tiistai 12. elokuuta 2008

Tähän päivään

Matka jatkui kohti kotia lauantai-illan auringonlaskun aikaan. Pilvipeitteen takana kulki aurinko kohti uutta päivää maapallon vastakkaiselle puolelle. Taaksemme jäivät auringon kajo ja matkan muistojen kohteet.

Tämä maisema on ollut osa elämääni. Vietin lähes neljä vuotta elämästäni tässä maisemassa ja tuolla kauempana näkyvässä pihapiirissä. Kymmenvuotiaana muutin Enolaan, lapsuudenkodistani parinkymmenen kilometrin päähän. Lapsettomassa kodissa minua pidettiin kuin omaa lasta. Sain kuulla olevani ilon lähde ja päivän aurinko. Suuren sisarusparven keskeltä muutto oli minullekin mieluinen ja muistelen niitä aikoja hyvällä.
Nyt Enolaa ei enää ole, paikka on muiden koti. Kun näin taas nuo lainehtivat viljapellot, jotka kiertävät pihapiirin syleilyynsä. Mieleeni nousivat aurinkoiset kesät, mansikkapaikat ja uintiretket joen suvantoon. Pieni ja kapea joki virtaa halki viljavainioiden, kuvassa joesta näkyy vain vihreä rantatörmä. Joessa on pieni saari, jossa kasvoi mesimansikoita. Ne olivat tummanpunaisia, muodoltaan lakkaa muistuttavia, mehukkaita ja makeita. Kasvaakohan siellä vielä niitä.
Talvella peltoaukeaa kiersi hiihtolatu, sitä hiihdin joka päivä. Muistan, että aina oli paljon lunta, joka oli luistavaa ja se kimalsi pakkasessa.

Ohrapelto näyttää kullankeltaiselta. Vilja kypsyy aina samalla tavalla, mutta miten se näyttää vuosi vuodelta kauniimmalta. Kauempaa katsottuna tutut maisemat näyttävät arvokkaammilta kuin läheltä joka päivä katsottuna. Maaseudulta katoaa vähitellen vanha rakennuskanta. Onkohan syynä se, että siellä asuvat eivät näe sen arvoa ja kauneutta. Näkeekö kaiken kauempaa paremmin kuin läheltä.

Illan pimetessä huristimme harmaata asfalttitietä, joita reunustivat jättikokoiset kukkapenkit.
Ihailin valkoisten saunakukkien virtaa, jota jatkui lähes silmänkantamattomiin. Toivottavasti teiden pientareista vastaavat antavat kaikkien kukkien kukkia kulkijoiden iloksi.

25 kommenttia:

  1. Minustakin viljapellot näyttävät vuosi vuodelta kauniimmilta. Toivottovasti meillä säilyy perinteinen viljelysmaisema. Mukava kirjoitus! Pidin myös edellisestä tähän kuuluvasta (?) pihapiiristä kertovasta jutusta.

    Krisu

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta miten paljon kuvasi muistuttavat omia lapsuudenmaisemiani. Olemmekohan samasta kylästä kotoisin? :D Kirjoituksesi sai minut aivan tunteelliseksi, aloin miettiä vanhaa lapsuuden kotia ja miten sekin on nyt muiden ihmisten omistuksessa. Miten surulliselta se tuntuukaan... Ikävä joskus niitä lapsuuden huolettomia kesäpäiviä.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirjoitus ja ihania kuvia :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia. Minä myös rakastan viljapeltoja. Keittiön ikkunoista voin niitä katsellakin - meillä ei ole vielä noin tuleentunutta kuin kuvissasi. Mutta lapset jo odottavat innolla isoisän puimurin kyytiin pääsyä.

    VastaaPoista
  5. Huomenta!
    Löysin taas mukavan blogin. Tulen vierailemaan täällä uudelleen. Nyt käväisen kaupassa. Mukavaa päivää sinulle. T.Krisse

    VastaaPoista
  6. Se on kyllä jännää miten se lapsuuden maisema on se "ainoa oikea" maisema myöhemminkin. Se sielunmaisema. Minun sielunmaisemani on Itä-Suomen vaaramaisemissa, vaikka näitä pohjanmaan peltoja nykyisin katselenkin.

