Kotona oli aina risu tuvan oven päällä. Risukuva piirtyi kirkkaasti mieleeni. Olenko saanut risua, siitä ei ole muistikuvaa. Tosin muistan, kuinka äiti uhkasi risulla. Jonkun sisaruksen kohdalla toteuttikin uhkauksen ja räpsäytti paljaalle pyllylle. Nythän tämä kuritusmuoto on lailla säädetty rangaistavaksi teoksi.
En usko, että kukaan sisaruksistani, enkä minä, ole saanut risuista minkäänlaista traumaa. Sen sijaan tämä kuritusmuoto on ohjannut oikeaan elämässä jopa tänne saakka. Fyysinen kuritus kaikissa lievimmissäkin muodoissa on nykyään kiellettyä. Tukkapöllyt mukaan lukien. Tukkapöllyä olen saanut. Jälkeenpäin mietittynä ne on annettu oikeudenmukaisesti ja aiheesta. Siitäkin kiitos, se on opettanut käyttäytymistä ja oikeaa suhtautumista asioihin. Nykyään ei saa lapsia tukistaa.
Muistan selvästi yhden tapauksen, kun minua kuritettiin, mutta ei fyysisesti. Onko henkinen kurittaminen rankempaa.
Olin silloin 12-vuotias ja asuin enon lapsettomassa perheessä heidän lapsenaan. Minulla oli säännöt milloin pitää iltaisin olla sisällä, sama sääntö on ollut kotonanikin. Leikin usein lähellä asuvien serkkujeni kanssa. Niin sinäkin kesäpäivänä illansuussa. Yhdessä meillä oli hauskaa ja aika riensi huomaamatta. Olin ylittänyt tunnilla kotiintuloajan. Kun tulin kotiovelle, se oli lukossa. Koputin, mutta oli ihan hiljaista. Istuuduin portaille, ajattelin lähdenkö serkkujen luo yöksi vai nukunko portailla. Aika tuntui matelevan ja olin jo peloissani.
Kuulin, kun avain kääntyi lukossa. Eno avasi oven ja oli hyvin vakava ja vihainen sanoessaan. Nukkumaan heti ja tämän jälkeen muistat, mikä on kotiintuloaika. Ja minä muistin ja muistan vieläkin. Tämä oli ainoa kerta enolassa, kun minua rangaistiin.
Lapsuuteen kuuluu niin paljon onnellisia ja mukavia hetkiä, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Muistan mansikkapaikat,. mesimarjasaaren, metsäpolut, talviladut, pihaleikit, koulupäivät. Päivät jolloin leivottiin ja syötiin lämmintä leipää. Ensimmäinen jäätelö, se maistui hyvältä, nykyään jäätelö ei enää maistu samalta. Johtuukohan se lisäaineista. Banaani maistui ensimmäisellä kerralla mauttomalta mössöltä.
Olin uimakoulussa meidän omassa rantapoukamassa. Opettajana oli kaupunkilaistyttö, joka oli kesänvietossa tätinsä luona. Opeteltiin sammakkouintia, mutta en oppinut sitä. Jalkojen liikkeet eivät onnistuneet, mutta pinnalla pysyin. Uin koiraa, eikä kukaan minua siitä moittinut. Järjestimme viikon kestäneen uimakoulun päättäjäisjuhlan, jossa jokainen sai esittää mitä halusi. Keksimme pienen näytelmän. Meillä oli hauskaa, vaikka katsojia ei liiemmin ollutkaan.
******
Pakinaperjantai 218. haaste = Lapsuus
Pakinaperjantai 218. haaste = Lapsuus
Minä kyllä muistan, kun olen saanut piiskaa ja tukkapöllyä. Varmaankin aiheesta, mutta muistan myös, kuinka vihasin vanhempiani sen takia. Myohemmin halveksin äitini heikkoa kysyä ratkaista ristiriitoja, toivoin aina, että hän olisi viisaampi. Onneksi ruumiillinen kuritus on nyttemmin kielletty, vaikka ei kai se yksistään ole vanhempia viisaammaksi tehnyt. Itse sain tehdä todella töitä oppiakseni parempia keinoja.
VastaaPoistaOn ihmeellistä ja ihanaa, että aika kultaa kaikki lapsuusmuistot. Näin on käynyt minullekin. Lapsuus oli yhtä kesää ja auringonpaistetta, pienet tukkapöllyt sinne tai tänne, pah!
VastaaPoistaSitä voi muistaa jonkun tuoksunkin: miltä sammal haisi, miltä saunavihta, miltä haisi järven rannassa...
Uimaanopettelu oli minullekin sellainen jännä seikkailu. Aivan lapsellisia muistoja mutta maailma oli silloin vielä uusi ja itse lapsi, lapsellinen. Vaikka kaipa se pieni lapsi säilyy jossain ihmisen sisällä, vaika kuinka luutuisi ja rypistyisi.
