Sellariina ja Inkivääri muistivat minua tunnustushaasteella, kiitos huomionosoituksesta. Haasteena on kertoa seitsemän asiaa minusta itsestäni. Luulen, että tiedätte jo liikaakin. Toisaalta enpä usko olevani niin kiinnostava, että haluaisitte lukea lisää. Mutta tunnustan silti ne seitsemän, joita ette vielä tiedä. Pitäkää sitten salaisuutena.
1. Minulla on ollut oma yritys ja toimin yrittäjänä miesvaltaisella alalla siihen saakka, kunnes miehet ottivat yhteyttä ja halusivat ostaa yritykseni. Mietin muutaman päivän. Aloitin neuvottelut, jotka johtivat yrityskauppaan.
2. Ennen yritystäni olin palkannauttija miesvaltaisella alalla. Lähimmät työkaverini olivat miehiä. Alaiseni olivat sekä miehiä että naisia.
3. Tulen toimeen vielä nytkin ehkä paremmin miesten kanssa kuin naisten. Tosin täällä blogimaailmassa saan olla ystävänä naisten kesken. En ole kuitenkaan varma, olenko ollenkaan kiinnostava persoona. Luulisin etten.
4. Nyt kun elämäni on muuttunut kotikeskeiseksi, olen aloittanut ruuanlaittoharrastuksen. Sen seurauksia voitte lukea Kotona-blogistani. Päivä päivältä pidän ruuanlaitosta entistä enemmän. Arvostan saamiani huomionosoituksia tällä saralla. PR-toimisto on muutaman kerran lähestynyt minua maistiaisilla - After Eight-suklaa, kaura- ja ruispaahtoleivät ja mieluisalla Ruokatorstain Joulu-kirjalla. Viimeisin oli Teresa Välimäen kutsu Darwin Food Consultingin showroomin avajaisiin. Valitettavasti en voinut osallistua niihin. Ja jonkun verran muita vastaavia.
Tampereen Työväenmuseo Werstas on avannut näyttelyn Rieväkylä ja Euroopan Maku. Visuaalinen suunnittelija Kati Lehtinen pyysi Kotona-blogistani kaksi ruokakuvaa näyttelyyn. En ole varma onnistuvatko molemmat tulemaan sinne, koska olen pienentänyt kuvat ja voi olla, että pikselit eivät riitä. Palaan asiaan tarkemmin tuolla Kotona-blogin puolella ja ehkä täälläkin. Kaikki eivät lue muita blogejani, kuten Turhan tarpeellista ja Kotona..
5. Entinen työkaverini on ylistänyt sääreni Suomen kauneimmiksi. Hän oli sitä mieltä, että ne kannattaisi vakuuttaa. Olen saanut sääristäni palautetta myös tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä. Hän kailotti kuuluvalla äänellä, kun laskeuduin ostoskeskuksen rullaportaita alas. Voi katsokaa noita upeita sääriä. Se oli silloin, kun pidin minihametta.
6. Nyt oikean jalan sääreni ei ole enää virheetön.Siinä näkyvät pitkät leikkauksen arvet. Minulta katkesivat molemmat sääriluut erään vuoden viimeisenä päivänä, ja sääreni leikattiin, tuettiin raudoilla ja leikattiin uudelleen, kun raudat otettiin pois. Eikä minulla ollut sitä vakuutusta, että olisin voinut hakea arvonalennuskorvausta. Olisi pitänyt uskoa työkaveria.
7. Huumorini takia olen tullut usein väärinymmärretyksi, ehkä myös täällä blogimaailmassakin. Pyydän teitä nyt tämänkin postauksen kohdalla huomioimaan huumorini.
Nyt en jaksa jakaa tätä tunnustusta eteenpäin. Ota kuitenkin koppi, kun heitän pallon sinulle ja kerro seitsemän asiaa itsestäsi.
Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti.
Olipa mielenkiintoiset paljastukset,ja kyllä vaan olet kiinnostaa henkilö. Miesten joukossa olin minäkin monet työvuodet,joten tuttua on se minulle.
VastaaPoistaSinulla on siis säihkysääret!Sellaisia kelpaa kyllä näytellä. Ruokablogissasi on kauniita kuvia ,joten ei ihme,että niitä pyysivät..Terv.Yaelian
Yaelian,
VastaaPoistaMiehet ovat reiluja työkavereita.
No, nyt tulee pidettyä farkkuja tai pitkiä housuja enimmäkseen eikä säärillä ole enää niin väliä.
Kiitos Yaelian ja mukavaa loman jatkoa sinulle.
Kuvittelisin sinut jakkupukupäälliseksi suoraryhtiseksi virkanaiseksi tämän paljastuksen pohjalta. Ei paha ;-)
VastaaPoistaLuen aina yhtä innostuneesti sekä arleenan sanomia että KOTONA-blogiasi; reseptiesi mukaiset kokeiluni onnistuvat aina.
VastaaPoistaKummitätini halusi aina opettaa vai poikia, sanoi että he ovat reiluja eikä aika mene tyttöjen juonittelujen setvimiseen. Hän opettikin sitten vain poikalyseoissa (siihen aikaan kun niitä vielä oli). No, minä olin ja olen:) tyttö ja mietin kummitädin edessä, olenko itse juuri sellainen kuin mistä hän moitiskeli.