    VastaaPoista
  7. No ei ne anna - meiltä leikattiin pientareet ennen kuin esim. päivänkakkarat ennättivät siementää:/ Kivoja kuvia ja tunnelmia - vanhoja rakennuksia minäkin murehdin,

    Tälläkin kylällä vanhojen kauniiden tupien viereen on rakennettu uudet matalat tiilitalot joskus 60-70 -luvuilla. Joissakin taloissa vanhat tuvat pidetään kunnossa, toisissa annetaan ränsistyä...

    Tosin kuntien rakennustarkastuskin on tainnut ohjata uuden rakentamisen suuntaan sillä Isännyyden kototalon korjauslupia hakiessa oli kova vääntö siitä, että kannattaako siihen enää uutta pesutilaan vanhuksille laajentaa, olisivat mieluummin antaneet luvan uuden tekoon8O Onneksi pitivät pintansa ja vanha kotitalo on nyt veljen korjaamana kaunis ja osin vanha hirsi sisäseinäksi paljastettuna.

    VastaaPoista
  8. Yhdyn toivomukseesi että pientareilla annettaisiin kukkien kukkia.

    VastaaPoista
  9. Pidän kanssa noista viljapeltojen väreistä ja seurailen kuinka niiden väri vaihtuu syksyyn mennessä.
    Toisaalta hyvä kun pientareet leikataan, vaan eihän niitä nyt jokapaikasta olisi niin tarvis leikata,siis turvallisuuden kannalta.

    VastaaPoista
  10. Katso kuinka paljon olet saanut ihmiset herkistymään ja muistelemaan. Täällä yksi maaseudun kasvatti myös, vaikka 15-vuotiaasta olenkin kaupungissa tai sen liepeillä asunutkin. Pientiloilla ei ole helppoa saada leipäänsä, siksi moni talo jää tyhjilleen. Kuinkahan kauan saamme oman maan viljaa?
    Kaunis kirjoitus ja hienot kuvat, kiitos taas.

    VastaaPoista
  11. Kyllä viljapellot näin elokuun alkupuolella vetävät hymyyn myös urbaanin uusmaalaiskasvatin. Tuulen hivellessä tähkäpäitä miettii samoin; kuinka kauan on näin? Hyvistä jauhoista (kohdallani luomua) ruokaa laittaessa voi miettiä kuinka aurinko ja tuuli ovat ruokaa hyväilleet.

    Kiitos näistä kuvista!

    VastaaPoista
  12. Tähän istahdin juuri ja työpäivä on takana. Kiitos kaikille teille ihanista kommenteistanne.

    krisu,
    Viljapeltojen säilymistä minäkin toivon ja toivotaan, että ruuan raaka-aineiden suhteen omavaraisuutemme säilyy.

    kazza,
    Suomessa näyttävät nämä viljapeltoaukeat kaikki kaunniin samanlaisilta. Olen Länsi-Suomesta ja käsitinkö, että olet Itä-Suomesta. Mutta kun nyt katsotaan niin naapureitahan me ollaan ison maailman mittapuun mukaan.
    Kerro meille NZ:n maalaismaisemista joskus.

    VastaaPoista
  13. susa,
    Kiitos susa käynnistäsi, toivotan sinulle hyvää viikonjatkoa, tavataan taas.

    jl,
    teillä saadaankin seurata viljan puintia livenä ja nauttia jyvien tuoksusta laarissa.