Olen minäkin saanut risusta, tai oikeestaan vyöstä, tukkapöllyäkin saanut, vaikka kuin monta kertaa. En ole niistä mitää traumoja saanut. Silloin kyllä tiedettiin ihan tasan tarkkaa, näin jos teen, niin selkää tulee. Oli oma valinta ottiko selkäsaunan vai ei. Metsään ollaa menty tällä nykyisella systeemillä. En tarkoita, että ketään saisi pahoipidellä, mutta aika hampaattomia on opettajatkin nykyjään.
VastaaPoistaMansikan ja mesimarjan makuisia lapsuusmuistoja on mukava lukea, ja muistellakin.
VastaaPoistaJuu sain minäkin tukkapöllyä ja veli joskus vyöstäkin, ei silloin varmaan niin ihmeelliseltä tämä kuritus tuntunut.
VastaaPoistaOmppupuun kukista näinkin viimeyönä unta ja siinä lähdin hakemaan kameraa että saan kuvan kun oli isot silmut näin aikaisin :)
Näkymätön lapsi ei saa edes piiskaa. Sekin on jonkinlainen näkeminen, siksi kai sitä ei muistele pahoin mielin.
VastaaPoistaKatriina,
VastaaPoistaKurituksesta en ole vihannut vanhempiani, vaikka lapsena se ei tuntunut mukavalta. Sen koki kuitenkin oikeutetuksi, kun tiesi tehneensä luvatonta.
Myöhemmin nuoruuden aikoina koki usein, että äiti käytti valtaansa liikaa. Ne ajat ovat menneet ja kunnioitus vanhempia kohtaan on säilynyt.
Lapsiani en ole ruumiillisesti rangaissut, puhe on auttanut ja luottamus säilynyt.
Hymyilevä eläkeläinen,
Aika kultaa muistot, niin on kai tarkoitus. Elämää kestää paremmin, kun lähtökohdat ovat kunnossa.
Tuoksut tosiaan, ne ovat mielessä ja maut.
Lapsuuden muistot ovat aina lapsellisia, varsinkin kun katsoo täältä aikuisen näkövinkkelistä.
Amalia,
Nykyään ei mielestäni ole kiinnitetty huomiota henkiseen väkivaltaan, se on paljon rankempaa kuin fyysinen. En nyt tarkoita pahoinpitelyjä ne ovat rangaistavia niin ennen kuin nytkin.
Henkistä väkivaltaa on vaikeampi ulkopuolisen todentaa ja lapset kärsivät, sen huomaa nykyään monenlaisina oireiluna. Eivät tukkapöllyt kärsimyksiä tuo.
Demetrius,
Niitä riittää varmaan jokaisella.
Eija,
Kuritus kuului kasvatukseen silloin. Nyt on toiset metodit, enkä usko, että parempaan on joka kohdin menty.
Pitääpä mennä tarkistamaan silmutilanne.
Liisa,
Nykyään on niitä näkymättömiä lapsia, puhutaan vanhempien läsnäolon puutteesta. Ennen sitä ei mitattu piiskalla, piiskaa saatiin ja jopa uhkaukset siitä olivat tarpeeksi rangaistukseksi.
Oi että! Piiskaa olen monesti saanut ja joka kerran aiheesta.
VastaaPoistaTästä ihanasta pakinastasi muistuu mieleen monet lapsuuden tarinat.
Ja oikeassa olet, jäätelön makua ei voi unohtaa, niin hyvältä se maistui.
Tiina 48v
PoistaMeil oli kanssa aina vitsat oven päällä näytillä ja usein saatiin sieltä mut useimmiten haettiin ulkoo uusi ja tuore piiska.
Itselle jäi vitsoista mielee hakeminen ja sitten äidin polvella mahallaan ollen ja ketsellen äitini punaisina varpaankynsiä kun hän piiskasi.
Omille olen antanut kanssa vitsaa aina tarpeen tullen ja tyttäret ovat jälkeenpäin sanoneet et piiska oli oikea rangaistu aina heille ja lupasivat jatkaa tätä aikanaan omille lapsilleen.
Vahva, juureva lapsuus antaa tukevan pohjan koko elämälle. Onnellinen hän jolla on ollut turvallinen lapsuus.
VastaaPoista***
Oikeudenmukaisuus on vahva tunne. Jos lapsi kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, hän muistaa sen kauan, ehkä läpi elämänsä. -Se että ei pääse kotiin sisälle, vaikka onkin myöhästynyt kotiintuloajasta, tuntuu kamalalta hylkäämiseltä. Ovi lukossa. Eräs ystäväni oli hukkua uimareissulla, ja sai siksi äidiltään kunnon selkäsaunan. Hätäännys purkautui "opetuksena", ei sylittelynä. Lapsella oli kaksinverroin paha olla.
***
Muistosi ovat valtaosin auringontuoksuisia. Oli hyvää kasvaa kohti aikuisuutta.
Tukkapöllyä muistan saaneeni ja lisäksi 12 v minua vanhempi sisareni kuritti minua luunapeilla. Koivuniemen herralla uhkailtiin, mutta käytäntöön sitä ei otettu.