Joku evoluutiobiologi sanoi, että tyttöjen on pakko harjoitella juonikkaita ihmissuhdetaitoja ja saavat sen ominaisuuden syntymälahjanaan. Niitä tarvitaan kun lapsia siunaantuu.
En tiedä, kunhan höpäjän.
Huumorintajusi loksahtaa omaani kuin palapelin pala joka elämänkokoista kuvaa rakentaa. Huumori luo vapautta.
Jännittäviä paljastuksia:) Oikeasti kaikki ihmiset ovat mielenkiintoisia!
VastaaPoistaEnpäs olekaan käynyt tuolla toisessa blogissasi, täytyy käydä kurkistelemassa - jos vaikka innostuisin minäkin kokkailemaan.
Mukavia tunnustuksia. Voi, jospa voisin sanoa samaa omista sääristäni, piilotan ne mielelläni pitkän hameen alle tai farkkuihin. :)
VastaaPoistaMinä pidän sinun huumoristasi ja kirjoitustyylistäsi, mielelläni vierailen blogissasi.
En ole huomannut toisia blogejasi, nyt käyn tutustumassa. Olen jo haalinut niin monta ihanaa blogiystävää listalleni, että aina en ehdi kommenttiakaan laittaa kaikille.
Zilga,
VastaaPoistaSilloin ennen jakkupukuja. Nyt vapaamuotoisempaa väreinä mustaa, harmaata, valkoista ja hieman pinkkiä. Farkuissa sinistä.
Lastu,
Naisilla ja miehillä on eroja. Naisellisuuteen kuuluu määrätty laskelmointi, voi sitä juonitteluksikin sanoa. Myös kuppikuntaisuus, selän takana supiseminen. Näitä ei voi tietenkään yleistää. Toisilla tätä on enemmän toisilla vähemmän.
Kiitos blogiystävyydestä.
Irmeli,
Tervetuloa toiseen ja kolmanteen blogiini.
Unelma,
Kiitos sanoistasi.
Se on totta, että blogeja on tuhottoman paljon ja mielenkiintoisia. Itseänikin harmittaa, kun ei ole aikaa vierailla ja kommentoida aina kaikissa.
Mielenkiintoista, olet taatusti mielenkiintoinen persoona. Minäkin olen reilun kymmenen vuotta työskennellyt 99% miesten kanssa, ja aina on asiat selvitetty. Joskus keskustellaan isoilla kirjaimilla, mutta vanhoja ei muistella eikä kuppikuntaisuutta ilmene. Hyvä niin.
VastaaPoistaTuon ykköskohdan voisin itsekin menneisyydestäni tunnustaa.
VastaaPoistaNiinä vuosina, ja harrastusten kautta, olen ehkä oppinut liian suorapuheiseksi.
Muutoin nautin kun nykyisin naispuolisten työkavereiden kanssa voi jakaa monia asioita, ja osaa naisten huumorikin olla aika vallatonta.
Olet mukavan monipuolinen postauksissasi, se lienee suosiosi salaisuus.
Kutkuttavasti sekoitit mielikuvia itsestäsi noissa tunnustuksissa.
Olen saanut sen kuvan, että mitä teetkin, teet sen huolellisesti loppuun asti, selkä suorassa ja rehellisesti. Tämähän vain vahvistaa käsitystäni.
VastaaPoistaHarmi, että säikysääret saivat pintavaurioita, mutta nehän on helppo peittää ja säihkytellä edelleen (tästä olen vähän kateellinen).
Heh, onnistuit yllättämään näillä tiedonmurusilla:D Olenkin vähän ihmetellyt, miten sinulla on niin paljon aikaa, jos käyt vielä töissä, mutta se selvisi nyt.
VastaaPoistaToivottavasti käytät hameita, parhaita puoliaan pitää korostaa. Minulla ei ole säikysääriä, mutta yksi syy, miksi haluan laihtua, on se, että olisi kiva pukeutua joskus hameeseen ilman että näyttää possulta hameessa.
Elisa,
VastaaPoistaSinullakin miehistä työkavereina positiiviset kokemukset. Reiluja ovat.
Mk,
Naisporukkaan tottuu ja hoitoalalla yhteen hiileen puhaltamin en luonnistuu, ovathan työtehtävät samaa luokkaa koko porukalla, näin luulisin.
Kiitos arvioista, se kuulosti mukavalta.
Sirokko,
Analyysisi osui hyvin lähelle, joskus rivien välistä lukemalla onnistuu näkemään persoonasta melkein kaiken.
Katriina,
En osaa olla täysin tekemättä mitään, joten tekemistä löytyy sopivasti aina kun tarvitaan.
Nykyään en käytä enää hameita, vapauduin niistä ja sääret jäävät piiloon. Capritkin ovat sitä pidempää mallia.
Mielenkiintoista, yrittäjänainen!
VastaaPoistaMiesvaltainen ala...kuljetus-, vakuutus- vai nuohousala?
Blogisi perusteella sinun uskoo kyllä hienosti pärjäävän täällä tyttöporukassa. Voi mikä kohtalo säihkysäärillesi!
Pitääpä pistäytyä myös ruokablogissasi.
Rita,
VastaaPoistaEi osunut mikään ala oikeaan. Nuohooja en voi olla, koska poden korkeanpaikan kammoa. Vakuutusalalla joutuisin työskentelemään yksin, omaa vakuutusyhtiötä on vaikea perustaa ja kuljetusala on erittäin kaukana osaamisestani.
Tervetuloa Kotona-keittiööni.