    VastaaPoista
  14. krisse mummi vaaralasta,
    piti minunkin nopeasti kurkata teille ja illan rauhassa palaan katsomaan vaaralaa enemmänkin

    nasti,
    sinä tunnetkin pohjanmaan vilja-aukeat jo hyvin, vaikka varramaisemista oletkin
    samaa mieltä, se lapsuusmaisema on syöpynyt sieluun syvälle ja se on se kaikkein kaunein maisema

    VastaaPoista
  15. inkivääri,
    Kuvailit hyvin miten maalla on rakennettu, vanhat kauniit talot häviävät modernien tilalta
    Esimerkkisi miehesi kotitalosta oli tosi hyvä, rakennustarkastajilta odottaisi vähän järkevyyttä ja silmää
    rakennusten peruskorjauksissa,
    Voin kuvitella kotitalon nyt, kun se on korjattu vanhaa vaalien, hirsiseinät ovat kauniit.

    Ja ne tienpiennarkukat saa jäädä niittämättä, ainakin valtatiet ovat leveitä ja piennar viettää ojaan, eivät kukat näkyvyyttä pääse haittaamaan, kuten saunakukkakuvasta voi päätellä

    VastaaPoista
  16. pioni ja eija
    pientareet saisivat kukkia mielestäni luonnon kukin.
    Näkyvyyttä haittaavina esim risteyksissä niitä voi taltuttaa.

    Eipä taida toiveemme aina toteutua, leikkurin terä viistää maata kilometrikaupalla eikä sitä ylös nosteta.

    VastaaPoista
  17. leijonnainen,
    näin idealistina totean, että omavairuus pitää säilyttää varsinkin epävakaisen maailmanmenon takia.
    Kiitos sanoistasi.

    VastaaPoista
  18. susanna,
    Minusta meillä olisi nyt hyvä näytön paikka luomuviljelyn suhteen, kun muualla "tehoviljellään"
    Omavaraisuus toivottavasti säilyy.

    VastaaPoista
  19. Vaikea sanoa kumpi on kauniimpaa, sun teksti vai kuvat, mutta sanon, että molemmat. Kyllä osaat maalata kauniisti lapsuusmuistoja ja samalla siinä niin monelle muullekin tuttuja juttuja.

    Kyllä se on harmi, että maalaismaisemasta katoaa ne rakennukset, mutta ehkä on niin, että just sitä tutuinta maisemaa ei osaa aina tarpeeksi arvostaa, mutta kun siihen saa etäisyyttä, alkaakin se jo saada aivan uudenlaista hohtoa.

    Kun se aurinko teiltä sinne horisontiin häipyy, niin me saadaan täällä kaukana lännessä siitä nauttia, täällä se tosin on niin paljon korkeammalla ja kuumempi, että joskus ihmettelee, että onko se tosiaan se sama aurinko. ;))

    VastaaPoista
  20. itkupilli,
    Kyllä se on niin, ettäkaukaa näkee paremmin ja aika kultaa muistot.
    Lapsuusmaisemissa on jotain rauhoittavan kaunista, tuntuu kuin huolet ja murheet häipyisivät jonnekin kauas pois ja tulee turvallinen tunne.

    Sitä minäkin toivoisin, että meillä tämä aurinko lämmittäisi edes hitusen pitempään ja vähän isommilla volyymeillä ainakin vielä loka-marraskuulla.

    VastaaPoista
  21. Mielettömän upea ohrapeltokuva! Minulle tuollainen peltomaisema ei kuulu historiaan, stadissa ja kerrostalossa asuneena, toki kesällä joskus käytiin Pohjois-Karjalassa. Jotenkin maalaismaisema silti vetoaa sisimpääni, olisikohan siinä jotain ihan alkukantaista, joka olisi jäänyt jo muinaisuudesta ihmisen muistiin? Toisaalta ihminen tietysti tunnistaa sen maiseman, mikä elämää ja mieltä rauhoittaa.

    VastaaPoista
  22. kre,
    Oikeaan osunut analysointi. Meidän juuremme ovat maassa, luonnossa riippumatta missä asumme.

    VastaaPoista
  23. Tuo kaunis ensimmäinen kuva tuo mieleeni samankaltaiset maisemat parista lapsuuden kesästä, niin kauniit maisemat, ja kauniisti kuvailitkin lapsuudenkokemustasi.

    VastaaPoista