VastaaPoistaTuo oven sulkeminen ja lapsen jättäminen ulos on minusta julmaa. Hyvän ystäväni vanhemmat käyttivät tätä keinoa, mutta kotiapulainen päästi tytön aina keittiön kautta sisään. Mitä ihmettä lapsi tai varhaisteini-ikäinen tyttö voi kaupungin keskustassa yöllä tehdä, jos ei pääse kotiin? En voi ymmärtää vanhempien logiikkaa.
Oma arvovalta ja sen loukkaamatomuus tuntuu olleen tärkeämpää kuin lapsen turvallisuus.
Jokaisen lapsuus on korvaamaton aika jonka kaikki elävät!
VastaaPoistaOn se ihme, että lapsuusmuistot ovat nyt ajateltuna suuria seikkailuja. Piiskaa ja tukkapöllyä sain minäkin, mutta traunoja en ole saanut, aina oli aihetta.
VastaaPoistaitselleni tulee nykyään useinkin lapsuusmuistot mieleen ja olen saanut rangaistuksiakin mutta aiheesta aina.
VastaaPoistaLapsuuteni oli kaikenkaikkiaan turvallista ja hyvää aikaa josta on vaan ihania muistoja :)
Muistaminen on mukavaa. Peikko muistaa monta asiaa omenankukista.
VastaaPoistakaanon,
VastaaPoistaSe on jännä juttu, kuinka maut ja tuoksutkin jäävät mieleen. Ja ne maisemat, tapahtumat kuvina.
Pitäisi tosiaan laittaa ylös näitä asioita.
Lastu,
Ehkä oikeutetut rangaistukset eivät säily mielessä tai eivät aiheuta traumoja.
Henkinen rangaistus on paljon julmempaa kuin fyysinen. Ymmärsin, että olin tehnyt väärin kotiintuloajan suhteen, mutta rangaistustapa oli kohtuuton ja julma. Se jäi mieleen, vaikka siitä ei traumaa tullut. Minua rakastettiin enolassa ja viihdyin siellä hyvin.
Ina,
Totta, rangaistus oli julma, olisin uskonut vähemmälläkin. Nyt tuo tapahtuma on käsitelty, mutta säilyy mielessä.
Savu,
Hienosti sen sanoit.
Zilga,
Lapsuus on lyhyt ja huoleton jakso elämässä. Sen kantaa mielellään muistoina läpi elämän.
marjamatilda,
Tähän ikään ehtineenä sitä aikaa on aina mukava muistella ja kerrata.
isopeikko,
Meilläkin oli omenapuita lapsuudessa.
Koivuniemen herra kökötti minunkin lapsuuskodissani oven karmin päällä. Kyllä sitä sai, jos oli aihetta, eikä siitä tullut traumoja.
VastaaPoistaSe kuritus ei ollut hakkaamista, ei sitä ollut tukasta kiinni ottaminenkaan. Taisi olla pikemminkin rakkautta.
Minun mielestäni yleisessä kasvatuksessa jotain on vialla, kun nyt jo kymmenvuotiaat haistattelee vanhemmilleen ja opettajille.
Lapsuudesta oli mukavaa lukea, se johdatteli oitis omiin muistoihinkin.
Ennen oli selvät rajat kasvatuksessa, lapsi tiesi rangaistukset, sai sitten valita ottaako riskin. Risu oli oven karmissa muistuttamassa rajoista ja joskus sitä käytettiinkin. Ei siitä mitään traumoja ole jäänyt, oma valinta,syystä rangaistu,enää en edes muista miksi. Sen sijaan alaluokilla opettaja syytti minua kirjan kulmien taittamisesta, ilman rangaistusta tosin, vähäpätöinen juttu mutta syytti syytöntä, voi että itkin elämän epäoikeudenmukaisuutta. Karmea vääryys, sen kyllä muistan elävästi ja ikuisesti!
VastaaPoistaEn hyväksy pahoinpitelyä, mutta rajat pitää olla selvät, samoin rangaistukset, ja niitä tulee myös käyttää silloin kun tarvetta on.
aimarii,
VastaaPoistaMinä olisin myös hieman toista mieltä tästä vallitsevasta kasvatustavasta, eli samaa mieltä kuin sinä. Minusta fyysinen näpäytys on parempi vaihtoehto kuin henkinen kuritus.
Tukkapölly tai risu eivät ole pahoinpitelyä, vaan muistutus että väärin on tehty.
Sirokko,
Onko meistä kasvanut oikeudenmukainen ja käytöstaidot omaava sukupolvi, kun lapsuutemme
kasvatusmetodit olivat erilaiset. Vastaan, mielestäni on.
Nyt kasvatusta haittaa auktoriteettien puute, ollaan "samalla tasolla" kasvatettavan kanssa, kiellot eivät tehoa. Uhitellaan puolin ja toisin.
Minäkään en hyväksy pahoinpitelyä, tarkoittaa että piiskaamin en sattuu fyysisesti. Risun ei tule satuttaa, vaan opastaa rangaistuksen kautta.