaisuudet käytännön toiminnassa pitää kuvata, sehän on pakinan ydin. Jos taas on liian pitkä lukemiseen, niin olisi jostain voinut muualta lyhentää, vaikka taustan kertominenkin oli oleellista.
    Mukava, että pidit ja jaksoit lukea.

    itkupilli,
    Kuva on otettu autenttisesti, valo siivilöityi aika hienosti puiden läpi ja kamera tallensi tämän valon sävyn kuvaan.

    VastaaPoista
  7. Sellainen tuoli voi ollakin lähes humpuukkia, tai vaikka kokonaan. :)

    VastaaPoista
  8. Totta, melkoisia möhkäleitä ovat olleet ne hierovat tuolit, joihin olen saanut istahtaa. Onneksi ei Hilkka vierailun jälkeen ryhtynyt kadehtimaan niin paljon, että olisi ostanut samanlaisen kuin Veikolla ja Annikilla oli. Mitähän myrkkyjä tuolin päällisiin oli suihkutettu.

    Pitkä oli tuolin matka kiinalaiselta tehtaalta suomalaiselle kaatopaikalle.

    Toivon, että seuraavalla visiitillä Hilkka saa istua jollain oikein mukavalla tuolilla. Löytyisikö Veikolta ja Annikilta sellainen - ei tarvitse pyöriä eikä hieroa, kunhan on hyvä istua :).

    Kuvan hento vaaleus on viehättävä. Valo kuultaa.

    VastaaPoista
  9. Minäkin jäin tuohon hurmaavaan kuvaan!!

    VastaaPoista
  10. aimarii,
    Sellaisia keksitään, ja kyllähän ne läpi menee, ostajia riittää määrättyyn pisteeseen.

    isopeikko,
    Maalaisjärki kannattaa pitää mukana, se voisi auttaa ettei ihan kaikkeen sorru mitä tarjolla on.

    Lastu,
    Pian ne "möhkäleet" katoavat, varsinkin kun eivät kestä ja toiseksi kun myrkkyjä sisltävät.

    Kaatopaikat vain turhaan täyttyvät.

    Toivottavasti löytyisi pehmoisempaa istuinpaikkaa seuraavalla kerralla.

    hanne,
    Kuvauspäivänä oli aivan erikoinen valo, joka lankesi metsän puiden siimeksen läpi kuin sadussa. Se oli jolloinkin marraskuussa.

    VastaaPoista
  11. Olen minäkin kokeilut niitä hierovia tuoleja aina kun on vaan eteen osunut, ihan mukava niihin on ollut istahtaa.. eivät kai olleet kiinalaisia kun ei tullut jälkiseurauksia :)
    Mutta kivasti johdattelit tarinaasi, ei minun mielestäni ollut liian pitkä, sait mukaan näyttämisen tarpeen ja vielä sisustuksellisenkin puolen.

    VastaaPoista
  12. Hauskaa ja ihan oikein ukolle. Näin jotain kuvia sillon niistä kiinalaistuoleista ja ihottumat olivat aika pahannäköisiä. Onneksi syy selvisi jottein persii syöpynyt kokonaan pois:)

    VastaaPoista
  13. Biedemaierit ovat kamalia istua.

    Ihottuma on ikävää :(

    VastaaPoista
  14. Hieno tarina tämä kiinalainen tuolijuttu!

    VastaaPoista
  15. Sirokko,
    Nojatuolissa on varmaan ihan hyvä istua ja mikäs ettei siitä hieronnastakin voisi nauttia, kun ei vaan sitä ihottumaa saa.

    Pakinalle vain tulee määrätty pituus, kun aihetta käsittelee sen verran että selviää se ydin.

    Henrietta,
    Kyllä sen hehkutuksen jälkeen voi olla hieman vahingoniloinen.
    Kyllä kai nämä ihottumaa aiheuttavat tuolit hävisivät huonekaluhalleista aika nopeasti pois, ellei taas ole tilalle tullut jotain vastaavaa. Halpoihin kaukaa tulleisiin tuotteisiin ei aina voi luottaa, varsinkin jos hinta on halpa.

    SusuPetal,
    Ennen muinoin näitä tyylikalusteita, beidermeier ym, käytettiin saleissa, joissa ei paljon oleskeltu. Arkihuoneet olivat erikseen.
    Eivätkä ne istuinmukavuutensa vuoksi tänä päivänäkään mitään lokoisia oleskeluhuoneen kalusteita ole.

    Savu,
    Kiitos.

    VastaaPoista
  16. Elämässä on kuin onkin oikeudenmukaisuutta (*vahingoniloisesti hymyillen*)

    VastaaPoista
  17. Demetrius,
    Kyllä ja joskus se toteutuu yllättävällä tavalla.

    VastaaPoista
  18. Mekanismituolien mauttomuudessa on jotain vetoavan vitsikästä. Niinkuin Frasierin isän tv-tuoli pojan muuten niin supertyylikkäässä asunnossa (siis siinä tv-sarjassa). Biedermeierit voivat olla epämukavia, muuta selkäleikkauksen jälkeen matalat ja upottavat sohvat vasta kamalia ovatkin. Vasta vanhemmiten tajuaa, millainen on hyvä tuoli ;) Hauska pakina!

    VastaaPoista
  19. suvim,
    Samaa minäkin.

    Ina,
    Joku klassikkotuoli, kuten muna, voi pyöriä. Halpistuoleista näkee jo matkan päästä mitä ne ovat ja hierovat ovat lähinnä vitsejä.

    Hyvässä sohvassa ovat mittasuhteet ja pehmusteet kohdallaan istujille. Liian pehmeä ja mittasuhteiltaan epäonnistunut sohva ei voi miellyttää ketään. Niissä ei voi istua mieluimmin joutuu makaamaan. Näitä sohvia löytyy aika paljon tänäkin päivänä, varsinkin jos valitsee sohvan hinnan perusteella. Silloin ei voi edellyttää laatua.

    VastaaPoista